Enkan juurilla

Minoru Endo sävelsi yli 5000 laulua.

VIIME joulukuussa edesmenneen Minoru Endon (1932-2008) enkalauluja on julkaistu pieni valikoima tuoreella levyllä Nagare yuku kaze no uta – Endo Minoru enka no kokoro(”Vaeltavan tuulen laulu – Minoru Endon enkan sydän”). Levyllä on vain tusina sävellystä, mutta nimenomaan Endon omina esityksinä.

Viisikymmenvuotisen musiikkiuransa aikana Minoru Endo ehti säveltää yli viisi tuhatta laulua. Jonkin verran hän myös sanoitti ja lauloi itse. Monia Endon sävellyksiä tekivät tunnetuiksi hänen omat oppilaansa, kuten Masao Sen, Masako Mori ja Kazuo Funaki.

Kazuo Funakin suuri hitti oli Endon sävellys Koukou sannensei (”Lukion kolmasluokkalaiset”) vuonna 1963. Masako Morin täysosuma oli puolestaan opettajan sävellys Sensei (”Opettaja”) vuonna 1972. Yksi kaikkein tunnetuimmista Endon sävellyksistä on puolestaan Kitaguni no haru (”Pohjoisen maan kevät”), jonka Masao Sen lauloi japanilaisten sydämiin vuonna 1977.

Kuten valtavasta tuotannon määrästä voi arvata, Endo sävelsi myös lukuisille muillekin enkalaulajille. Joukossa oli myös sellaisia tähtiä kuin Hibari Misora (Aishuu defune eli ”Laiva murheeseen” 1963) ja Saburo Kitajima (Guitar Jingi, samoin vuonna 1963).

ENDO oli itse asiassa enkalle enemmän kuin ”vain” säveltäjä – hän oli yksi nykyaikaisen enkan luojista. Sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan enka muotoutui 1950-luvulla. Surumielisyydestään huolimatta, tai sen takia, enka toi japanilaisille lohtua raskaina sodan jälkeisinä vuosina.

Suosionsa huipulla enka oli 1960- ja 1970-luvuilla, mutta edelleen sillä on suuri esittäjien joukko ja vankka kuulijakunta. Onpa enkan piiriin tullut uusiakin laulajia, kuten amerikkalaissyntyinen Jero.

Enka on levinnyt myös Japanin aasialaisiin naapurimaihin, ja enkalauluja ovat esittäneen muun muassa taiwanilaissyntyinen Teresa Teng ja kiinalainen Faye Wong. Lännessä enkaa on kuultu aika vähän, mutta 1960-luvulla nousi sentään ykköshitiksi Kyuu Sakamoton laulama Sukiyaki, oikealta nimeltään Ue wo muite arukou.

AMERIKKALAISET vertaavat enkaa usein bluesiin. Tässä on ainakin totuuden siemen: enkan ytimessä ovat kaipaus ja murhe.

Minoru Endonkin enkalauluissa muistellaan kadotettua lapsuusystävää ja jätetään jäähyväisiä rakastetuille. Niissä myös kaivataan toivottomasti takaisin lapsuuden kotikylään kaukana pohjoisessa – sinne missä koivujen rungot olivat valkoisia, taivas oli sininen ja lempeä etelätuuli puhalsi.

Musiikkina enka (”esityslaulu”) on kertymä japanilaisia ja länsimaisia vaikutteita. Instrumentit ovat pääasiassa lännestä, mutta shakuhachi ja shamisen tuovat japanilaista väriä. Enka on toinen japanilaisen ”klassisen” (joka tarkoittaa tässä musiikkia noin 1960-luvulle asti) populaarimusiikin eli ryuukoukan länsimaisia vaikutteita saaneista haaroista. Toinen on pop eli poppusu.

Enkalla on oma molliasteikkonsa, ja sen kuuluvin tavaramerkki on äänen värinä, kobushi. Kaikkein rakastetuin enkalaulaja kautta aikojen oli epäilemättä Hibari Misora (1937-1989). Hänen tunnetuimpia levytyksiään ovat Kanashii sake (”Murheellisen sake”) ja Kawa no nagare no youni (”Kuin virtaava joki”).

Sanalla enka on muuten myös toinen, vanhempi merkitys – se tarkoittaa myös 1900-luvun alussa suosittuja puhelauluja, joita esittivät kiertävät katulaulajat.

TÄSSÄ kappaleet Minoru Endon levyltä Nagare yuku kaze no uta. Perässä on mainittu myös joidenkin muiden samoja kappaleita esittäneiden enkalaulajien nimiä.

Akari ga hoshii (”Kaipaan valoa”)
Kitaguni no haru (”Pohjoisen maan kevät”) – Masao Sen
Sukima kaze (”Viiltävä tuuli”) – Teresa Teng, Ryotaro Sugi
Anata ashita kara mou tanin (”Huomisesta alkaen sinäkin olet muukalainen”)
Kuchinashi no hana (”Gardenian kukka”) – Tetsuya Watari
Hoshikageno warutsu (”Tähtivarjon valssi”) – Masao Sen
Michizure (”Matkakumppani”) – Teresa Teng, Mieko Makimura
Shinjou (”Tosi tunne”)
Yume oi zake (”Unen karkottava sake”) – Teresa Teng, Jiro Atsumi
Tanin fune (”Muukalaisten laiva”)
Omoide hotaru (”Tulikärpäsen muisto”)
Ororon bojou (”Ororonin kaipuu”)

VIHJE suomalaiselle yleisölle: Jos pidät Tauno Palon laulelmista, saatat hyvinkin pitää myös Minoru Endon pehmeästä äänestä. Tarkoitan siis sellaisia levytyksiä kuin Rosvo-Roope, Laulava sydän ja Ruusu on punainen.