Neljäntoista jälleen

Jiro Taniguchi

Aikuinen 14-vuotiaan ruumiissa.

SUURISTA unelmista yksi toteutuu: olla jälleen neljäntoista, mutta aikuisen tiedoilla ja kokemuksilla varustettuna.

Näin käy keski-ikäiselle Hiroshi Nakaharalle, joka työmatkalla nousee väärään junaan ja päätyy lapsuutensa kotikaupunkiin. Se ei ole pelkästään hyvä asia.

A Distant Neighborhood (Haruka na machi he) on Fanfare – Ponent Monilta toinen tänä syksynä englanniksi alkava Jiro Taniguchin mangasarja. Viime viikolla esittelin jo tässä blogissa toisen, vuorikiipeilytarinan nimeltä The Summit of the Gods (Kamigami no itadaki).

Haruka na machi hen englannin kielinen laitos on tehty vuonna 2002 julkaistun ranskalaisen käännöksen Quartier lointain pohjalta. Peilatun version on sovittanut Frédéric Boilet. Ranskannos sai vuonna 2003 Angoulêmen sarjakuvafestivaalien palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta. Japanissa sarjakuva ilmestyi vuonna 1998.

Toisin kuin Baku Yumemakuran käsikirjoittama The Summit of the Gods, A Distant Neighborhood on kokonaan Jiro Taniguchin käsialaa. Niinpä se on rytmiltään verkkainen ja viipyilevä tarina, joka saattaa monen ruudun matkalle pysähtyä seuraamaan perhosen lentoa tai valon ja varjon leikkiä. Mutta se voi myös lähteä hurjaan laukkaan nuoren pojan juopuessa tai rakastuessa.

Taniguchi kuljettaa tarinaa enemmän kuvilla kuin käsikirjoituksen tekstillä. Valot ja varjot, käsien ja jalkojen asennot ja hetkeksi pysähtyvät katseet välittävät merkityksiä. Sarjakuvassa on myös paljon rauhoittavia ääniä: lehtien suhinaa, kaskaiden siritystä, kangaspuiden kitinää.

HIROSHI Nakahara on siis keski-ikäinen liikemies, jolle alkoholista on pikku hiljaa kehittymässä ongelma. Työ vie yhä enemmän aikaa, ja suhde perheeseen muuttuu etäiseksi.

Eräänä krapulaisena aamuna Nakahara huomaa olevansa väärässä junassa. Oikeastaan juna voisi olla oikeakin: se vie häntä lapsuuden kotikaupunkiin Kurayoshiin, eikä yhtään tunnu siltä että suunta olisi väärä. Kurayoshissa askeleet vetävät kuin itsestään tutuille kaduille, joilla ei enää ole mitään tuttua.

Äidin haudalla perhosen siiveniskujen tahdissa maailma järkähtää paikaltaan. Nakahara huomaa yhtäkkiä olevansa jälleen neljäntoista, ja Kurayoshi on taas hänen lapsuutensa kaupunki. Myös lapsuuden koulu, koti ja ihmiset ovat entisillä paikoillaan. Vain neljätoistavuotias Nakahara tietää oikeasti olevansa keski-ikäinen mies väärässä ajassa ja väärässä ruumiissa.

Mikä loistava tilaisuus yrittää korjata nuoren elämän virheitä. Mikä loistava tilaisuus tehdä koulutovereihin vaikutus aikuisen tiedoilla tulevaisuudesta. Ei kestä kauaakaan, kun luokan kaunein tyttökin huomaa Nakaharan.

Mutta myös, mikä murheellinen tilaisuus ymmärtää, mitä nuorena käsittämättömiksi jääneet lähiympäristön teot ja tapahtumat oikeasti merkitsivät.

Nakaharaa vaivaava asia on hänen isänsä salaperäinen katoaminen. Neljätoistavuotiaana se on hyvin pian edessä, ellei Nakahara onnistu muuttamaan menneisyyttään. Siinä yrityksessä paljastuu aiemmin tuntemattomia asioita myös miehestä itsestään. Ei ole lainkaan varmaa, että unelma on toteuttamisen arvoinen.

This entry was posted in seinen, slice-of-life and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s