Mangataiteilija ryhtyy pummiksi.
ALUSSA Hideo Azuma lupaa, että ”tällä mangalla on myönteinen asenne elämään, joten se on tehty niin että mahdollisimman paljon realismia on poistettu”. Siitä huolimatta Disappearance Diary (Shissou nikki, ”Katoamispäiväkirja”) on ajoittain hyvin vakavaa luettavaa.
Disappearance Diary kertoo Hideo Azuman omasta elämästä. Azuman omien sanojen mukaan ”oli asioita joita en kuvannut, mutta kaikki mikä on mukana todella tapahtui”. Vaikka manga kertoo vakavista asioista, se ei ole synkkä eikä kurja sarjakuva.
KIIVAAN työtahdin uuvuttama, stressaantunut ja alkoholisoitunut Hideo Azuma on karannut kaksi kertaa elämässään; ensin vuonna 1989, sitten uudelleen vuonna 1992. Molemmilla kerroilla hän pakeni niin perheeltään kuin työltäänkin, ja molemmilla kerroilla perhe lopulta pakotti hänet takaisin arkitodellisuuteen.
Katoamispäiväkirjan kaksi ensimmäistä jaksoa kertovat näistä pakomatkoista. Mangan pummin elämä on varmasti valoisampaa kuin varsinainen todellisuus. Monessa hauskassakin kohtauksessa jää kuitenkin miettimään, olisiko se yhtään hauska jos se osuisi omalle kohdalle. Niin kuin esimerkiksi herääminen oksentamaan sadevesilammikossa tai homeisten leipien ”desinfiointi” auringonvalossa.
Ensimmäisellä kerralla rätteihin kääriytynyt pummi aloittaa yksinäisen elämänsä ”löytämällä” ruuakseen ”villejä” vihanneksia puutarhoista. Ennen pitkää hän kuitenkin kehittää varsin kohtalaisen toimeentulon keräilemällä tupakantumppeja ja tutkimalla tavaratalojen jätesäkkejä. Toisellakin kerralla elämä alkaa pummina. Pian Azuma kuitenkin saa työtä ja elää pitkään salanimen turvin kaasuputkien asentajana.
Shissou nikkin kolmas jakso kertoo elämästä alkoholistiparantolassa. Sen aika rankalla kuurilla aistiharhojen valtaan ajautunut Azuma nostetaan jälleen kerran jaloilleen.
Katoamispäiväkirja on mangaa joka muistuttaa paljon ranskalaista sarjakuvaa. Sen on huomannut myös englannin kielisen laitoksen julkaisija Ponent Mon: Vastoin yleistä tapaa Disappearance Diary julkaistiin peilattuna länsimaiseen lukusuuntaan. Sille tavoitellaan ilmeisesti tavallisia mangan lukijoita laajempaa yleisöä.
Peilaus on toteutettu hyvin siististi – itsekin oivalsin sen vasta kun sivulla 61 Azuma alkoi piirtää vasemmalla kädellä. (Niin tottunut sitä on lukemaan kirjaa siihen suuntaan mihin se sattuu etenemään…) Muun muassa kaikki japanin kieliset tekstit on käännetty takaisin oikein päin.
VUONNA 1950 syntynyt Hideo Azuma aloitti mangakan uransa jo 19-vuotiaana 1969, jolloin hän julkaisi sarjakuviaan ainakin Shounen Sundayssa ja Manga Oussa. Azuma teki kiihtyvään tahtiin sarjakuvia lukuisille lehdille ja kulutti säälimättä itseään loppuun.
Suurten lehtien tiukkaan ohjailuun kyllästyneenä hän keskittyi kuitenkin 1970-luvun lopulta lähtien piirtämään lähes yksinomaan pieniin lehtiin.
Vuonna 1979 Azuma perusti oman mangalehtensä nimeltä Shiberu. Sen ensimmäistä numeroa myytiin monisteena Comiketissa. Lehdestä kehittyi pian loliconin johtotähti, jonka piirtäjäkaartiin kerääntyi useita tyylisuunnan mangataiteilijoita.
Nykyisin Hideo Azumaa pidetään japanilaisen lolicon-mangan (nimitys tulee sanoista ”Lolita complex”) isänä. Siinä hyvin nuoria tyttöjä kuvataan seksuaaliseen sävyyn. Monet kiistat mangan, lapsipornon ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisesta yhteydestä liittyvät juuri loliconiin.
Loliconin (esimerkiksi Umi kara kita kikai) ohella Hideo Azuma on tehnyt myös muun muassa lapsille sopivaa tyttömangaa ja science fiction -komediaa sekä joukon omaelämäkerrallisia sarjakuvia. Shissou nikkin mukaan hän on jopa joskus paikannut kustantajalle liian kiireistä Osamu Tezukaa. Science fiction -aihelmia Azuma on poiminut ainakin Daniel Keyesiltä (Flowers for Algernon) ja Yasutaka Tsutsuilta.
SHISSOU nikki sai ilmestymisvuonnaan 2005 Japan Media Arts Festivalin pääpalkinnon ja seuraavana vuonna Ozamu Tezukan kulttuuripalkinnon. Viime vuonna ranskan kielinen käännös pääsi mukaan Angoulêmen sarjakuvafestivaalien ehdokaslistalle, mutta se ei yltänyt palkinnoille.
Ponent Mon julkaisi Shissou nikkin englanniksi (Disappearance Diary) syksyllä 2008. Mangan lisäksi käännöksessä on julkaistu kaksi tekijän haastattelua.
Kana julkaisi Shissou nikkin ranskaksi jo 2007 nimellä Journal d’une disparition. Hideo Azuman vuotta uudempi työ Utsu utsu Hideo nikki (Journal d’une dépression) on tulossa samalta julkaisijalta kesäkuussa 2009. Shissou nikki on myös ilmestynyt saksaksi (Der Ausreißer) ja espanjaksi (Diario de una desaparición).
Muutamia Hideo Azuman teoksia:
Futari to gonin (”Kaksi ja viisi ihmistä”, 1974-1976)
Chibi Mama-chan (”Pikku Mama”, 1977-1978)
Orinposu no Poron (”Olymposin Pollon”, 1977-1979)
Yakekuso tenshi (”Epätoivoinen enkeli”, 1977-1980)
Fujouri nikki (”Järjettömyyspäiväkirja”, 1979)
Nanako SOS (1980-1985)
Suki! Suki!! Majo-sensei (”Rakas, rakas opettaja Majo”, 1981)
Umi kara kita kikai (”Mereltä tullut kone”, 1982)
Azumania 1-3 (1996)
Azuma magazine (2001- )
Shissou nikki (”Katoamispäiväkirja”, 2005)
Utsu utsu Hideo nikki (”Hideon masennuspäiväkirja”, 2006)
Toubou nikki (”Pakopäiväkirja”, 2007)
Ainakin Orinposu no Poron, Majo-sensei ja Nanako SOS on myös sovitettu animeksi.
Futoi yatsu 