Nousukausi silloin ennen

The San Francisco Call

Japanin viimeinen shoguni Keiki Tokugawa joutui luopumaan vallasta 1867.

LAMAN keskellä on hyvä välillä muistella nousukausia.

Japanilla on takanaan kaksi hurjaa taloudellista nousua; ensimmäinen 1800-luvun lopulla, toinen toisen maailmansodan jälkeen. Keskitytään niistä ensimmäiseen, vaihteluksi amerikkalaisten lehtien näkökulmasta.

Japanin kiihkeässä nykyaikaistumisessa vuoden 1867 Meiji-restauraation jälkeen riitti äimistelemistä myös yhdysvaltalaisille lehdille. Sen huomaa pian, kun selailee Yhdysvaltain kongressin kirjaston lehtiarkistoa runsaan sadan vuoden takaa.

Meiji-restauraatiossa Japanin Tokugawa-shogunaatin sotilasvalta syrjäytettiin. Valtaan nousi keisari Mutsuhito, ja maan pääkaupunki siirtyi Tokioon. Mullistuksen taustalla oli se, että vuonna 1854 yhdysvaltalaisen kommodori Matthew Perryn laivasto oli pakottanut Japanin avautumaan ulkomaailmalle.

VUONNA 1870 Japanissa oli 35 höyrylaivaa ja 10 purjelaivaa, New-York Tribune kirjoitti 17. toukokuuta 1880. Vuonna 1878 höyrylaivoja oli jo 188, purjelaivoja 97 ja pieniä kauppa-aluksia yli 10 000. Japanin ensimmäinen rautatie Yokohamasta Tokioon avattiin 1875. Vuonna 1880 maassa oli jo viisi rautatielinjaa ja laaja lennätinverkosto.

Vuoden 1880 kesäkuussa minnesotalainen Daily Globe ei ollut yhtä vakuuttunut Japanin mahdollisuuksista: ”Tavallisella japanilaisella ei ole kunnianhimoa eikä yritteliäisyyttä. Hänen halunsa ovat vähäiset ja helpolla tyydytetyt, ja kehdosta hautaan mikään ei häiritse, kiihota tai liikuta häntä tapojensa tylsyydestä.”

MUTTA marraskuussa 1888 Japanin kehityssuunta on jo selvä amerikkalaisillekin. ”Uskon että Japanilla on loistava tulevaisuus”, kuvernööri Hubbard Yhdysvaltain Tokion-lähetystöstä sanoi Fort Worth Daily Gazetten haastattelussa.

”Kansakunnan kahden viime vuosikymmenen edistykselle ei ole vertaista ihmiskunnan historiassa. Maalla on nyt rautatiet, lennättimet, ja nykyaikaiseen eurooppalaiseen malliin perustuva hallinto ja pakollinen koulujärjestelmä.”

Kuvernööri piti japanilaisia ilmiömäisen älykkäinä ja hyvinä oppimaan. Käytännöllisesti katsoen koko kansa on lukutaitoista, ja sivistystaso ”on korkeampi kuin joissakin Euroopan maissa”. ”He lähettävät joka vuosi satoja parhaita miehiään ulkomaille oppimaan muiden kansojen parhaita asioita, eivätkä he ole kiinni vanhoissa tavoissaan kuten kiinalaiset.”

Yhdysvalloista oli tullut Japanin suurin kauppakumppani. Yhdysvallat toi Japanista vuosittain muun muassa 11 miljoonan dollarin arvosta silkkiä ja 7 miljoonan dollarin arvosta teetä. Japaniin vietiin muun muassa lamppuöljyä, kelloja ja maitojauhetta. Japanin silloiset 38 miljoonaa asukasta ovat halukkaita ostamaan mitä vain Amerikka pystyy heille tarjoamaan muita halvemmalla, kuvernööri uskoi.

”LÄHES uskomaton kehitys sen jälkeen kun shoguni syöstiin vallasta vain 36 vuotta sitten,” The San Francisco Call hehkutti sitten artikkalissaan Japan’s Awakening 28. helmikuuta 1904. ”Ennen tätä viime vallankumousta Japania hallitsi feodaaliarmeijan hirmuhallitsijan barbaarinen tietämättömyys.”

Lehden artikkeli selosti yksityiskohtaisesti Japanin sisäpoliittisen kehityksen Perryn rantautumisesta 1853 shogunin eroon 1867. Tarkoituksena oli tuoda lukevalle yleisölle historiaa taustoittamaan Venäjän-Japanin sotaa, joka käytiin 1904-1905.

”Muusta maailmasta eristäytynyt kansakunta, joka vihasi ulkopuolisia siinä määrin että sen kansalaisia oli kielletty jättämästä kotirantoja kuolemanrangaistuksen uhalla, heräsi yhtäkkiä, ja sen kehitys siitä lähtien on ollut jotakin todella ällistyttävää.”

Sen jälkeen artikkeli siirtyi ylistämään Hirobumi Itoa, joka pääministerinä ollessaan 1885-1901 oli paljolti vastuussa maan uuden hallinnon luomisesta. Hän vaikutti taustalla pääministerikausiensa jälkeenkin kunnes hänet murhattiin 1909.

”Moderni Japani on ehkä enemmän Iton kuin minkään tai kenenkään muun ansiota,” The San Francisco Call kirjoitti. ”Hänen kunnianhimonaan on ollut tehdä (Japanista) maailmanvalta, eikä hän ole koskaan hellittänyt rautaista otettaan hetkeksikään.”

VUONNA 1907 amerikkalaiset alkoivat jo vähän olla huolissaan Japanin kasvusta ja voimistumisesta. ”Japani ei voisi voittaa sotaa Yhdysvaltoja vastaan”, The Washington Times rauhoitteli 25. elokuuta 1907.

Sitä paitsi Yhdysvallat oli Japanille hyvin tuottoisa kauppakumppani. Yhdysvallat osti Japanilta 52 miljoonan dollarin arvosta vuodessa, mutta myi Japaniin vain 38 miljoonan dollarin arvosta.

The Washington Times haluasi artikkelillaan kumota ”lehtien huhut Amerikan ja Japanin välillä tulossa olevasta sodasta”. Lehti siteerasi japanilaista ministeri Takahiraa, jonka mukaan Japani pyrkii vain taloudelliseen kehitykseen. ”Hän erityisesti torjui roskana puheet ’keltaisesta vaarasta’, japanilaisten ja kiinalaisten ryntäyksestä valkoisten miesten mantereille.”

Yhdysvaltain kongressin kirjaston avoin lehtiarkisto päättyy valitettavasti vuoteen 1910, joten lehtikirjoittelun kehitystä ei voi sieltä seurata pidemmälle.

YHDYSVALTAIN kongressin kirjaston verkkokäyttöisessä lehtiarkistossa on runsaan sadan sanomalehden sivut vuosilta 1880-1910. Digitaalinen arkisto on osa National Digital Newspaper Programia, jossa digitoidaan historiallista sanomalehtiaineistoa.

 

This entry was posted in Japanin historia. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s