Viisi vuodenaikaa

Taiyo Matsumoto: GoGo Monster

Nuori Yuki aistii toisen puolen asukkaat.

JOS koulukomedialla voi olla vastakohta, se on tässä.

Taiyo Matsumoton GoGo Monster on surrealistinen ja synkkäkin kasvukertomus kolmesta koulupojasta. Aikaa kuluu viiden vuodenajan verran, neljännen luokan keväästä viidennen luokan kevääseen.

Silloin aikuistumisen ensimmäiset väreet tunkeutuvat poikien elämään. Aikuisuus on tulossa, vaikka ”kun ihmiset muuttuvat aikuisiksi, heidän sisälmyksensä sulavat pehmeäksi mönjäksi ja heidän aivoistaan tulee kovat ja jähmeät. He tulevat täyteen toukkia ja purppuranväristä löyhkää.”

GoGo Monster on sisältä suurta sarjakuvataidetta. Taidetta se on myös ulkoisesti. Harvoin näkee niin tyylikkäästi koteloitua ja kansitettua sarjakuvateosta.

Japanissa vuonna 2000 ilmestynyt teos on pitkään ollut monien listoilla mangoista, jotka pitäisi julkaista englanniksi. Nyt se on viimein saatu Viz Median Signature-sarjassa. Nyt voi sitten yhteen ääneen ryhtyä toivomaan: Lisää Taiyo Matsumotoa englanniksi! Tai miksikäs ei suomeksikin.

NELJÄSLUOKKALAINEN Yuki saa hyviä arvosanoja ja on taitava puutarhuri. Hän on myös niin outo että toiset lapset pelkäävät häntä.

Hän saattaa nähdä opettajan kanina ja lapset kukkina. Hän aistii myös ”toisen puolen” asukkaita. Niitä on kahdenlaisia, Super Starin johtamia hyviä, ja sitten niitä toisia. Ne ovat valloittaneet koulun tyhjillään olevan neljännen kerroksen; ehkäpä myös viidennen kerroksen, jota ei edes ole olemassa. Ja ne toiset ovat voittamassa.

Makoto ei ole kovin hyvä koulussa, eikä millään muullakaan tavalla erikoinen. Hän yrittää kuitenkin oikeasti ymmärtää Yukin merkillistä maailmaa.

Sasaki, haukkumanimeltään IQ, on huippulahjakas matematiikassa. Hän on vuoden vanhempi kuin Yuki ja Makoto, ja hän rakastaa kaneja. Hänen päässään on aina pahvilaatikko, joka vähitellen kasvaa isommaksi ja mustemmaksi. Myös hän tuntee toisen puolen asukkaat.

Poikien hillitty ystävä, tarinan vastuullinen aikuinen on koulun iäkäs puutarhuri ja talonmies Ganz. Hän on kolmen vuosikymmenen työuran aikana ehtinyt nähdä monta muutakin merkillistä lasta.

GoGo Monsterissa surrealistinen aines on tiukasti hallinnassa. Melkein sen voisi kuitata koulupojan vilkkaan mielikuvituksen tuotteeksi, mutta ei ihan. Outous pilkistää sieltä täältä aikuistenkin todellisuuden puolelle. Se näkyy väärään aikaan kukkivina kukkina, helmikuussa leijailevina voikukan siemeninä, muutamina Ganzin hämmentävinä urahduksina.

TAIYO Matsumoton (1967- ) ylivoimaisesti tunnetuin manga on Tekkon Kinkreet vuodelta 1993. Vielä tunnetumpi on animaatioelokuva, jonka Michael Arias ohjasi mangan pohjalta vuonna 2006.

Tekkon Kinkreet kertoo kahdesta orpopojasta, 13-vuotiaasta Mustasta ja 11-vuotiaasta Valkoisesta, jotka asuvat hylätyssä autossa Aarrekaupungissa. Poikien elämä on karua, mutta he kokevat hallitsevansa kotikaupunkiaan. He myös suojelevat sitä pahoilta voimilta.

Taiyo Matsumoton piirrostyyli on rosoinen, suorastaan luonnosmainen. Kuten Tekkon Kinkreet, myös GoGo Monster sisältää paljon silmäkarkkia: huikaisevia kaupunkinäkymiä, hienoja lentokoneita, häkellyttäviä kukkia, lumoavia sateita. Ennen kaikkea kuva kuitenkin palvelee loistavasti sujuvaa tarinaa.

Matsumoto suunnittelu nuorena jalkapalloilijan uraa. Lukioaikana hän kuitenkin luki Katsuhiro Otomon ja Akimi Yoshidan sarjakuvia. Erityisesti Otomon manga Domu kiehtoi häntä.

Lukevan yleisön onneksi sarjakuvan tekeminen veti nuoren Matsumoton. Hän menestyi Morning-lehden sarjakuvakilpailussa vuonna 1986. Hänen ensimmäinen pitkä työnsä mangan ammattilaisena oli lentopallon maailmaan sijoittuva Straight kaksi vuotta myöhemmin. Urheilua oli myös seuraava mangasarja, nyrkkeilysarjakuva Zero vuonna 1990.

Otomon vaikutus näkyy Matsumoton töissä. Matsumoto ei kuitenkaan tee ”puhtaasti japanilaista” sarjakuvaa. Hänen teoksissaan on vahvana myös Ranskan-matkasta alkuun lähtenyt eurooppalainen sävy.

ITSE asiassa GoGo Monster on yksi parhaista sarjakuvista, mitä minä olen eläissäni lukenut. Viidessä vuosikymmenessä olen lukenut aika monta.

Älkää antako päähenkilöiden nuoruuden hämätä. Tämä on enemmän aikuisten kuin lasten sarjakuva. Viz Media on asettanut ikärajaksi K13, ja ainakin siitä on aiheellista pitää kiinni.

TAIYO Matsumoton mangaa:

Straight (1988)
Zero (1990)
Hana otoko (”Kukkamies”, 1991)
Aoi haru (1993, englanniksi Blue Spring, 2004)
Tekkon kinkuriito (1993, englanniksi Tekkon Kinkreet / Black & White, 2007)
Pin pon (”Ping pong”, 1996)
Nanbaa faibu (2000, englanniksi No. 5, 2003)
Gogo monsutaa (2000, englanniksi GoGo Monster, 2009)
Takemitsu samurai (2006, yhdessä Issei Eifukun kanssa)

TAIYO Matsumoton mangaan perustuvia elokuvia:

Blue Spring (2001, ohjaus Toshiyaki Toyada)
Ping Pong (2002, ohjaus Fumihiko Sori)
Tekkonkinkreet (2006, ohjaus Michael Arias)

This entry was posted in alternative, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s