Kohtalon kuljetettavana

Haruki Murakami: Kafka on the Shore

Haruki Murakami: Kafka on the Shore

SATTUMA ja kohtalo ovat hyvin kummia juttuja. Kuten Haruki Murakamin tarinoissa usein, myös kirjassa Kafka on the Shore niistä kiedotaan ihmeellisiä seikkailuja, joissa liikutaan arkitodellisuuden äärimmäisillä reunoilla. Mikä tahansa askel saattaa livetä ulkopuolelle.

Haruki Murakamin alkuperäinen japanin kielinen teos Umibe no Kafuka (”Kafka meren rannalla”) ilmestyi vuonna 2002. Kansainväliseen maineeseen kirja nousi, kun se julkaistiin 2005 englanniksi Philip Gabrielin kääntämänä. Kafka on the Shore on matkakertomus, odysseia, vääjäämättömän kohtalon ohjaama tapahtumien ketju, jossa lopulta yksikään sattuma ei tapahdu sattumalta.

Välillä lähestytään synkkää kauhukertomusta kohtalon murjomista onnettomista, välillä mieletöntä klovneriaa ihmisistä joista on mahdotonta päättää, ovatko he kauhistuttavia vai koomisia. Kaikki heistä eivät edes ole ihmisiä, saati todellisia. Välillä sivutaan eroottista kirjallisuutta (jossa lajissa Murakami on oikeasti aika hyvä), välillä englantilaisen Robert Holdstockin Alkumetsää muistuttavaa luonnon ja ihmismielen fantasiaa.

KAFKA rannalla kertoo kahta tarinaa. Ne alkavat erillisinä, mutta saavat vähän kerrallaan yhteisiä aineksia. Ajasta ja paikasta riippumatta tarinat vaikuttavat toisiinsa. Lopulta tarinoiden ja niiden henkilöiden yhteentörmäys on väistämätön.

Yksi tarina alkaa toisen maailmansodan aikaan. Vuorelle kiivenneelle koululaisryhmälle sattuu outo tapaus, jossa yksi lapsista menettää kokonaan muistinsa. Tästä pojasta kasvaa Nakata-san, mies joka ei ole älykäs, mutta joka pystyy keskustelemaan kissojen kanssa. Vaikka hän ei ymmärrä maailmaa enempää kuin suppeimman lähipiirinsä verran, hän tietää aina mihin hänen on seuraavaksi mentävä. Tarpeen tullen hän saa myös kalat satamaan taivaalta ja kykenee (ehkä) murhaamaan.

Toinen tarina kertoo viisitoistavuotiaasta Kafkasta (se ei ole hänen oikea nimensä), joka karkaa kotoaan. Hän pakenee isänsä ennustusta, jonka mukaan hän vielä joskus tappaa isänsä ja makaa äitinsä ja sisarensa kanssa. Tai ehkä hän syöksyy ennustusta kohti. Tapahtumien yhtymäkohdat Oidipuksen tarinaan ovat ilmeisiä. Kafkan äiti ja sisar ovat kadonneet Kafkan ollessa nelivuotias. Poika jäi kahden (tai oikeastaan yksin) eksentrisen taiteilijaisänsä kanssa.

Kafka on hyvin järjestelmällinen nuori mies. Hän jopa valmistautuu pakomatkaansa bodaamalla, jotta hän näyttäisi ikäistään vanhemmalta. Hän on myös hyvä löytämään ystäviä oudossa ympäristössä. Pienessä Takamatsun kaupungissa hän päätyy ikään kuin sattumalta hiljaiseen yksityiskirjastoon, joka paljastuu kohtalon ohjauksen keskipisteeksi.

MURAKAMI on loistava kertoja. Hän myös toisinaan näyttää briljeeraavan laajalla yleissivistyksellään, ilmeisen aiheesta. Tarina vilisee viittauksia kreikkalaiseen mytologiaan, eurooppalaiseen kirjallisuuteen (etenkin Franz Kafkaan, totta kai), klassiseen musiikkiin ja japanilaiseen perinteeseen. Musiikilla on tärkeä rooli tarinan kulussa, samoin herkällä pienellä maalauksella.

Kirjan avainlauseessa on Vintagen englanninkielisessä pokkaripainoksessa painovirhe. Lieneekö sekin sattumaa?

Umibe no Kafuka ilmestyy huhtikuussa suomeksi nimellä Kafka rannalla Tammen Keltaisessa kirjastossa, Miika Pölkin kääntämänä.

This entry was posted in Japanin kirjallisuus, Uncategorized and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s