Unico on ylettömän kiltti yksisarvinen.
UNICO (Yuniko) on hyvin kiltti pieni yksisarvinen. Ulkoisesti Unico muistuttaa aika paljon My Little Ponya; se on pieni ja hellyttävä pyöreämuotoinen varsa, jolla on sinertävä karva ja vaaleanpunainen tukka. Ja tietenkin pieni sarvi otsassa.
Osamu Tezukan (1928-1989) mangasarja Unico ilmestyi japanilaisesssa lastenlehdessä Ririka marraskuusta 1976 maaliskuuhun 1979. Sittemmin se on koottu pokkariksi moneen kertaan.
Unico on siis kypsän sarjakuvataiteilijan työtä. Se syntyi samoihin aikoihin kuin elämäkertateos Buddha ja synkkä rikostarina MW. Tezuka itse kirjoitta ryhtyneensä piirtämään Unicoa vaihteluksi, koska hän ei ollut pitkään aikaan tehnyt mangaa tytöille, eikä mangaa jossa olisi eläimiä.
Unicon sarjakuvakerronta on ehjää ja sujuvaa. Tezukan nuoruuden töiden tyylisestä poukkoilusta ei näy jälkeäkään. Kuvitus kuuluu Tezukan uran loistavimpiin. Se säilyy tasaisen vahvana läpi kahdeksan tarinan, joissa on yhteensä noin 400 sivua. Pienenä lisäviehätyksenä sarjakuvassa on ruudutuksen ulkopuolelle ulottuva kuva-ala.
Unicossa on myös orastava ympäristöteema: yhdessä tarinoista Unico onnistuu lopettamaan mustaa savua syöksevän tehtaan, joka pimentää taivaan ja tekee ihmiset sairaiksi.
UNICON tarina alkaa vanhasta Kreikasta. Nuori kuvankaunis neito Psykhe on löytänyt lemmikikseen pienen yksisarvisen nimeltä Unico. Jumalatar Venus on kateellinen Psykhen kauneudesta. Kateutta syventää se, että Unico tekee emäntänsä hyvin onnelliseksi. (Tezukalla ovat roomalaiset ja kreikkalaiset jumalat suloisesti sekaisin, mutta mitäpä tuosta.)
Venus kärsii samasta ongelmasta kuin Lumikin ilkeä äitipuoli: hän haluaisi olla kaikista kaunein. Venus yrittää tuhota Psykhen onnen käskemällä Papillonin ryöstää Unico. Sitten Venus määrää Länsituulen viemään Unicon kaukaiseen ja tuntemattomaan paikkaan, jossa Unico ei tunne ketään eikä muista mitään menneisyydestään.
Alkaa Unicon pitkä maanpako, kun Länsituuli kuljettaa sitä ajasta ja paikasta toiseen. Kaikkialla Unico onnistuu löytämään uusia ystäviä, ja aina se tekee kaikkensa ystäviensä onnen hyväksi. Pienellä yksisarvisella on itse asiassa valtavat taikavoimat, mutta niitä se voi käyttää vain sellaisten hyväksi, jotka rakastavat yksisarvista. Mutta aina Länsituulen on vietävä Unico eroon ystävistä.
Venuksen suunnitelma maailman kauneimman naisen tittelin säilyttämiseksi ei toimi kovin hyvin. Kaikkialla minne Unico joutuu, yksisarvisen taika johtaa siihen että rakkaus voittaa. Aina ja kaikkialla rakastunut ja rakastettu nainen on maailman kaunein – jopa kauniimpi kuin itse jumalatar Venus.
Yksi Unicon kohtaamista ystävistä on pieni hirviö.
ON ilmiselvää, että Osamu Tezuka mietti mielessään Unicon viemistä länsimaisille sarjakuvamarkkinoille.
Jotain kertovat jo Unicon aiheet ja päähenkilöt, jotka ovat nimenomaan länsimaisille lukijoille tuttuja. Ensimmäinen luku intiaanipojan ja valkoisen tytön rakkaudesta lienee saanut vaikutteita Pocahontasin tarinasta. Toinen luku muistuttaa monia eurooppalaisia satuja, kun maailman rumimman kuninkaan kauniille tyttärelle löydetään hyvä mies. Seitsemännessä luvussa rutiköyhä venäläinen katutyttö pääsee hienoihin tanssiaisiin ja löytää prinssinsä.
Ja niin edelleen. Muuten, kuudennen luvun surumielinen sfinksiemo on yksi Tezukan mangauran hienoimmista hahmoista.
Unicosta kirjoittamassaan lyhyessä kuvauksessa Tezuka kertoo, että Unico on jopa syntynyt Yhdysvalloissa. Mangan idea tupsahti hänen päähänsä matkalla Los Angelesissa syyskuussa 1976. Matkan aikana ja lentokoneessa kotimatkalla Tezuka luonnosteli ensimmäisiä mangan kuvia.
Teknisesti Unico poikkeaa useimmista japanilaisista sarjakuvista kahdessa oleellisessa asiassa.
Ensinnäkin, Unicoa luetaan vasemmalta oikealle, siis länsimaiseen lukusuuntaan. Sitä ei olisi tarvinnut muuttaa peilikuvaksi englanniksi kääntämisen yhteydessä, kuten useimmille japanilaisille sarjakuville tehtiin vielä 2000-luvun alussakin.
Toiseksi, Tezuka käytti Unicossa matalia, vaakasuoria puhekuplia. Tämä pakotti latomaan japanin kielisen tekstin hankalasti vaakasuoraan vasemmalta oikealle luettavaksi, mutta olisi helpottanut ladontaa länsimaisilla kielillä. Normaalimpi tapa latoa mangan tekstiä on pystysuoraan, pystymallisiin puhekupliin. Kuplat aiheuttavat usein hankaluuksia mangan käännösten julkaisijoille.
HARMILLISTA on se, että Unico-manga on jäänyt Osamu Tezukan heikosti tunnettujen teosten suureen joukkoon. Manga on nimittäin mielestäni yksi Tezukan parhaista, mutta tekijän haave sen julkaisemisesta lännessä ei ole ainakaan vielä toteutunut.
Sen sijaan mangaan pohjautuvilla animaatioelokuvilla on pieni mutta innokas ihailijajoukko myös lännessä. Elokuvia on kolme. Ensimmäinen oli vuonna 1979 valmistunut pilottifilmi Kuroi kumo shiroi hane (”Musta pilvi, valkoinen höyhen”). Vuonna 1981 valmistui täyspitkä elokuva Yuniko (The Fantastic Adventures of Unico) ja vuonna 1983 Yuniko mahou no shima he (Unico in the Island of Magic). Kaksi ensimmäistä saivat aiheensa suoraan mangasta, kolmanteen kirjoitettiin oma tarina.
Kaksi jälkimmäistä elokuvaa esitettiin Wikipedian mukaan englanniksi dubattuina televisiossa Yhdysvalloissa 1980-luvun puolivälissä. Ne julkaistiin tuolloin myös VHS-kasetteina. Ymmärrettävästi kasetteja lienee nykyisin lähes mahdotonta saada.
Japanissa (ja japaniksi) elokuvat ovat hyvin saatavilla dvd:llä. Sanrio on julkaissut ne viimeksi vuonna 2006, ja uudet versiot ovat tulossa myyntiin tänä vuonna.
Futoi yatsu 