Kävin minä kerran lännen mailla

Osamu Tezuka: West Rush

Osamu Tezuka: West Rush

(This article is also available in English)

WEST Rush on varmaan villeintä komediaa, mitä olen Osamu Tezukalta lukenut. Länsimaisten elokuvien aineksia surutta lainaileva tarina vilisee tuttuja hahmoja Arsène Lupinista Charlie Chapliniin ja kapteeni Kiddistä John Wayneen.

Manga Bouken kyou jidai (”Hurjien seikkailujen aika”) eli toiselta nimeltään West Rush on Osamu Tezukan varhaista tuotantoa vuodelta 1953. Se on kepeä komedia, jota Tezuka piirsi samanaikaisesti hieman vakavamman Janguru taitein (”Viidakon keisari”, 1950-1954) kanssa.

Parisatasivuisen tarinan sankari on Edon kaupungin salainen lähettiläs, nuori Arashi Takonosuke. Pääroisto on kiero kapakoitsija, jota esittää Tezukan vakionäyttelijöihin kuuluva Ham Egg. Toinen roisto – joka lopussa kääntyy hyväksi – on itse Arsène Lupin.

Manga West Rush lukeutuu itsessään Osamu Tezukan (1928-1989) ensimmäisiin teoksiin. Tezuka julkaisi ensimmäisen sarjakuvansa Maachan no nikkichou vuonna 1946. Yleisön tietoisuuteen hän kuitenkin varsinaisesti pomppasi seuraavana vuonna ensimmäisellä tarinamangallaan Shin takarajima (”Uusi aarresaari”).

West Rushin pohjana on kuitenkin ollut vielä varhaisempi tarina, Oyaji no takarajima (”Sedän aarresaari”), jonka Tezuka kirjoitti keskikouluiässä. Ja siltähän West Rushin juoni tuntuu, koulupojan kirjoittamalta: se on tupaten täynnä henkilöitä, juonenkääneitä, koukkuja ja viittauksia. Enkä missään nimessä tarkoita että tämä olisi pahasta.

Japanissa West Rush on julkaistu lukuisina uusintapainoksina vuoden 1953 jälkeen, viimeksi aivan äskettäin sarjassa Tezuka Osamu – The Complete works (Tezuka Osamu bunko zenshuu). Mangaa ei ole tietääkseni käänetty muille kielille.

Osamu Tezuka: West Rush

West Rush alkaa vauhdikkaasti kuin kunnon seikkailuelokuva.

WEST Rush kiertää koko maailmaan. Se alkaa 1800-luvun lopulta ja Amerikkaan matkaavalta purjelaivalta, joka haaksirikkoutuu. Pyörremyrsky kuljettaa tarinan henkilöt villiin länteen. Sieltä seikkailu jatkuu Napoleonin vanhaa aarretta jahdaten Marokkoon ja Bagdadiin.

West Rush myös noudattaa seikkailuelokuvan parhaita perinteitä. Heti ensimmäisillä sivuilla meri raivoaa ja uppoavan laivan miehistö käy epätoivoista kamppailua merirosvoja vastaan. Sen jälkeen vauhti ei juuri hiljene, mitä nyt pari kertaa neidon kanssa tähtitaivasta ihailtaessa.

Henkilökaarti on hulppea. Haaksirikkoutuvalta laivalta tarinaan lähtee Takonosuken lisäksi mukaan muun muassa yksi merirosvo, bagdadilainen taikuri Yashim, englantilainen vanhus sekä Unkarin prinsessa Maria veljensä kanssa. Vanhuksella on kapteeni Kiddiltä aikoinaan saatu Napoleonin aarrekartta. Maria toivoo pääsevänsä pian kotimaahansa pelastamaan Unkarin preussilaisilta.

Matkan varrella tarinaan hyppää valtava joukko toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Niistä kiehtovimpia on älykäs koira, jonka nimi (kutsujasta riippuen) on Pochi, Shiro, Pesu, Koira tai Wan-ai (One-eye?). Koira pelastaa matkalaisia moneen kertaan ja huolehtii myös hukkateille joutuvasta kartasta. Lopulta koira paljastuu taiotuksi prinsessaksi.

Juoni on juuri niin poukkoileva kuin henkilöiden ja paikkojen määrästä voi arvata. Matkalla kohdataan monensorttisia merirosvoja, aavikkorosvoja, lännen pyssysankareita, naamioituneita taikureita, muukalaislegioonalaisia…

Kohelletaan hurjaa vauhtia paikasta toiseen, eikä logiikalla aina ole suurta väliä. Tekijällä on selvästi ollut hauskaa, eikä lukijallekaan pääse tylsää hetkeä tulemaan.

Kaikkien tavoittelema Napoleonin aarre osoittautuu lopussa varsin vaatimattomaksi.

Osamu Tezuka: West Rush

Kun laiva uppoaa, Tezuka ei halua jättää epäselväksi, että sille käy kuin Titanicille.

WEST Rush on täynnä viittauksia Tezukan katsomiin amerikkalaisiin elokuviin. Kun pyörremyrsky sieppaa matkalaiset, sen viereen on kirjoitettu ”Over the Rainbow”. Sateenkaaren tuolla puolen on tuttu teema elokuvasta Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz, 1939), jossa pyörremyrsky kuljettaa Judy Garlandin Ozin ihmeelliseen maahan.

Nevadan autiomaassa matkalaisia kuljettavan vaunun kylkeen on kirjoitettu ”Road to” – ja loppu jää puhekuplan peittoon. Kyse on ilmeisesti Bing Crosbyn ja Bob Hopen 1940- ja 1950-luvulla tähdittämien Road to -komedioiden sarjasta. Siihen kuului muun muassa Road to Morocco (Kaksi iloista merimiestä Marokossa) vuodelta 1942. West Rushissa matkataan seuraavaksi Marokkoon.

Merirosvoja vastaan kamppaileva seilori tiuskaisee: ”Kenenä te oikein minua pidätte? Minä olen merimies John Wayne.” Mangan sivurooleissa nähdään monta elokuvista(kin) tuttua henkilöä: Wild Bill Hickok, kapteeni Kidd, Monte Criston kreivi, Drakula.

Viittauksia amerikkalaisiin elokuvayhtiöihin tulee vastaan, kun Ham Egg äityy kiroilemaan englanniksi. Kirosanat ovat kuin kapteeni Haddockin sanavarastoa parhaimmillaan: ”Paramount RKO Radio! Republic Universal 20th Fox!!”

On mukaan päässyt ranskalaistakin tuotantoa. Kun Takonosuke lähellä tarinan loppua hautaa kuollutta prinsessaa autiomaan hiekkaan, hän pohtii tilanteen muistuttavan kovasti Manonin loppukohtausta. Ranskalaisen Henri-Georges Clouzot’n vuonna 1949 ohjaama dramaattinen elokuva tunnetaan suomeksi nimellä Manon – viettelijätär.

Ja lopussa hyvin tutunoloinen pieni kulkuri tassuttelee koiran kanssa kohti laskevaa aurinkoa. Tezuka on ottanut mallia Takonosuken ja koiran suhteeseen Charlie Chaplinin puolituntisesta elokuvasta A Dog’s Life vuodelta 1918.

Osamu Tezuka: West Rush

Loppukohtauksesta huolehtii pieni kulkuri.

About these ads
This entry was posted in komediamanga, Osamu Tezuka, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s