Arrietty on kolmetoista vuotta ja neljä tuumaa.
HUONOLLA näkökyvyllä oli keskeinen osa kätkijöiden synnyssä. Lastenkirjailija Mary Norton (1903-1992) oli lapsena hyvin likinäköinen. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut muuta mahdollisuutta kuin kiinnostua pienistä ja lähellä olevista asioista.
Nuori Mary pohti, millaista olisi elää ojanpientarilla, sammalikossa ja orvokkien alla; ihmisen kaltaisena mutta pienen pienenä. Hän kuvitteli, kuinka pikkuiset sydän pamppaillen piileskelisivät hiirihaukkaa lehtien alla, tai kuinka lehmien sorkanjäljet mudassa olisivat heille valtavia kraatereita. Hän mietti, kuinka pikkuväki kiipeilisi isojen ihmisten huonekaluilla ompelulanka köytenään.
Maryn maailma muuttui vasta koulussa, kun aikuiset viimein huomasivat hänen heikon näkönsä. Mary sai ensimmäiset silmälasinsa, ja yhtäkkiä luokkatovereillekin ilmestyi kasvot. Samalla alkoi ikuinen kadonneiden silmälasien metsästys.
Tästä taustasta nousivat kämmenen mittaiset kätkijät, joiden ensimmäinen seikkailu The Borrowers julkaistiin kirjana vuonna 1952. Tapahtumapaikkana on Maryn kotitalo, Yrjön aikainen rakennus Leighton Buzzardin pikkukaupungissa Englannissa. Talo on edelleen olemassa, nykyisin koulukäytössä.
Kirja oli suuri menestys, ja se sai useita lastenkirjapalkintoja. Vuosien mittaan kätkijöiden seikkailuja ilmestyi vielä neljä kirjaa. Sarja on edelleen Britannian lasten suosiossa.
Minulle tuntemattomasti syystä The Borrowers on kirjasarjan suomennoksissa saanut käännöksen Kätkijät, vaikka ”Lainaajat” olisi paljon lähempänä alkuperäistä. Se istuisi myös kertomuksen sisältöön. Ruotsissa kirjan nimi on Pojken och lånarna (”Poika ja lainaajat”), Japanissa Yukashita no kobitotachi (”Lattianalainen pikkuväki”).
KÄTKIJÄT ovat noin neljän tuuman pituisia ihmisen kaltaisia olentoja. He elävät ”lainaamalla”. Jos kätkijä ottaa jotain ihmisiltä, se on ”lainaamista”. Jos kätkijä ottaisi jotain toiselta kätkijältä, se olisi ”varastamista”.
Kätkijät rakastavat käytäviä, tunneleita ja portteja. Jotkut heistä elävät ihmisten taloissa; seinäkellon takana, lattialautojen alla tai seinien välissä. Toiset elävät mäyrien koloissa ja muissa metsien ja niittyjen kätköpaikoissa.
Kätkijät ovat ehdottoman varmoja siitä, että isot ihmiset ovat olemassa heitä varten. Kaikki kätkijöiden asumuksissa on ”lainattua”. Pehmeät matot syntyvät imupaperista, mieluiten punaisesta. Taitava ompelija tekee oivat shortsit lapsen hansikkaiden kahdesta sormesta. Hattuneula käy niin aseeksi kuin välineeksi verhoissa kiipeilyyn. Pienen purkin kansi käy pesuvadiksi, vähän isompi käytävän portiksi. Mutta kaikkein hienoimmat tavarat löytyvät nukkekodista.
Pahinta mitä kätkijälle voi tapahtua on ”tulla nähdyksi” – paitsi jos näkijä ei usko näkemäänsä. Kun ihmiset saavat tietää kätkijöistä, he hankkivat paikalle kissoja, rottakoiria ja tuholaisten myrkyttäjiä. Kätkijöillä on väistämättä edessä maanpako.
Kätkijöiden ensimmäisessa seikkailussa Kellolaisten (Clock) perhe ”tulee nähdyksi”. Kätkijäperheen tytär jopa kehtaa tutustua yhdeksänvuotiaaseen ihmispoikaan. Aluksi yhteiselo tuo Kellolaisille hyvää, mutta katastrofi on väistämättä edessä.
Itse asiassa kätkijät muistuttavat aika tavalla Terry Pratchettin onttuja. Tai oikeastaan ontut muistuttavat kätkijöitä; kätkijät syntyivät jo 1950-luvulla, ensimmäinen onttujen seikkailu Truckers (Suuri ajomatka) ilmestyi vasta 1989.
ENSI kesänä paljastuu, mitä syntyy kun japanilaisen Studio Ghiblin animaattorit käyvät Mary Nortonin tarinoiden kimppuun. Ohjaajana ei tällä kertaa ole vanha mestari Hayao Miyazaki, vaan ensimmäistä pitkää elokuvaansa ohjaava 36-vuotias Hiromasa Yonebayashi.
Ghiblin uusimman pitkän elokuvan Karigurashi no Arietti (”Lainaamalla elantonsa hankkiva Arrietty”) ensi-ilta on Japanissa 17. heinäkuuta. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä: Arrietty ei ole japanilainen väännös Harrietista. Kätkijätytön nimi on Arrietty myös Nortonin alkuperäisessä tekstissä.
Hiromasa Yonebayashin odotetaan kehittyvän Ghiblin uudeksi ohjaajakyvyksi. Hän oli apulaisohjaajana vuonna 2006 valmistuneessa elokuvassa Maamemeren tarinat (Gedo senki), jonka ohjasi Goro Miyazaki.
Animaattorina Yonebayashi on osallistunut useiden elokuvien ja televisiosarjojen tuotantoon; muun muassa Hayao Miyazakin elokuvien Prinsessa Mononoke (Mononoke hime, 1997), Henkien kätkemä (Sen to Chihiro no kamikakushi, 2001), Liikkuva linna (Hauru no ugoku shiro, 2004) ja Ponyo rantakalliolla (Gake no ue no Ponyo, 2008).
Elokuvan musiikin on säveltänyt Cécile Corbel yhdessä Simon Cabyn kanssa. Corbel myös esittää teemalaulun Arrietty’s Song. Vuonna 1980 Ranskassa syntynyt Corbel tunnetaan laulajana ja kelttiläisen harpun taitajana. Hän on tunnustaunut suureksi Hayao Miyazakin elokuvien ihailijaksi.
KÄTKIJÄT on erinomaista ainesta juuri Ghiblin tyyliseen animaatioon. Tarinan keskiössä on 13-vuotias kätkijätyttö Arrietty vanhempineen. Tarinassa on paljon lapsiyleisölle juuri oikean kokoista hyvän ja pahan kamppailua, jännitystä, seikkailua, vihaa ja rakkautta.
Ghiblin versiossa tarina tosin siirtyy Englannin maaseudulta Japaniin ja 1900-luvun alkupuoliskolta nykyaikaan. Mutta ainakin periaatteessa aineksia on johonkin saman tapaiseen kuin Naapurini Totoro (Tonari no Totoro, 1988) tai Laputa: linna taivaalla (Tenkuu no shiro Rapyuta, 1986).
Oikeastaan on ihme, että Kätkijöitä ei ole muokattu piirroselokuvaksi jo aikaisemmin. On tarinasta sentään tehty kaksi näytelmäelokuvaa ja kaksi televisiosarjaa.
Tunnetuin on Peter Hewittin vuonna 1997 ohjaama elokuvaversio, jonka nimi on tietenkin The Borrowers (Kätkijät). Se on suoraan sanottuna aika heikko esitys.
MARY Nortonin The Borrowers -sarja:
Kätkijät (The Borrowers, 1952)
Kätkijät taivasalla (The Borrowers Afield, 1955)
Kätkijät virran vieminä (The Borrowers Afloat, 1959)
Kätkijät yläilmoissa (The Borrowers Aloft, 1961)
Poor Stainless (1971, novelli)
The Borrowers Avenged (1982)
Futoi yatsu 