Harrastus valokeilassa

Teemu Helenius / Tampereen yo

Japanilaisen populaarikulttuurin nykytila Suomessa on nyt tutkittu.

KATJA Valaskiven tutkimus Pokemonin perilliset on käytännönläheinen katsaus japanilaisen populaarikulttuurin leviämiseen ja nykytilaan Suomessa.

Siinä sivutaan myös kyseisen kulttuurin nousua kansainvälisesti ja Japanin poliittisten tavoitteiden näkökulmasta. Kokonaisuutena tutkimus on asiantunteva, selkeä ja ajankohtainen. Se melkeinpä sopisi alan oppikirjaksi.

Tutkimus on ”käytännönläheinen” merkityksissä ”arkitodellisuutta hyvin kuvaava” ja ”arkijärjellä ymmärrettävä”. Alan harrastajille se ei sisällä yllätyksiä, mutta se voisi olla hyvää luettavaa niille jotka haluavat tietää mitä melkoisen suuri osa nuorista nykyään tekee. Tuore harrastaja voi hyötyä tutkimuksen liitteistä, joissa on mm. linkkilistoja ja tietoja alan yhdistyksistä.

Työ ei tuo juurikaan uutta populaarikulttuurin tutkimukseen, mutta se ei liene ollut tarkoituskaan. Teoreettisin pohdiskelu siitä, miten japanilaisen populaarikulttuurin leviäminen Suomessa on osa monimutkaista maailmanlaajuista kehityskulkua katkeaa toteamukseen, että sen ymmärtäminen ”vaatisi tätä tutkimusta laajempaa, kansainvälisenä yhteistyönä toteutettavaa tutkimusta”.

Dosentti Katja Valaskivi työskentelee Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikössä. Hän teki tohtorinväitöskirjansa vuonna 1999 japanilaisen televisiosarjan käsityksistä perheestä, naiseudesta ja mieheydestä.

Hänen tuore tutkimuksensa Pokemonin perilliset – Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa on julkaistu Tampereen yliopiston Tiedotusopin laitoksen julkaisusarjassa. Se on myös haettavissa pdf-tiedostona yliopiston sähköisten julkaisujen sivustolta.

Tutkimusta varten tehtiin kyselyjä vuoden 2008 Traconin osanottajille sekä alan yhdistyksille ja yrityksille. Lisäksi Valaskivi haastatteli useita populaarikulttuurin asiantuntijoita Japanissa.

YKSI hienoista asioista on tutkimuksen tiukka ajantasaisuus. Lähdeviitteet ovat lähes kaikki 2000-luvulta, ja monia tietoja ja yksityiskohtia on jopa vuodelta 2009.

Tutkimuksessa myös pohditaan jo animen kansainvälisessä jakelussa tapahtunutta mullistusta. Pääasiassa vuoden 2008 aikana animesarjojen japanilaiset oikeuksien omistajat ovat etsineet uusia tapoja levittää sarjoja internetissä – jopa katsojille ilmaiseksi. Tämä on puolestaan vaikuttanut fanikäännösten asemaan.

Onhan tutkittava ilmiökin aika uusi. Japanilainen animaatio eli anime ja sarjakuva eli manga ovat levinneet länsimaihin 1980-luvulta alkaen. Suomessa suuri läpimurto tapahtui 2000-luvun taitteessa, jolloin alettiin julkaista suomeksi Akira Toriyaman mangaa Dragon Ball ja televisiossa alettiin näyttää Pokémon-sarjaa.

Nyt Suomessa julkaistaan noin 150 manganimikettä ja 60-70 animenimikettä vuodessa. Aktiivisia harrastajia on tuhansia, jollain tavalla mukana olevia ehkä sata tuhatta. Myös cosplayn ja j-rockin harrastukset näkyvät jopa katukuvassa.

Ilman internetiä nykyisen kaltaista japanilaisen populaarikulttuurin harrastusta ei olisi koskaan muotoutunut, eikä sitä edes olisi voinut muotoutua. Puolet harrastajista on saanut ensi kosketuksensa lajiin internetin kautta. Toinen puoli on löytänyt sen ystävien, tuttavien tai muiden medioiden (kuten lehtien ja mangajulkaisujen) kautta.

Internet on yhteisöjen keskustelu- ja kohtauspaikka. Internetissä liikkuvat tieto ja ideat, ja se on merkittävä kauppapaikka. Internet tarjoaa myös mahdollisuuksia omien piirrosten, sarjakuvien ja videoiden julkaisemiseen. Ennen kaikkea internetissä leviävät enemmän tai vähemmän lailliset japanilaiset aineistot, joita ei muuten ikinä nähtäisi Suomessa.

MINUSTA mielenkiintoisimmat havainnot tutkimuksessa koskevat harrastuksen sukupuolijakoa ja yhteisöllisyyttä.

Vaikka mangan lukeminen ja animen katsominen ei ole niin tiukasti jakautunut sukupuolikohtaisiin lajityyppeihin kuin Japanissa, Suomessa on oma jakonsa ”vanhoihin setiin” ja ”koulutyttöihin”. Samalla on kyse harrastajien sukupolvista.

Enemmistö vanhimmista, jopa 1980-luvulla aloittaneista, harrastajista on miehiä. Aika suuri osa tästä joukosta on tullut science fiction -harrastuksen suunnalta. Samalla science fiction -fandomi on toiminut eräänlaisena kummisetänä Japani-harrastukselle esimerkiksi conien järjestämisessä.

Napanuora on kuitenkin alkanut hiertää, sillä ”nuorten” tarpeet varsinkin coneissa ovat erilaisia kuin ”vanhojen”. Tämän kehityskulun jatkumoa on esimerkiksi keskustelu Animeconin ja Finnconin mahdollisesta erottamisesta (josta voi lukea loistavan analyysin Otakunvirka-blogista).

Nuorissa, 2000-luvulla aloittaneissa, harrastajissa enemmistö on tyttöjä. Tytöillä on mittava enemmistö mangatyylistä sarjakuvaa itse tekevien joukossa. J-rock Suomen jäsenistä 95 prosenttia on tyttöjä, ja cosplay-harrastajien Enfant Terriblen jäsenistä peräti 99 prosenttia.

Valaskivellä on myös mielenkiintoinen historiikki otakun käsitteen synnystä ja kehityksestä. Ainakaan enää otakut eivät ole sisäänpäin kääntyneitä, syrjäytyneitä faneja. Enemmänkin japanilaisen populaarikulttuurin harrastajayhteisöt ovat hieno esimerkki osallistuvista yhteisöistä, jotka verkottuvat ja kuhisevat toimintaa niin internetissä kuin sen ulkopuolellakin.

JONKIN verran enemmän isojen näkökulmien analysointia olisin tutkimukselta toivonut. Esimerkiksi sitä myöhemmän tutkimuksen varaan jätettyä populaarikulttuurin maailmanlaajuisten liikkeiden mietiskelyä. Tai sen pohtimista, millä tavoin ja miksi japanilaisen populaarikulttuurin leviäminen eroaa amerikkalaisen populaarikulttuurin leviämisestä.

Yhtenä detaljina minua olisi kiinnostanut myös japanilaisen populaarikulttuurin harrastuksen erillisyys muusta Japani-harrastuksesta.

Mangan, animen, cosplayn ja j-rockin harrastukset ovat selvästi liityksissä toisiinsa. Niillä on myös kiinteät yhteydet vaikkapa science fictionin tai elokuvan harrastukseen. Sen sijaan ”virallisempaan” ja ”aikuisempaan” toimintaan (sellaiseen kuin Suomalais-Japanilainen Yhdistys tai Japania) tai vaikkapa bonsai-harrastukseen yhteyttä näyttää olevan hyvin vähän.

This entry was posted in mangan tutkimus and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s