Rikos ja rangaistus

Tezuka Prod

Hyvä ja kaunis Sonja saa Raskolnikovin tunnustamaan rikoksensa.

ON oikeastaan harmi, että Osamu Tezuka tarttui Fjodor Dostojevskin Rikokseen ja rangaistukseen jo nuoruudessaan. Tezuka on itsekin myöntänyt, että siitä tuli aika sekava seikkailu.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä maailmankirjallisuuden suuriin klassikoihin lukeutuvasta ihmismielen luotauksesta olisi muotoutunut, jos Tezuka olisi tehnyt mangaversionsa pari vuosikymmentä myöhemmin. Manga olisi voinut olla melkoinen tarina, jos kynää olisi ollut käyttämässä nuoren Tezukan sijasta se kypsynyt Tezuka, joka piirsi Buddhan (1974-1984) ja MW:n (1976-1978).

Rikos ja rangaistus (venäjäksi Prestuplenije i nakazanije, japaniksi Tsumi to batsu) oli yksi Tezukan (1928-1989) lempikirjoista opiskeluaikoina Osakassa. Hän luki sen kymmeniä kertoja. Hän myös esitti telineellä roikkuvaa maalaria osakalaisessa Rikos ja rangaistus -näytelmässä.

Ei siis ole ihme, että juuri mangataiteilijaksi muuttuva nuori lääketieteen opiskelija halusi muokata siitä sarjakuvan.

Tezukan manga Tsumi to batsu on piirretty juuri niihin aikoihin, kun hän sai opintonsa valmiiksi, päätti hylätä lääkärin uran mangan hyväksi ja muutti Tokioon. Yksi mangan kohtauksista on jopa piirretty junamatkalla Osakasta Tokioon. Manga julkaistiin vuonna 1953.

Itse Frederik L. Schodt on kääntänyt Tsumi to batsun englanniksi, mutta käännöstä on nykyisin vaikea saada. The Japan Times julkaisi käännöksen kaksikielisenä versiona vuonna 1990, nimellä Eigoban tsumi to batsu – Crime and Punishment. Eigoban tarkoittaa englannin kielistä laitosta. Siinä puhekuplat ovat englanniksi, ja japaninkielinen teksti juoksee laidoissa.

Japaniksi sarjakuva on helposti saatavilla. Se on esimerkiksi ilmestynyt äskettäin uusintapainoksena Kodanshan ja Tezuka Productionin lokakuussa 2009 alkaneessa sarjassa Tezuka Osamu bunko zenshuu (Tezuka Osamu The Complete Works).

Rikoksen ja rangaistuksen lisäksi Tezukan valtavaan tuotantoon kuuluu muutamia muitakin mangasovituksia kirjallisuuden klassikoista: Aarresaaresta, Draculasta, Venetsian kauppiaasta ja Faustista. Hän on tehnyt myös kreikkalaiseen ja roomalaiseen tarustoon perustuvia sarjakuvia.

VAROITUKSEN sana: seuraavassa tulee juonipaljastuksia. Jos haluaa lukea Dostojevskin tai Tezukan Rikosta ja rangaistusta ilman ennakkotietoja, kannattaa loikkia yli.

Jos joku ei ole vielä lukenut Fjodor Dostojevskin (1821-1881) vuonna 1866 ilmestynyttä klassikkoa, hankkikoon sen käsiinsä ja lukekoon. Se kuuluu suppeimpaankin yleissivistykseen. Tässä kuitenkin hyvin lyhyt kertaus tarinasta:

Rodion Romanovitsh Raskolnikov on komea mutta rutiköyhä opiskelija 1800-luvun Pietarissa. Hän tappaa panttilainaamoa pitävän koronkiskurin Aljona Ivanovnan sekä tämän sisaren Lizavetan. Yhtenä syynä murhaan on tietenkin raha, mutta ennen kaikkea Raskolnikov kokee olevansa muita ylempi ihminen, jonka on oikein hävittää koronkiskurieukon kaltainen yhteiskunnan syöpäläinen.

Murhasta pidätetään aivan syytön mies, mutta syyllisyydentunto alkaa vaivata Raskolnikovia. Myös murhaa tutkiva poliisi Porfiri Petrovitsh aavistaa Raskolnikovin syyllisyyden, vaikka hänellä ei ole todisteita. Monien mutkien ja pitkän tuskan jälkeen Raskolnikov lopulta tunnustaa tekonsa, hyveellisen ilotytön Sonjan kehotuksesta.

Koska Raskolnikov todetaan mieleltään häiriintyneeksi, häntä ei tuomita kuolemaan. Sen sijaan hänet lähetetään kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan. Sonja seuraa perässä. Raskolnikov ymmärtää rakastavansa Sonjaa ja katuu rikostaan.

Tarinalla on yhtymäkohtia Dostojevskin omaan elämään. Hän jopa kirjoitti sen ensimmäisen version minä-muodossa. Vuonna 1848 Dostojevski tuomittiin kuolemaan vapaamielisen kirjallisuuspiirin jäsenyyden vuoksi, mutta hänet armahdettiin teloituskomppanian edessä. Tuomio muuttui neljän vuoden pakkotyöksi Siperiassa, minkä jälkeen seurasi vielä pitkä asepalvelus.

Rikoksen ja rangaistuksen kirjoittaminen käynnistyi kesällä 1865 Saksassa, missä Dostojevski oli hävinnyt rahansa uhkapelissä. Hän eli köyhyydessä velkojien ahdistamana – aika samankaltaisessa tilanteessa kuin Raskolnikov Rikoksen ja rangaistuksen alussa. Tarinasta tuli suuri menestys.

EN koskaan ole ollut niin innokas Dostojevskin lukija kuin Osamu Tezuka. Lukioikäisenä minäkin kuitenkin luin venäläisen kirjallisuuden klassikoita. Tosin jouduin lukemaan niitä käännöksinä – vaikka opiskelin venäjää, taitoni ei koskaan aivan kunnolla riittänyt romaanien lukemiseen.

Pystyn helposti kuvittelemaan Tezukan intohimon Dostojevskin mestariteokseen, joka yhdistää dekkaria ja ihmismielen syvimpiä syövereitä. Omaankin mieleeni ovat nuoruudesta parhaiten jääneet juuri Rikos ja rangaistus sekä Maksim Gorkin Maailmalla. Hieman myöhemmin tulivat Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Anatoli Rybakovin Arbatin lapset.

MUTTA takaisin Osamu Tezukan versioon Rikoksesta ja rangaistuksesta.

Ei ole kovin hyvä ajatus sulloa Dostojevskin monisatasivuista eeposta 140 sivuun sarjakuvaa. Karsinta on liian armotonta, eikä edes keskeisimpien henkilöiden tekemisiä ole mahdollista kunnolla perustella. Niin siihen aikaan kuitenkin tehtiin. Täytyy muistaa, että 1950-luvun alussa tarinamanga otti vasta ensimmäisiä askeleitaan.

Toinen perustavanlaatuinen ongelma oli mangan yleisö. Sarjakuvan lukijat olivat pääasiassa nuoria poikia, eikä Rikos ja rangaistus ole lasten tarina, ei vähäisimmässäkään määrin. Tezuka päätyi pitämään yllä lukijoidensa mielenkiintoa sijottamalla pitkin tarinaa hullutuksia ja gageja, joita ei voi millään yhdistää Dostojevskiin.

Myös muutamia japanilaisuuksia on vaikea käsittää. Vaikka tarina selvästi tapahtuu Pietarissa, henkilöt maksavat jeneillä ja syövät kareeraisua. Tuloksena oli todellakin sekava seikkailu.

Tästä huolimatta, Tsumi to batsu ei ole ansioton sarjakuva. Siinä on muutamia jaksoja aivan loistavaa kuvakerrontaa. Jos koko tarina olisi tehty samalla huolella ja psykologisella silmällä, se olisi yksi mangan historian suurista klassikoista.

Mangan hienoimpiin kohtauksiin kuuluu Aljona Ivanovnan murha, vaikka sitä ei oikeastaan edes näytetä. Yhdellätoista sivulla Tezuka kuvaa yhä uudestaan koronkiskurin talon portaikkoa, kaksi saman kokoista pystysuoraa ruutua kullakin sivulla. Niissä Raskolnikov saapuu Aljonan asunnolle, tekee tekonsa ja onnistuu täpärästi pakenemaan. Kun Raskolnikov pääsee ulko-ovelle ja lähtee juoksemaan, ruudutus kääntyy saman tien vaakasuoraksi.

Raskolnikovin mielentilaa kuvaavat tarinan edetessä loputtoman tuntuiset portaikot, piiskaava sade ja Pietarin ankeat viemärit. Ovela on myös kohtaus, jossa Porfiri Petrovitsh hyvin visuaalisesti vakuuttaa Raskolnikoville, että tunnustaminen houkuttelee rikollista kuin liekki koiperhosta. Porfiria muuten esittää Tezukan vakionäyttelijöihin kuuluva Duke Red.

LISÄÄ juonipaljastuksia:

Tezukan Rikos ja rangaistus päättyy aivan toisin kuin Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Dostojevski vei tarinansa Siperian kärsimysten kautta puhdistumiseen ja valon pilkahdukseen. Tezuka lopettaa Raskolnikovin kumaraan selkään, kun murhaaja kävelee pää painuksissa väkivallan ruhjomiin raunioihin.

Tezukan Rikos ja rangaistus tapahtuu muutamaa vuosikymmentä myöhemmin kuin Dostojevskin. Loppukohtauksessa on vallankumous juuri alkamassa. Muutamat kuvat ovat selvästikin saaneet vaikutteita Sergei Eisensteinin elokuvasta Panssarilaiva Potemkin.

Kun Raskolnikov laskeutuu pitkiä portaita aukiolle ja viimein huutaa suureen ääneen tunnustuksensa, kukaan ei enää piittaa. Koko kaupunki on sortunut sotaan ja kaaokseen.

This entry was posted in Osamu Tezuka, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s