Äiti on vähän väsynyt

Akiko Higashimura

Go-chan on kekseliäs ja vahvatahtoinen poika.

SARJAKUVAN tekeminen sarjakuvataiteilijan omasta lapsesta on useimmiten aika tylsä idea. Jotta homma toimisi, se on tehtävä hyvin.

Akiko Higashimuran manga Mama ha tenparist (suomeksi suunnilleen ”Äidillä on pinna kireällä”) kuuluu tuohon hyvin tehtyjen joukkoon. (Kuten myös Ville Rannan Isi on vähän väsynyt, josta tämän tekstin otsikko on varastettu.)

Vaikka omat lapseni alkavat olla jo aikuisia, lyhytpinnaisen äidin ja kekseliään lapsen vuorovaikutus naurattaa. Se myös palauttaa mieleen muistoja, joista useimmat ovat vuosien myötä muuttuneet mukaviksi. Monetkaan eivät olleet mukavia tapahtuessaan.

Mama ha tenparist kuvaa (ilmeisen todellisuuspohjaisesti) kolmikymppistä äitiä nimeltä Akiko Higashimura. Yksinhuoltajana hän yrittää yhtä aikaa tehdä sarjakuvataiteilijan työtään ja kasvattaa pientä Go-poikaa. Se ei todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista. Ensimmäisen pokkarin alussa Go-chan syntyy, sen lopussa hän on varttunut kolmivuotiaaksi.

Tenparist (tai tenparisuto) on sanaleikki, jonka lähtökohtana on englannin sana temper. Japanilainen ilmaus tenpatte shimau tarkoittaa hermojen menettämistä stressin takia. Temparisti on siten henkilö, joka pimahtelee tuon tuosta.

Mama ha tenparist oli tammikuussa ehdolla Manga taisho -palkinnolle, mutta jäi äänestyksessä seitsemänneksi. Palkinnon sai Yuki Suetsugun manga Chihayafuru.

SARJAKUVAN äiti Akiko Higashimura on todellakin temparisti. Hänen sisällään kiehuu koko ajan, ja milloin mikäkin asia saa kuohunnan pullahtamaan pintaan. Mutta aina uudestaan pieni poika onnistuu kietomaan äidin pikkusormensa ympäri.

Sarjakuvataiteilija Akiko Higashimura ei juuri säästele itseään tuossa kuvauksessa. Sarjakuvan huumori on ajoittain hyvinkin roisia. Kuten vaikkapa tilanne jossa koirat hyökkäävät äidin rinnoille, kun t-paidan alta on unohtunut suojat ja maito alkaa ruiskuta pitkin katua.

Äiti kärsii ötökkäkammosta ja ”SNG-oireyhtymästä”. ”SNG” on tauti joka näyttää valitettavasti tarttuvan äidistä myös poikaan. Se syntyy siitä julmasta ristiriidasta, että todellisuus ei vastaa lapsuudessa luettujen sarjakuvien ihanaa maailmankuvaa.

Hurtista naurusta huolimatta sarjakuva on myös hyvin lämmin. Esimerkiksi, mitäpä äiti voi muuta kuin hillitä siisteydenhimonsa, kun lapsi käpertyy nukkumaan kourassaan puistosta löydetty luumunkivi. Äidille se on vanhan ukon juuri suustaan sylkemä roska, mutta lapselle se on kuvakirjan oravan elintärkeä siemen.

Lapsen tekemistä suunnitteleville nuorille tätä sarjakuvaa ei ehkä voi suoraan suositella. Sen sijaan omien pienten lasten kanssa painiskelevalle Mama ha tenparist voi olla erinomaista hermolepoa. Asiat ovat varmasti tuttuja jokaiselle äidille ja isälle. Ja sarjan pokkarit on fyysisestikin suunniteltu vanhemmille: niissä on pulautuksen kestävät kiiltokannet.

Higashimura tipauttelee tarinaansa myös viittauksia toisiin sarjakuviin. Äiti yrittää vierottaa Go-chania rinnalta piirtämällä rintaansa pelottavan Golgo 13:n naaman. Temppu ei tosin pure poikaan. Go-pojan itsensä arvellaan saaneen nimensä Dragonballin Gokun mukaan.

AKIKO Higashimura (1975- ) on Miyazakissa syntynyt mangataiteilija, joka tunnustaa pikkutytöstä asti uppoutuneensa shoujo-mangaan. Nuorena hän piirsi mangaa, mutta hän päätyi työelämään samaan yhtiöön kuin missä hänen isänsä työskenteli.

Virkanaisena hän sitten pommitti mangajulkaisuja töillään, kunnes vuonna 1999 tärppäsi. Hänen debyyttinsä oli sarjakuva Furuutsu koumori (”Hedelmälepakko”) aikuisille naisille suunnatussa Shueisha-yhtiön Buuke-lehdessä (Bouquet).

Mama ha tenparistin ohella Higashimuran tunnetuin työ on yhdenteentoista pokkariin asti ehtinyt shoujo-sarja Kisekae Yuka-chan. Se ilmestyy Shueishan Kuuki-lehdessä (Cookie). Paremmin aikuisille sopivaa Mama ha tenparistia julkaistaan saman yhtiön lehdessä nimeltä Koorasu (Chorus).

Akiko Higashimuran sarjakuvia:

Kisekae Yuka-chan (”Vaatteita vaihtava Yuka-chan”, 2001- )
Koi no surisasu (”Rakkauden jännäri”, 2002)
Shiroi yakusoku (”Valkoinen lupaus”, 2004)
Ebisu ginza tengoku (”Ebisu Ginzan taivas”, 2005)
Himawari-Kenichi legend (”Auringonkukka-Kenichin legenda”, 2006- )
Mama ha tenparist (”Äidillä on pinna kireällä”, 2007- )
Tenparist babies (2007-2008)
Kuragehime (”Meduusaprinsessa”, 2008- )

This entry was posted in josei, komediamanga and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s