Kasumi muuttuu näkymättömäksi, kun hän pidättää hengitystään.
SUKUPUOLENI on väärä, ja ikäryhmäkin heittää kolmella vuosikymmenellä, mutta jostain syystä Pauna Median syksyn uutuussuomennos Kasumi viehättää minua silti. Se johtuu varmaan puista.
Jos maailmanmangaa on olemassa, Kasumi on sitä. Sen on käsikirjoittanut yhdysvaltalainen Surt Lim ja kuvittanut japanilainen Hirofumi Sugimoto. Yhdysvalloissa Del Rey on tähän mennessä julkaissut sarjaa kaksi osaa.
Vaikka Lim ja Sugimoto työskentelevät eri puolilla valtamerta, he ovat kantavia voimia Monkey Square -studiossa, joka on tehnyt mangatyylistä sarjakuvaa vuodesta 2006. Yhteistyö on tapahtunut verkoitse, ja kielivaikeuksien ylittämisestä on huolehtinut kääntäjä Harumi Ueno. Joukon edellinen yhteistyö oli nimeltään Hanabi.
Kaliforniassa asuva Lim esittelee Monkey Squaren verkkosivuilla itsensä intohimoiseksi mangan ja animen harrastajaksi, joka haluaa luoda ”laadukasta alkuperäistä mangatyylistä sarjakuvaa julkaistavaksi Yhdysvalloissa, Japanissa ja koko maailmassa”.
Yokohamalainen Sugimoto on mangan ja kuvataiteen lisäksi tehnyt ainakin mekaniikkasuunnittelua televisioanimaatioon Run=Dim ja grafiikkaa peliin Cate West – The Velvet Key.
POHJIMMALTAAN Kasumi on aika tavallista shoujo-mangaa. (Puristeille tietenkin shoujo-mangan tyylistä sarjakuvaa.) Pauna Median mukaan sopiva kohderyhmä ovat 12-24-vuotiaat tytöt.
Yksinhuoltajaisän supersöpö tytär Kasumi tulee uuteen eliittikouluun. Esiintyy noloja tilanteita, tirkistelyä, kateutta, kiusaamista, ystävyyttä ja romantiikkaa. Muutamat kohtaukset tuovat oitis mieleen Love Hinan.
Muutamilla henkilöistä on yliluonnollisia voimia. Kasumin lahja on näkymättömyys, mutta vain sen aikaa minkä hän pystyy pidättämään hengitystään. Taito soveltuu luonnollisesti niin ilkikurisuuksiin kuin kuin nolojen tilanteiden pelastamiseenkin.
Mutta ne puut! Ne voisivat olla varovasti siirrettyjä J.R.R. Tolkienin Lothlórienista. Ehkä ne ovatkin. Sellaisia puita minä piirtäisin, jos osaisin.
Tarina alkaa kohtauksella, jossa Kasumi ryntää salaperäisen valon perässä metsään ja kohtaa siellä jättiläismäisen puun. Valo houkuttelee hänet kiipeämään. Kun hän putoaa, jokin voima kannattelee hänet pähmeästi maahan.
Shoujon rutiinin mukaisesti tähän kuuluu lähikuvia lautasen kokoisista silmistä ja valtava määrä sööttejä valoefektejä, mutta eivät nekään nyt niin hirveästi haittaa.
Siitä alkavat mystiset kokemukset uudessa koulussa. Ainakin ensimmäisen pokkarin perusteella tarinakin on ihan viihdyttävä.
KASUMIN on suomentanut Satu Hämäläinen. Suomennos on ihan ok, vaikka vuorosanat ovat toisinaan hieman kömpelöitä. Kuka isä oikeasti kysyisi tyttäreltään: ”Voitko tarpeeksi hyvin? Vai haluatko mennä lääkäriin?”
Del Reyn tyyliin pokkarin vakiokalustoon kuuluu myös lyhyt artikkeli japanin kielen puhuttelupäätteistä (-kun, -san, -chan jne). Suurelle osalle mangaa lukevista se lienee turha, mutta eipä se keneltäkään ole poiskaan.
Futoi yatsu 