Supertotta

Hajime Sorayama

Superrealisti Hajime Sorayama tunnetaan parhaiten eroottisista roboteistaan.

KUKA muistaa vielä japanilaisen taiteilijan nimeltä Hajime Sorayama? Hän oli superrealismina tunnetun taidesuuntauksen kärkinimi 1980-luvulla, kun näköiskuvia vielä tehtiin muutenkin kuin tietokoneilla.

Sorayaman tunnetuimpia kuvia ovat eroottiset robottiversiot Marilyn Monroesta tuuletusritilän päällä ja Sandro Botticellin maalauksesta Venuksen syntymä. Hänen tekemänsä on myös Sonyn Aibo-robottikoiran muotoilu.

Hajime Sorayaman seksikkäät robotit eli gynoidit olivat myös niitä ensimmäisiä kuvia, jotka ällistyttivät nuoria bittinikkareita ympäri maailman 1990-luvun alussa. Silloin sekä modeemien nopeudet että kuvien pakkausalgoritmit alkoivat olla sillä tasolla, että korkealaatuisten kuvien lataaminen bokseista (BBS) kotitietokoneille tuli mahdolliseksi.

Kuvia ällistyttävän pieneksi pakkaava jpeg-standardi julkistettiin 1992. Samaan aikaan 2400 bitin sekuntinopeus modeemeissa oli jo yleinen. Sillä nopeudella 20 kilotavun (niin, kilotavun) kokoisen kuvan sai siirrettyä puolessatoista minuutissa. Ilman jpeg-pakkausta ja uusia modeemeja kuvan siirtäminen olisi vienyt tuntikausia.

Jos tuohon aikaan bokseissa olisi jaeltu vain jotain tylsempää aineistoa kuin Sorayaman kuvia, yhtä moni ei ehkä olisi innostunut tietokoneen visuaalisista mahdollisuuksista. Toki taiteilijan töiden levittäminen luvatta oli silloin yhtä laitonta kuin nytkin, vaikka sitä ei vielä tajuttukaan.

HAJIME Sorayama syntyi Imabarin kaupungissa Japanissa vuonna 1947, puuseppäisän kolmesta lapsesta keskimmäisenä.

Koulussa Hajime oli kehno liikunnassa ja musiikissa, mutta hän pärjäsi loistavasti kuvaamataidossa. Lukioaikana hän piirsi upeita laivoja ja lentokoneita. (Samaa harrasti noihin aikoihin moni muukin piirtämisestä innostunut japanilaispoika, kuten esimerkiksi muuan Hayao Miyazaki).

Hajime Sorayama yritti opiskella kreikkaa ja Englannin kirjallisuutta yliopistossa. Pari vuotta jäi yrittämiseksi, ja vuonna 1967 hän vaihtoi Chuon taidekouluun Tokioon. Valmistuttuaan hän työskenteli muutaman vuoden mainostoimistoissa, kunnes 1972 hän päätti irtautua vapaaksi kuvittajaksi.

Sorayamaa kiehtoi valon heijastusten ja materiaalipintojen realistinen esittäminen. Ensimmäiset superrealistiset robottikuvat syntyivät 1978-1979. Niissä yhdistyvät pikkutarkka anatominen muotoilu, pin-up-kuvien eroottinen lataus ja kiiltävän metallipinnan täydellinen esittäminen.

Vuonna 1983 niistä julkaistiin ensimmäinen kirja, nimeltään Sexy Robots. Sen jälkeen taidekirjoja on syntynyt toista kymmentä.

”En minä eikä Buddha tiedä miksi työni lähti tähän suuntaan,” Sorayama toteaa 1989 kansainväliseen levitykseen tehdyn kirjan Hajime Sorayama esipuheessa. ”Joka tapauksessa on selvää, että sairauteni etenee täyttä vauhtia omalla seksikkäällä tavallaan.”

1960-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt superrealismi tavoitteli täydellistä yhdennäköisyyttä todellisuuden kanssa. Toisinaan sitä kutsutaan myös hyperrealismiksi tai fotorealismiksi. Äärimmillään superrealistinen teos voisi olla kuvauksen kohteen suora kopio.

Superrealismin huippuaikaa oli 1970-luku, mutta Japanissa ja etenkin mainosmaailmassa se oli voimissaan vielä seuraavalla vuosikymmenelläkin. Koko 1980-luvun Hajime Sorayama oli tämän suuntauksen suurin mestari.

Sinänsä on hieman ironista, että Sorayaman työ yhdistyy joka suunnalta robotteihin ja tietokoneisiin. Hänen taiteensahan on mitä suurimmassa määrin käsityötä. Valokuvamaiset työt ovat syntyneet (työläästi ja pikkutarkasti) piirtämällä ja maalaamalla, ja kynäruiskuakin on käytetty hyvin hillitysti.

Hajime Sorayaman lempitaiteilija on Henri Matisse, joka saa ”kankaan tuntumaan siltä että se todella hengittää”. Sen sijaan Sorayama ei pidä Pablo Picasson kaltaisten taiteilijoiden töistä, koska ne esittävät niin suoraan taiteilijan ajatuksia ja tietoisuutta. (Hyper Illustrations Part 2, 1989)

Superrealismi katosi valokeilasta 1990-luvulle tultaessa, mutta sen perintö elää esimerkiksi monien fantasiakuvittajien töissä. Ja sanomattakin on selvää, että tietokoneet ovat mullistaneet kokonaan todellisuutta jäljittelevien kuvien tekemisen.

HAJIME Sorayama on tehnyt muutakin kuin seksikkäitä robotteja. Hänen tuotantoonsa kuuluu runsaasti erotiikkaa, mutta myös esimerkiksi robottieläimiä, vanhan valokuvan tekstuuria taitavasti jäljitteleviä kokeiluja ja jopa pelikortteja. Sorayaman käsialaa on myös esimerkiksi Star Trekin borgi Romulan, ja hän on osallistunut useiden elokuvien taiteelliseen suunnitteluun.

Sorayama maalaa edelleen. Hän työskentelee myös edelleen robottien parissa. Kesällä julkistettiin yhdessä poptaiteilija KAWSin (Brian Donnelly) kanssa toteutettu robottihahmo No Future Companion.

Sorayaman taiteella on pysyvä näyttely Artspace Companyn galleriassa New Yorkissa.

Tuotantoa esitellään taiteilijan virallisella verkkosivustolla sekä Artspacen sivustolla. Kannattaa huomata, että runsaan alastomuuden vuoksi sivustot soveltuvat vain aikuiselle yleisölle.

 

This entry was posted in Japanin taide and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s