Hiekkaa heittävä muori ja ja itkevä äijä ovat toisen Gegege no Kitarou -elokuvan hauskimmat hahmot.
GEGEGE no Kitaroun seikkailujen toiseen näytelmäelokuvaan on panostettu enemmän kuin ensimmäiseen.
Youkai-hahmoja on paljon, ja niiden maskeeraus ja tietokoneanimaatio ovat kehittyneet. Toimintakohtauksia on rakenneltu, maisemat ovat hienoja. Juoni on ihan sujuva ja selvästi satumaisempi kuin loivasti ympäristöteemaisessa edellisessä elokuvassa.
Kaikesta tästä huolimatta elokuvasta jää jonkinlainen tasaisen tylsyyden maku. Siitä puuttuu se herttainen innostus ja ilo, jota oli aika paljon hautausmaalla syntyneen kummituspojan ensimmäisessä elokuvassa.
Shigeru Mizukin luomien manga ja animehahmojen tarjoamia loistavia mahdollisuuksia ei ole täysin käytetty hyväksi. Niin Rottamiehen haiseva niljakkuus kuin Kissatytön sähäkkä luonne jää puolinaiseksi. Kitaroukin vaikuttaa lähinnä kyllästyneeltä.
Gegege no Kitarou: Sennen noroi uta (”Gegege no Kitarou: Tuhatvuotisen kirouksen laulu”) pyöri ihan hyvillä yleisömäärillä Japanin elokuvateattereissa viime kesänä, vaikka se ei listan kärkeen yltänytkään. Nyt elokuva on ilmestynyt dvd-julkaisuna. Kuten vuotta aiemmin valmistunut ensimmäinen elokuva Gegege no Kitarou, sekin on Katsuhide Motokin ohjaama.
KAKKOSELOKUVASSA on Kitaroun (Eiji Wentz, joka näyttelemisen ohella laulaa duossa nimeltä WaT) lisäksi neljä youkai-sankaria: Nezumi otoko (”Rottamies”, Yo Oizumi), Neko musume (”Kissatyttö”, Lena Tanaka), Sunakake babaa (”Hiekanheittäjämuori”) ja Konaki jijii (”Lapsen lailla itkevä ukko”). Pakollinen pulasta pelastettava ihmistyttö on Kaede Hiramoto (Kie Kitano).
Elokuva jatkaa samalla perusteemalla kuin ykkönenkin: Kun ihmisten ja youkaiden maailmat joutuvat törmäyskurssille, Kitarou ryhtyy ongelmien ratkaisijaksi – vastahankaisesti mutta kuitenkin.
Tällä kertaa selvitettävänä on tuhat vuotta vanha kirous. Lukiolaistyttö Kaede kuulee iltapimeällä kadulla mystisen Kagomen laulun ja saa päälleen kirouksen. Pian hänen kämmenselkäänsä alkaa kasvaa käärmemäisiä suomuja.
Tyttö törmää Nezumi otokoon, joka lennättää hänet pikapikaa Kitaroun talolle Okinawalle. Sieltä jatketaan youkaiden salaiseen kirjastoon, jossa kirouksen taustat paljastuvat. Tuhat vuotta sitten sinetöity demoni on palaamassa ihmisten maailmaan. Kaede kuolee pian, ellei demonia saada uudelleen lukkojen taakse.
Demonin sinetöimiseksi täytyy koota yhteen viisi taikasoitinta, joilla tuhannen vuoden takainen laulu esitetään uudelleen. Etsintämatkalle lähdetään kolmella kaksihenkisellä joukkueella: Kitarou ja Kaede, Nezumi otoko ja Neko musume sekä Sunakake babaa ja Konaki jijii.
SUNAKAKE babaan ja Konaki jijiin suoritukset ovat elokuvan parhainta antia. Kylpykohtauksessa heidän välilleen on saatu suorastaan eroottista latausta.
Rooleissa ovatkin joukon vahvimmat näyttelijät: Konaki jijiinä lähes 60-vuotias pitkän linjan teatterikoomikko Kanpei Hazama ja Sunakake babaana noin 50 elokuvassa ja tv-sarjassa vuodesta 1981 lähtien esiintynyt Shigeru Muroi.
Jotain särmää on saatu myös pahan palveluksessa olevaan yashaan, joka aseen ja soittimen yhdistelmällään ampuu kierrejousia ja soittaa Tomaso Albinonin säveltämäksi väitettyä Adagiota g-mollissa. Sen sijaan taistelukohtauksia on venytetty ja toistettu tarpeettomasti.
Monessa hyvinkin pienessä sivuroolissa on onnistuneita youkaita. Mielenkiintoinen ”henkilö” on monikasvoinen kielisoitin biwa, joka on yksi seikkailussa etsittävistä taikakaluista. Se nauttii suunnattomasti, kun naisen sormet soittavat sen kielillä Sakuraa. Myös hilpeät tanukit (supikoirat) ovat näkemisen arvoisia, ja vallankin Neko musumen tanssi tanukien bileissä.
Futoi yatsu 