Paprika unessa

Alma Books

Kaunis Paprika on psykoterapeutti ja unietsivä.

JAPANIN nimekkäimpiin tieteiskirjailijoihin lukeutuva Yasutaka Tsutsui (1934- ) alkaa vähitellen saada jalansijaa myös lännessä.

Brittiläisen Alma Booksin juuri julkaisema Paprika on hänen kolmas viime vuosina englanniksi ilmestynyt kirjansa. Japanissa Paprika (japaniksi Papurika) ilmestyi vuonna 1993. Englanninkielisen käännöksen on tehnyt Andrew Driver.

Alma Books mainostaa Tsutsuita yhdenvertaiseksi meillä paljon tunnetumman Haruki Murakamin kanssa. Vertaus ei ole kovin kaukaa haettu, sillä kirjailijoiden surrealismissa on paljon yhteisiä piirteitä. Murakamin iva on tosin yleensä lempeämpää kuin Tsutsuin.

Minun mielestäni paremmuusjärjestys Tsutsuin ja Murakamin kesken on puhtaasti makuasia. Oma makuni kallistuu hieman enemmän Tsutsuin suuntaan, lähinnä hänen raadollisen ihmiskäsityksensä takia.

Alma Books on aiemmin julkaissut Tsutsuilta vuonna 2007 kuoleman jälkeiseen maailmaan sijoittuvan romaanin Hell (Heru, 2003) ja 2006 villin novellikokoelman Salmonella Men on Planet Porno (Poruno wakusei no sarumonera ningen, 1979).

Myös kaksi Tsutsuin teksteihin pohjautuvaa animaatioelokuvaa on päässyt maailmanlaajuiseen levitykseen: Satoshi Konin ohjaama, jo mainittuun kirjaan perustuva Paprika (Papurika, 2006) sekä Mamoru Hosodan ohjaama herkkävireinen teinitytön aikamatka-kasvutarina The Girl Who Leapt Through Time (Toki wo kakeru shoujo, 2006).

YASUTAKA Tsutsui on koonnut Paprikan monenlaisista aineksista. Kirja on romaani tieteellisen yhteisön kateudesta, kilpailusta ja selkäänpuukotuksista. Se on romaani tieteen vastuusta, vastuuttomuudesta ja väärinkäytöstä.

Se on myös tieteistarina, jossa ihmisen unen käsittelyä venytetään kauas nykytieteen mahdollisuuksien yli. Se on fantasia, jossa uni murtautuu näyttävästi todellisuuden puolelle. Se on aika raaka dekkari, jossa nerokasta mutta hullua murhaajaa etsitään ja yritetään pysäyttää.

Tekninen nero Kosaku Tokita ja psykoterapeuttinero Atsuko Chiba kehittävät yhdessä laitetta, jolla pystytään katsomaan ja nauhoittamaan toisen ihmisen unia. Kun nauhoja tutkitaan yhdessä potilaan kanssa, ne ovat oiva apuväline psykoterapialle. Tokitaa ja Chibaa pidetään lähes varmoina seuraavan lääketieteen Nobelin saajina.

Tarinan punatukkainen Paprika on Atsuko Chiban toinen minä. Unietsivä Paprikaksi naamioituneena hän käyttää unilaitteita laittomaan psykoterapiaan yhteiskunnan silmäätekeville. Myös tarinan ”hyvät” tutkijat ovat valmiita tieteen kehitykseen keinoja kaihtamatta.

Tekniikan kehittyessä uniin päästään myös tunkeutumaan ja ihmisen mieltä sorkkimaan. Lopulta laitteet mahdollistavat suoran ja konkreettisen yhteyden unen ja todellisuuden välille. Uni muuttuu kirjaimellisesti kuoleman veljeksi.

Nippu laitteita varastetaan tutkimuslaboratoriosta, ja varkaat ryhtyvät kaappaamaan tutkimuslaitosta valtaansa. He ajavat tutkijoita yksi kerrallaan hulluiksi, ja seurauksista piittaamatta he vyöryttävät fanaattisia uniaan päin todellisuutta.

Tämän romaanin hurjat takaa-ajot ja raivoisat taistelut tapahtuvat pääasiassa unissa, joita tutkijoiden tukena näkevät niin poliisit kuin yritysjohtajatkin.

TSUTSUILLA on tapana aina tilaisuuden tullen tökkiä japanilaista jäykkää sukupuolijärjestelmää. Paprikassa päähenkilö tarjoaa tähän paljon hyviä tilaisuuksia.

Atsuko Chiba on paitsi tutkijanero myös häikäisevän kaunis nainen. Naiset kadehtivat häntä, miesten on vaikea sietää hänen etevyyttään tutkijana. Hänen sivupersoonansa Paprika harjoittaa psykoterapiaa kovasti prostituutiota muistuttavalla tavalla. Ja vielä kaiken kukkuraksi Chiba kehtaa rakastaa rumaa, lihavaa ja lapsellista tutkijatoveriaan Kosaku Tokitaa.

Paprikan suuri paha on peräisin protestanttisesta kristillisestä lahkosta, jonka naisvastaisin ja homoseksuaalisuutta ihannoivin aattein ”pahojen” johtaja alistaa käskyläisiään. Jos ei olisi lukenut Tsutsuin muita tekstejä, Paprikan perusteella voisi helposti jäädä siihen käsitykseen, että hänen omakin suhteensa homoseksuaalisuuteen olisi jotenkin nurjamielinen.

En voi väittää mitään siitä, miten japanilaiset kokevat Paprikan uskonnolliset ainekset. Minun silmääni ne kuitenkin näyttävät aika onnistuneelta irvailulta länsimaisen kirjallisuuden ja elokuvan tavalle kovin usein poimia pahoja voimia itämaisista uskonnoista.

Hauskaa luettavaa ovat myös Tsutsuin nonsense-jaksot, joissa kuvataan unilaitteiden toiminnan ”teknisiä” ja ”tieteellisiä” perusteita.

Ihan kaikki tiedemaailman asiat eivät osu kohdalleen. Tsutsuin esimerkit unien tulkinnasta ovat suoraviivaisia, ja terapiat onnistuvat tolkuttoman helposti. Usko freudilaisen psykoanalyysin tehoon on yletön. Sivuseikkana mainittakoon myös se, että ainakaan minä en ole koskaan kuullut, että lääketieteen Nobel-palkinnon voisi tosimaailmassa saada uudesta, vielä keskeneräisestä tutkimuksesta.

Kirjan taittovaiheessa on sattunut ikävä moka. Jokaisen aukeaman ylälaidassa Tsutsuin etunimi on virheellisessä muodossa Yatsuka.

MITEN sitten Yasutaka Tsutsuin alkuperäinen Paprika vertautuu elokuvaan, jonka Satoshi Kon ohjasi kirjan pohjalta?

Täytyy muistaa, että kyseessä on kaksi erillistä taideteosta. Ne ovat hyviä erikseen, mutta vielä parempia yhdessä. Kun kirjaa muokataan elokuvaksi, on pakko karsia paljon. On myös nostettava esiin aineksia jotka istuvat elokuvan kerrontatapaan – tai kiinnostavat elokuvan tekijää.

Kon on tiivistänyt aineistoa ennen kaikkea jättämällä pois suurimman osan tiedeyhteisön sisäisestä kuohunnasta. Hyvältä ratkaisulta tuntuu myös se, että Kon on keskittänyt paljon vaivaa Paprikan unijaksojen visualisointiin – vaikka itse asiassa Tsutsuin unijaksot ovat jopa hurjempia kuin Konin.

Satoshi Kon on myös yhdistänyt kaksi kirjan henkilöä yhdeksi: yritysjohtaja Tatsuo Noda ja poliisipäällikkö Toshimi Konakawa ovat kasvaneet yhteen. Samalla voimistuu juonen elokuvateema, joka kirjassa esiintyy vain muutamina viittauksina.

Konin elokuva nostaa aineksia niin Bondeista ja Tarzaneista kuin Lomasta Roomassa, ja huomattava osa ratkaisusta nousee Konakawan nuoruudessaan tekemästä filmistä. Näyttäytyvätpä Konin omatkin aiemmat tuotokset Paparikassa.

Mutta kirjan sekavuutta hipovan surrealismin Kon on tavoittanut loistavasti. Siinä suhteessa tarinalle ei varmaan olisi voinut löytyä parempaa kuvittajaa.

This entry was posted in Japanin kirjallisuus, scifi ja fantasia and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s