Vesi käy kimppuun

Shigeru Mizuki: Jigoku no mizu

Shigeru Mizuki: Jigoku no mizu

SHIGERU Mizukin Jigoku no mizu (”Helvetin vesi”) on tehokasta kauhumangaa yli viiden vuosikymmenen takaa. Se on yksi yhä piirtävän mestarin ensimmäisistä sarjakuvista, mutta monipolvinen ja dramaattinen tarina toimii hienosti vieläkin.

Mizuki julkaisi Jigoku no mizun vuonna 1958 salanimellä Ichiro Touma. Teos ilmestyi kovakantisena lainakirjasarjassa Gyousei manga (”Aamutähden sarjakuvat”). Shogakukan julkaisi elokuussa 2008 Helvetin veden uudelleen näköispainoksena Creative-sarjassaan.

Salanimellä Ichiro Touma syntyi myös pari muuta mangaa, ainakin Kaijuu Raban (”Hirviö Laban”) ja Kyoufu no yuusei majin (”Kauhea planeetan taikuri”). Näistä kahdesta olen nähnyt vain kansikuvat; niiden perusteella Hirviö Laban on tarina dinosaurusmaisesta jättiläishirviöstä, Kyoufu no yuusei majin taas kallistuu science fictionin puolelle.

Shigeru Mizukin (1922-, alkuperäiseltä nimeltään Shigeru Mura) esikoisteos oli Rokettoman (”Rakettimies”), joka ilmestyi vuonna 1957.

JIGOKU no mizu sisältää jo suuren joukon niitä aineksia, joiden avulla Mizukin tunnetuin kummitusmanga Gegege no Kitarou nousi yhdeksi kaikkien aikojen suosituimmista japanilaisista sarjakuvista.

Mizuki on panostanut Jigoku no mizuun paljon. Vain 127 sivun mittaisessa sarjakuvassa on juonta ja ideoita vaikka kymmenosaiseen sarjaan. Siinä on salaperäisiä esineitä, kammottavia hirviöitä ja kauniita naisia. Siinä seikkaillaan maalla, merellä, ilmassa ja jääkylmässä vuoristossa. Siinä tutkimusretkeillään, kamppaillaan, paetaan ja juonitaan.

Tarinan ydin on merkillinen vedenjumala, jonka tutkimusmatkailijat löytävät korkealta Himalajan vuoristosta. Hän on kirjaimellisesti vettä, ja hänellä on tapana nukkua yksi päivä vuodessa (mikä tapa lopussa koituu hänen tuhokseen).

Vedenjumalaa (jota myös vesi-ihmiseksi sanotaan, sekä Helvetin vedeksi) vartioi silmäpuoli mies, ehkäpä jonkinlainen pappi. Itse puhaltamillaan ilmapalloilla lentäen (sic!) ainoa eloonjäänyt tutkija onnistuu kuitenkin viemään unilääkkeellä nukutetun veden Japaniin. Silmäpuoli seuraa perässä.

KUN vedenjumala sitten nielaisee tutkijan, hänestä jää jäljelle yksi Shigeru Mizukin hienoimmista henkilöhahmoista, Medama oyaji eli ”Isä silmämuna”. Hän on pelkkä silmä, jolla on pikkuruiset kädet ja jalat.

Medama oyaji jatkoi seikkailujaan myöhemmin Gegege no Kitaroussa, jonka Mizuki aloitti vuonna 1959. Siinä hän on kummituspoika Kitaroun isä. Silmämunalla on oudosta ulkomuodostaan huolimatta rento elämänasenne. Hänellä on muun muassa tapana kylpeä teekupeissa.

Myös Jigoku no mizussa seikkailee Medama oyajin poika. Hän ei tosin ole kummituspoika Kitarou, vaan perinteisen siistiä ja reipasta sankariainesta. Pojan tehtäväksi jää keksiä keinot tuhansittain japanilaisia syövän vedenjumalan tuhoamiseen, samalla kun vedenjumala jahtaa poikaa kaikkialle tunkeutuvana hyökyaaltona.

This entry was posted in mangan historia, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s