Poika ja orava

Katsuichi Kabashima & Shousei Oda: Shouchan no bouken

Katsuichi Kabashima & Shousei Oda: Shouchan no bouken

SHOUCHAN no bouken (”Shouchanin seikkailut”) on eräässä mielessä ensimmäinen nykyaikainen japanilainen sarjakuva. Pojan ja oravan hurjat seikkailut olivat nimittäin alkaessaan tammikuussa 1923 ensimmäinen japanilainen sarjakuva, jossa käytettiin puhekuplia.

Selitystekstein varustettuina kuvina etenevää sarjakuvaa oli tietenkin Japanissa tehty jo ennen tätä. Japanilaisen sarjakuvan isänä pidetään aika yleisesti Rakuten Kitazawaa (1876-1955), jonka sarjakuva Tagosaku to Mokube no Tokyo kenbutsu (”Tagosaku ja Mokube katselevat Tokion nähtävyyksiä”) ilmestyi vuonna 1902.

1910- ja 1920-lukujen ehkä tunnetuin japanilainen sarjakuvatailija oli Ippei Okamoto (1886-1948). Hän oli itse pilapiirtäjä ja teki sarjakuvaakin. Eniten hän kuitenkin vaikutti japanilaiseen sarjakuvaan kääntämällä japaniksi amerikkalaisia sarjakuvia – muun muassa Bud Fisherin Mutt and Jeffiä (suomeksi Matti Mainio ja Jussi Juonio) ja George McManusin Bringing Up Fatheriä (suomeksi Vihtori ja Klaara).

Katsuichi Kabashima & Shousei Oda: Shouchan no bouken

Reipas Shouchan ja hänen ystävänsä orava kokivat monta ihmeellistä seikkailua.

VUONNA 1922 sanomalehti Asahi shinbun valmisteli amerikkalaisen mallin mukaisen aikakausilehtimäisen liitteen perustamista. Liite sai nimekseen Asahi graph (katakanalla se kirjoitettiin gurafu). Kuten yhdysvaltalaisissa ja eurooppalaisissa esikuvissa, yksi olennainen osa liitettä oli lasten sivu.

Lasten sivun toimittamisen sai vastuulleen nuori virkamies Nobutsune Oda (1889-1967). Hän oli juuri tullut Asahi shinbunin palvelukseen, työskenneltyään sitä ennen pankkivirkailijana Euroopassa, Mantshuriassa, Kiinassa ja Koreassa.

Tuolle sivulle Oda ryhtyi nimimerkillä Shousei (”Pieni tähti”) Oda käsikirjoittamaan myös sarjakuvaa. Sellainenhan kuului jokaisella itseään kunnioittavalla lasten sivulla olla. Piirtäjäksi pestattiin kuvittaja ja pilapiirtäjä Katsuichi Kabashima (1888-1965), joka tunnettiin myöhemmin myös nimimerkillä Tofujin.

Shouchanin seikkailut alkoivat Asahi graphin lasten sivulla tammikuussa 1923. Kun liite kuitenkin lakkautettiin seuraavana syksynä, Shouchan jatkoi varsinaisen sanomalehden sivuilla.

Neliruutuisina jaksoina julkaistuja tarinoita ilmestyi katkonaisesti aina vuoteen 1925, jolloin piirtäjä Kabashima lähti lehden palveluksesta. Seikkailujen tarinat olivat pisimmillään parinkymmenen jakson mittaisia, eli Shouchanin seikkailuissa oli myös ensimmäisiä tarinamangan piirteitä.

Shouchan ja hänen oravaystävänsä olivat aikanaan hyvin pidettyjä. Seikkailuista muokattiin myös teatteriesitys vuonna 1925, lyhyt animaatio vuonna 1924 ja mykkäelokuva vuonna 1926.

Shouchanin seikkailuja julkaistiin vielä kuvakirjoina 1950-luvulla. Uusin julkaisu on Shogakuganin Creative-sarjassa vuonna 2003 julkaistu kokoelma, joka sisältää niin sanomalehtistrippejä kuin uudempiakin tarinoita. Vuonna 2005 Shouchan ystävineen jopa pääsi Japanin postilaitoksen julkaisemaan postimerkkisarjaan.

Katsuichi Kabashima & Shousei Oda: Shouchan no bouken

Shouchan pelastaa oravan.

SHOUCHANIN seikkailujen ensimmäisessä stripissä reipas nuorukainen Shouchan saa kumppanikseen oravan. Metsäkävelyllä Shouchan pelastaa oravan, joka on juuttunut hännästään kaatuneen puun alle. Orava palkitsee Shouchanin johdattamalla hänet satumaailmaan, jossa eläimet osaavat puhua.

Siitä lähtien poika ja orava kulkevat aina yhdessä. Oravalla ei ilmeisesti ollut koskaan varsinaista nimeä, koska se mainitaan sarjakuvissa aina vain japanin kielisellä sanalla risu, joka tarkoittaa oravaa.

Shouchanin seikkailut ovat ajoittain realistisia, ajoittain hyvinkin fantastisia. Yksinkertaisimmillaan tarina kertoo junamatkasta Tokiosta Osakaan. Eläimiä ei oteta junaan, joten Shouchan piilottaa oravan matkalaukkuun. Siinä sivussa jää kiinni taskuvaras, joka kättä laukkuun vaivihkaa tunkiessaan joutuu oravan puremaksi.

Joskus myös realistisesti alkava tarina livahtaa fantasian puolelle. Kun Shouchan ja orava lentävät sanomalehden lähettäminä Aasian yli Eurooppaan, pyörremyrsky pakottaa heidät laskeutumaan keskelle Siperian korpea. Siellä he pääsevät todistamaan keratosauruksen ja mammutin kamppailua ja tanssimaan keijukaisten kanssa.

Shouchan myös pelastaa prinsessan vuorirosvoilta oravan, härän ja hiirten avulla. Tässä tarinassa näyttäytyy harvinaisen murheellinen puoli: Shouchania auttava härkä kuolee kun rosvot vyöryttävät kivenjärkäleen sen niskaan. Vielä kuoleman jälkeenkin härkä auttaa Shouchania ja prinsessaa poimimalla heidät sateenkaaren päälle, kun he ovat syöksymässä varmaan kuolemaan vesiputouksessa.

Shouchan jakaa makeisia kilteille lapsille yhdessä Cupidon kanssa, lentää tähdellä, tapaa kääpiöitä ja voittaa kentaurit taitavalla jousiammunnalla. Hän pääsee myös seilaamaan japanilaisen taruston aarrelaivalla ja kuuntelemaan, kuinka jumalatar Benten soittaa biwaa. Seikkailuissa on myös unitarina, mutta se ei sentään kasva samanlaisiin surrealistisiin mittoihin kuin amerikkalaisen Winsor McCayn Little Nemo in Slumberland.

Tarinoissa on myös opetuksia. Tärkeimpänä opetuksena on itse Shouchanin hahmon suuri reippaus ja toimeliaisuus mitä merkillisimpienkin tilanteiden edessä. Cupido-tarinassa näytetään myös, kuinka palkkio kuuluu vanhuksia auttavalle pikkupojalle ja eläimistä ja kasveista huolehtivalle tytölle – ei tappelevalle miesjoukolle eikä kesken koulupäivän pelaamaan unohtuneelle poikasakille.

Katsuichi Kabashima & Shousei Oda: Shouchan no bouken

Shouchan kohtaa tengun.

SHOUCHAN ja orava muistuttavat paljon belgialaisen Hergén Tinttiä ja Milouta. Molemmissa sarjakuvissa kumppaneina ovat nuorukainen ja eläin. Tintti on lehtimies, ja samoin Shouchan tekee osan matkoistaan Asahi shinbunin lähettämänä. Myös piirrostyylit ovat huomattavan samankaltaisia.

Ei silti ole pienintäkään syytä epäillä että Oda ja Kabashima olisivat matkineet Hergén työtä. Tintti nimittäin syntyi kuusi vuotta myöhemmin kuin Shouchan.

Sarjakuvissa on isoja erojakin: Shouchanin seikkailut ovat pääasiassa fantasiaa, Tintin seikkailut ovat varsin realistisia. Shouchan on myös tarkoitettu huomattavasti nuoremmalle yleisölle kuin Tintti.

Epäilemättä sarjakuvilla oli kuitenkin yhteisiä vaikutteita. Amerikkalaiset ja eurooppalaiset sarjakuvat olivat jo tuolloin Japanissa jonkin verran tuttuja. Asahi shinbun rakensi liitelehteään ulkomaisten mallien pohjalta, ja Oda oli epäilemättä Euroopassa tutustunut niin lehtien lasten sivuihin kuin sarjakuviinkin.

Yhtenä Shouchanin seikkailujen mahdollisena esikuvana pidetäänkin brittiläisen Bertram Lambin sarjakuvaa Pip, Squeak and Wilfred, joka alkoi Daily Mirror -sanomalehdessä vuonna 1919. Siinä seikkailivat koira, pingviini ja jänis.

Katsuichi Kabashima & Shousei Oda: Shouchan no bouken

Hyvän onnen jumalien aarrelaivalla Shouchan saa yksityiskonsertin Benteniltä.

(Kuvitus lisätty 30.7.2012)

 

This entry was posted in eläinmanga, mangan historia and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s