Olympiavalmisteluja

Voitto Raatikainen / Seura

Siisteyttä yritetään ylläpitää ainakin niissä paikoissa, jotka ovat suuren yleisön nähtävissä, Voitto Raatikainen kertoi vuonna 1963.

KESÄMÖKILLÄ osui käteen aikakausilehti Seura vapulta 1963. Siis siihen aikaan illasta, kun oli jo aivan liian väsynyt jatkamaan rakennustöitä.

Lehdessä pitkän linjan urheilutoimittaja Voitto Raatikainen valmisteli lukijoita tutustumaan nykyajan Japaniin, suoraviivaisella otsikolla ”Tämän päivän Japania”.

Vuonna 1963 Tokio ja koko Japani valmistautuivat kuumeisesti seuraavan vuoden olympialaisiin. Kisat olivat japanilaisille mahtava tilaisuus maan kansainvälisen maineen kohottamiseen, ja tilaisuus käytettiin täysimittaisesti hyödyksi.

Itse Tokion kisoihin osallistui 1153 lehtitoimittajaa, 179 lehtivalokuvaajaa, 115 uutistoimistojen toimittajaa, 60 kuvatoimistojen kuvaajaa ja 3204 ihmistä televisioyhtiöiden henkilökuntaa. ”Japanilaiset olivat paneutuneet tehtäväänsä huolella ja hoitivat sen myös hyvin.” (Voitto Raatikainen: Media Helsingin 1952 kisoissa ja sen jälkeinen kehitys, teoksessa Suomen Olympia-Akatemia, 2003)

Mutta jo ennen kisoja maailman tiedotusvälineiden edustajia lennätettiin Japaniin. Heitä kierrätettiin ympäri maata, ja heille esiteltiin maan rajua nykyaikaistumista toisen maailmansodan jälkeen.

VOITTO Raatikainen matkusteli Japanissa kaksi viikkoa keväällä 1963. Seuran vappunumeron artikkeli avasi kokonaisen sarjan, jossa ”Japania valotetaan mahdollisimman monipuolisesti suomalaisin silmin”.

Japani ei enää ole mahdottoman matkan takana, Raatikainen vakuuttaa artikkelissaan. Sinne voi jopa ehtiä ”tavallinen ihminen kuukauden lomallaan”. Nykyaikaisella suohkukonejättiläisellä (peräti 130 matkustajaa!) lennetään Kööpenhaminasta pohjoisnavan yli Alaskan Anchorageen kymmenessä tunnissa. Välilaskun jälkeen matkaa on enää kahdeksan tuntia, ja olet jo Hanedan kansainvälisellä lentokentällä Tokiossa.

Kallista lystiä se kuitenkin oli. Pelkät lentoliput Helsingistä Kööpenhaminan kautta Tokioon ja takaisin maksoivat vuonna 1963 noin 4000 markkaa. Siihen aikaan tupakka-aski maksoi reilun markan, ja uuden auton sai kuudella tai seitsemällä tuhannella. Mutta matkojen hinnan odotettiin laskevan reilusti olympialaisiin mennessä, sillä olympiamatkoja myytiin pääasiassa paketteina.

VAIKKA Japanissa on tulivuoria ja muita hienouksia, sinne ei kannat matkustaa luonnon vuoksi, Raatikainen toteaa. ”Pääasia ei ole itse luonnossa vaan koko siinä ihmeellisessä elämänmenossa, joka koostuu niin monenlaisista tekijöistä.” Se on cocktail, jossa on ”ehkä tippa tungosta, joka syntyy kun lähes satamiljoonainen kansa ahtautuu noin Suomen kokoiselle maa-alueelle”.

”On omaperäistä asumiskulttuuria, pieniä ahtaita majoja, elämää sananmukaisesti lattiatasolla istumista ja ateriointia myöten. Hiven japanilaista hymyä, annos ahkeraa ja työteliästä kansaa, joka pääsee eteenpäin olosuhteissa, joissa moni muu olisi varmasti lopettanut yrittämisen täysin hyödyttömänä.”

”Hyppysellinen elämänkatsomusta, jonka mukaan suurta tuhoa kylvävissä maanjäristyksissä ja hirvittävissä myrskyissä, taifuuneissa, ei ole mitään ennalta pelättävää.”

Raatikaisen kokemuksen mukaan matkailija voi Japanissa hyvällä syyllä odottaa tulevansa kohdelluksi hyvin. ”Tuskin missään voi saada hotelleissa niin hyvää kohtelua kuin Japanissa.”

”…mutta jos haluaa elää maassa maan tavalla ja päästä lisäksi halvemmalla, on syytä valita tyypillinen japanilainen hotelli sen uhallakin, että joutuu nukkumaan lattialle levitettävällä patjalla.”

This entry was posted in Japanin historia, suomalaiset Japanissa and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s