Elokuvamies piirtää

Satoshi Kon

Nuori mies vie merenneidon munaa takaisin mereen.

SATOSHI Kon on yksi niistä japanilaisista animaatio-ohjaajista, jotka aloittivat uransa mangataiteilijoina. Konin sarjakuvatuotanto on pieni mutta laadukas. Sitä on myös valitettavan huonosti saatavilla.

Satoshi Kon syntyi 1963 Kushirossa Hokkaidossa. Hän suunnittelu ensin taiteilijan tai kuvittajan uraa ja opiskeli taidetta Musashinon taidekorkeakoulussa.

Mangadebyyttinsä hän teki opiskeluaikanaan. Tarina nimeltä Toriko (”Vanki”) ilmestyi Young Magazine -lehdessä 1984. Kon työskenteli myös lehden toimittajana. Siinä työssä hän päätyi avustamaan Katsuhiro Otomoa, jonka vaikutus tuntuu kaikessa Konin myöhemmässä tuotannossa.

Kaikisen (”Paluu mereen”) oli Konin ensimmäinen pitkä (11 jaksoa, runsaat 200 sivua) mangateos. Se ilmestyi Young Magazinessa maaliskuusta kesäkuuhun 1990. Otomon vaikutus näkyy siinä hyvin vahvana – monet Kaikisenin ruudut voisivat aivan hyvin olla Otomon kynästä.

KAIKISEN jäi myös Satoshi Konin ainoaksi täysin omaksi pitkäksi mangaksi. Sen jälkeen Kon sovitti sarjakuvaksi Otomon elokuvan World Apartment Horror. Vuonna 1991 valmistunut kauhukomedia oli Otomon ensimmäinen näytelmäelokuva, ja se perustui Konin ideaan.

Vielä vuonna 1994 jäi kesken yhdessä Mamoru Oshiin kanssa tehty sarjakuva Serafim 2 oku 6661 man 3336 no tsubasa. Sen jälkeen animaatio vei miehen, eikä sarjakuvalle enää jäänyt aikaa.

Satoshi Kon aloitti animoinnin taustatiimeissä yhteistyössä Otomon kanssa 1991. Vuonna 1993 hän pääsi jo ohjaamaan yhden jakson Jojo no kimyou na boukenia (JoJo’s Bizarre Adventure). 1995 hän teki käsikirjoituksen Kanojo no omoide (Magnetic Rose) -jaksoon kolmen elokuvan setissä Memories (1995). Ensimmäinen oma pitkä ohjaustyö oli Perfect Blue 1997.

Satoshi Konin sarjakuvista ei tietääseni ole Japanissa otettu uusia painoksia vuosikymmeneen. Ainoa länsimaisella kielellä ilmestynyt työ on Kaikisen, jonka Casterman julkaisi ranskaksi 2004 nimellä Kaikisen: Retour vers la mer.

 JAPANILAISESTA verkkodivarista osui haaviin juuri tuo Kaikisen, jota siis on pidettävä Satoshi Konin pääteoksena mangan puolella.

Kaikisen tapahtuu S:n prefektuurissa, pienessä Amiden merenrantakaupungissa. Kuusikymmentä vuotta sitten kaupungin shintotemppelin pappi on tehnyt sopimuksen merenväen kanssa. Temppeli ottaa varjeltavakseen merenneidon munan. Vastalahjaksi merenväki huolehtii, että kaupungin kalastajilla riittää saalista. Läpi vuosikymmenten sopimus on toiminut hyvin ja kaupunkilaiset ovat olleet tyytyväisiä.

Nyt legenda on jo haalistunut, mutta kaupungissa kuhisee. Kaikki eivät usko tarinoihin merenväestä, mutta legendaa halutaan käyttää hyödyksi rajusti kasvavassa matkailuteollisuudessa. Grynderit pystyttävät mahtavaa hotellikeskittymää, joka siinä sivussa tuhoaa merellisen ympäristön. Nykyinen pappi on luvannut myös temppelissä säilytetyn kultamunan mainosvaltiksi.

Oudot tapahtumat alkavat kuitenkin seurata toisiaan. Merenväen viha nousee, kalansaaliit katoavat. Lopulta kamppailu munan palauttamiseksi mereen kiihtyy yhtä hengästyttäväksi menoksi kuin mitä on totuttu näkemään Satoshi Konin elokuvissa. Ja tarinan kertojanahan Kon on loistava.

Kaikisenin henkilöt ovat hieman klisheisiä: ilkeä grynderi, grynderin houkutuksiin sortunut pappi, legendaa tiukasti varjeleva isoisä, salaisuuksista vähitellen perille pääsevä nuori mies ja tiedostava nuori nainen. Kon saa niistä kuitenkin lopulta kokoon ehjiä persoonallisuuksia. Koomikkona toimii koira Fujimaru.

PIIRROSJÄLKI muistuttaa Katsuhiro Otomon töitä, mutta on huolitellumpaa. Harmaasävytys on tyylikästä ja pikkutarkaa.

Parhaimmillaan kynänjälki kuitenkin on, kun Kon pääsee kuvaamaan metsiä ja merenalaisia maisemia. Myös ihmisten tuntoja näytetään kasvoilla osuvasti, vaikka välillä liioitellen. Myös dramaattiset kuvat merenneidoista ovat näkemisen arvoisia.

Kaiken kaikkiaan: Kyllä Satoshi Kon olisi pärjännyt mangataiteilijanakin. Jos hän olisi jatkanut, hänet melko varmasti mainittaisiin nyt usein samassa sarjassa Naoki Urasawan, Katsuhiro Otomon, Daijiro Morohoshin, Jiro Taniguchin sun muiden kanssa.

Vaikea sanoa, olisiko saldo ollut heikompi (enintään vähän) vai vielä parempi kuin elokuvan puolella.

Satoshi Konin mangatuotantoa:

Toriko (”Vanki”, 1984)
Kaikisen (”Paluu mereen”, 1990)
World Apartment Horror (1991, yhteistyössä Katsuhiro Otomon kanssa)
Serafim 2 oku 6661 man 3336 no tsubasa (”Serafim 266613336 siipeä”, 1994, yhdessä Mamoru Oshiin kanssa, jäi kesken)
Opus (jäi kesken)

 Satoshi Konin ohjaamat animaatiot:

Perfect Blue (1997)
Sennen joyuu (Millennium Actress, 2001)
Tokyo Godfathers (2003)
Mousou dairinin (Paranoia Agent, 13-osainen tv-sarja, 2004)
Paprika (2006)
Ohayou (Good Morning, AnixKuri15-settiin kuuluva lyhytfilmi, 2008)
Yume miru kikai (The Dream Machine, valmisteilla)

This entry was posted in scifi ja fantasia, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s