Aarresaari

Tezuka Prod

Nuori Pete ja merirosvot jahtaavat aarretta Osamu Tezukan esikoisteoksessa.

KUN Osamu Tezukan (1928-1989) ensimmäistä sarjakuvakirjaa Shin takarajima (”Uusi aarresaari”, 1947) katsoo suhteessa nykyajan sarjakuvaan, se ei ole mitenkään kovin kummoinen teos.

Onpahan vain letkeää seikkailua merellä ja viidakossa. Tarina on ihan hilpeä, mutta piirrokset ovat aika yksinkertaisia. Monet kohtaukset voisivat olla lainattuja varhaisista amerikkalaisista piirroselokuvista.

Siitä ei välttämättä heti huomaa, millaisen vaikutuksen se teki japanilaisiin ilmestyessään Osakassa tammikuussa 1947. Teoksen alaotsikkona oli Bouken manga monogatari eli ”seikkailumangakertomus”. Juuri se teki siitä erityisen.

Siitä tuli nykyaikaisen mangan ensimmäinen suuri menestys, jota myytiin aikanaan yli 400 000 kappaletta. Aloittamallaan tarinamangan tyylillä se vaikutti myös suunnattomasti japanilaisen sarjakuvan tulevaan kehitykseen. Siihen asti japanilainen sarjakuva oli pääasiassa pilapiirroksia ja lastenlehtiä.

Shichima Sakai & Osamu Tezuka: Shin takarajima

Elokuvamainen kerronta kuului Osamu Tezukan tyyliin alusta asti.

”KAUAN aikaa sitten manga oli vain lapsille tarkoitettua lukemista”, Doraemonin luojana tunnetun Fujiko Fujio -nimimerkin toinen puolisko Hiroshi Fujimoto (1933-1996) kirjoittaa Shin takarajiman uuden painoksen mukana tulevassa pikku kirjasessa. Hän pääsi tutustumaan Tezukan mangaan keskikouluiässä heti sen ilmestyttyä.

”Shin takarajima ällistytti. Tämä oli jotain erilaista. Siinä oli ennennäkemättömän vahvoja tunteita. Tempo joka saa sydämen hakkaamaan. Tuore kuvitustyyli. Ja kaikkein eniten meitä kiehtoi siinä kehkeytyvä suuri draama, joka ei hävinnyt elokuville ja romaaneille.”

Fujiko Fujion toinen puolisko Motoo Abiko (1934- ) kirjoittaa, että hänen mieleensä jäivät Tezukan mangan kanteen suurin latinalaisin aakkosin kirjoitettu otsikko sekä suuri latinalainen P tarinan sankarin paidassa. ”Unohtumattomana vuonna showa 22 (1947) keskikoulun toisella luokalla näin yksiosaisen mangatankoubonin nimeltä Shin takarajima.”

Kuin sähköiskuja olisi ravannut kehon läpi, Tezukan mangaan tutustumistaan kuvaa puolestaan mangataiteilija Naoki Urasawa. Tosin hän ei ollut lukemassa Shin takarajimaa tuoreeltaan, sillä hän syntyi vasta vuonna 1960.

Urasawa kertoo, että ennen Tezukan teosten lukemista hän ei ollut juuri kiinnittänyt huomiota sarjakuvien tarinoihin. Sarjakuvat olivat vain kuvia. Nyt Urasawa on itse yksi tarinamangan suurista mestareista: Monster, 20th Century Boys, Pluto.

Shichima Sakai & Osamu Tezuka: Shin takarajima

Baron on tainnut saada mallia Tarzanista.

SHIN takarajima ilmestyi vastikään uutena loistopainoksena Shogakukanin Creative-sarjassa Tezukan syntymän 80-vuotisjuhlan kunniaksi. Mangaa ei ole koskaan julkaistu englanniksi. Tyyliltään Shin takarajima muistuttaa (tietenkin) lännessä paremmin tunnettua Lost Worldiä, jonka Tezuka teki hieman myöhemmin vuonna 1948.

Shin takarajima oli Tezukan ensimmäinen tarinamanga. Sitä ennen hän oli tehnyt neliruutuista sanomalehtistrippiä Maachan no nikkichou (”Maachanin päiväkirja”) – aloittaen vain 17-vuotiaana 1946.

Shin takarajimalla on Tezukan lisäksi toinenkin tekijä, Tezukan ystävä Shichima Sakai. Kannen tekstien mukaan tarinan alkuperäinen käsikirjoitus ja juoni ovat Sakain käsialaa, lopullinen käsikirjoitus ja kuvitus Tezukan tekemiä.

Shichima Sakai & Osamu Tezuka: Shin takarajima

Niinpä niin: Muistelmia Baronin lapsuudesta.

SHIN takarajima alkaakin kuin piirroselokuva. Nuori poika Pete kaahaa autolla ja moottoriveneellä, ja onnistuu täpärästi hyppäämään jo satamasta lähteneeseen laivaan. Siellä hän esittelee ystävälleen kapteenille aarrekartan, joka on löytynyt Peten isän jäämistöstä.

Alkaa hurja seikkailu, jossa tapellaan niin haita ja jättiläiskäärmeitä kuin merirosvoja ja alkuasukkaitakin vastaan. Yksikätinen ja yksijalkainen merirosvo jahtaa samaa aarretta kuin Pete ja kapteenikin. On haaksirikkoa, aarrekarttaa vihjeineen ja ihmissyöjien kylää. Onpa oma Tarzankin.

Vaikka Shin takarajima oli Tezukan ensimmäinen tarina, siinä on jo paljon mestarin myöhemmistä sarjakuvista tuttuja aineksia. Elokuvamaisuus ja kiihkeä rytmi tulivatkin jo mainittua. Shin takarajimassa syntyi myös kaksi Tezukan myöhemminkin toistuvasti käyttämää ”vakionäyttelijää”. Tezukalla oli tapana kierrättää samankaltaisia henkilöhahmoja monissa sarjakuvissaan.

Peten reipas poikahahmo tunnetaan myöhemmin nimellä Kenichi. Hän on yksi Tezukan eniten käyttämiä henkilöitä, ja hän esiintyi muun muassa Metropolisissa ja Lost Worldissä. Shin takarajiman kapteeni on puolestaan mursuviiksinen Higeoyaji eli Mustachio, jonka esikuvana oli tiettävästi Tezukan isä. Hän esiintyi kaikkiaan yli kolmessakymmenessä Tezukan mangassa, esimerkiksi Metropolisin etsivänä.

Yksi Shin takarajiman hauskimmista hahmoista on kuitenkin kovasti Tarzania muistuttava apinoiden kasvattama viidakkomies Baron. Hän auttaa Peteä ja kapteenia pariinkin otteeseen. Etenkin kahdessa uintikohtauksessa Baron on hiustyyliä myöten ilmetty Johnny Weissmüller.

Kaksi myöhempää Tezukan yleistä tapaa sen sijaan puuttuu: Tezuka itse ei näyttäydy tässä tarinassa. Yhtään kertaa ei liioin tavata Tezukan tavaramerkkiä, paikattua myrkkysienihahmoa Hyoutan-tsugia.

Shichima Sakai & Osamu Tezuka: Shin takarajima

Kuin Robinson Crusoe autiolla saarella.

HUOMAUTETTAKOON, että nimen lisäksi Shin takarajimalla ei ole juurikaan yhteistä R.L. Stevensonin Aarresaaren kanssa. Myös Tezukan myöhemmin vuonna 1965 tekemä animaatio Shin takarajima on täysin eri tarina.

(Kuvitus lisätty 30.7.2012)

This entry was posted in mangan historia, Osamu Tezuka, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s