Aika yliluonnollista

Catrien Ross: Japanese Ghost Stories

Kovin niukasti kummitusjuttuja.

IHAN kaikkea soopaa ei minun mielestäni kannattaisi painaa kirjoiksi. Tähän luokkaan kuuluu Catrien Rossin juuri uusintapainoksen saanut tekele Japanese Ghost Stories – Spirits, Hauntings and Paranormal Phenomena. Kirja on alun perin ilmestynyt vuonna 1996.

Erehdyin ostamaan teoksen mielenkiintoiselta vaikuttavan nimen perusteella. Valitettavasti nimellä ja sisällöllä on kovin vähän tekemistä keskenään. Suurimmaksi osaksi kirja on löysää, ihan kaikkeen uskovaa kuvailua 1990-luvun Japanin uususkonnoista, new age -harrastajista, katutaikureista ja paranormaalien ilmiöiden ”tutkijoista”.

Kummallista on, että Tuttle on julkaissut kirjan japanilaisten klassikoiden sarjassaan. Muilta osin sarja on täyttä tavaraa: Ryunosuke Akutagawaa, Lafcadio Hearnia, Soseki Natsumea, Yasunari Kawabataa, Ranpo Edogawaa, Heike monogataria…

CATRIEN Rossille Uri Gellerin lusikanvääntötemput ovat täyttä totta. Samoin kummitusten valokuvaaminen, ja luku- ja kirjoitustaidottoman Nao Deguchin 1900-luvun alussa tekemät automaattikirjoitukset. Kuten myös Nagasakissa ravintolaa pitävän Toshihide Hisamuran teot. Hisamura saa kellon pysähtymään, sikarin levitoimaan ja nopan kääntymään haluttuun silmälukuun. Moniko taikuri ei saa?

Yhtä totta ovat keksijä Kazumi Masakin jutut. Masakin väitetään pystyvän käskemään kolmilehtisiä apiloita muuttumaan nelilehtisiksi. Hän osaa kuulemma myös mitata älykkyysosamäärän heilurilla. Rossin väite, että Masaki olisi keksinyt sähkökitaran, taitaa olla puppua. Sen sijaan Masaki on kyllä keksinyt korvalappustereoiden kaltaisia laitteita, joiden hän väittää vahvistavan aivoaaltoja.

Ross luottaa kuin kallioon myös Japanin teknologiaministeriön tutkimuslaitoksissa toimivaan epäviralliseen ryhmittymään, joka yrittää keksiä tieteellisiä perusteluja paranormaaleille ilmiöille. Ryhmään kuuluu muun muassa tutkijoita, jotka olettavat että ki-voima oikeastaan koostuu neutriinon kaltaisista hiukkasista. He ovat onnistuneet jopa osoittamaan voiman olemassaolon matemaattisella kaavalla.

Ross marssittaa myös esiin pitkän rivin erilaisia henki- ja luontaisparantajia. Onpa hän sellainen itsekin.

JOS Catrien Rossin kirjasta pitää keksiä jotakin hyvää, sellaista ovat varmaan muutamat lyhyet kappaleet japanilaisesta folkloresta. Niissä esitellään muun muassa kappa ja sen samankaltaisuus skotlantilaisen kelpien kanssa. Viittaus Skotlantiin johtuu siitä, että Rossin isä oli skotti. Ross on kuitenkin asunut pitkään Japanissa.

Ross kirjoitti sentään ihan mielenkiintoisen tarinan vuorilla ihmisiä vaanivista tenguista. Myös kertomus meikäläistä shamaania muistuttavien itakojen elämästä on ihan mainio.

Suorastaan hullunhauska on tarina Aomorissa Japanissa sijaitsevasta hautausmaasta, jonne Jeesus on haudattu. Ristillä kuoli oikeasti Jeesuksen pikkuveli, ja Jeesus pääsi pakoon. Hän kuoli Japanissa 106 vuoden iässä… Samalta seudulta on löydetty myös muinaisia savipatsaita, jotka kovasti muistuttavat astronautteja.

Ja on siellä ihan kirjan lopussa muutama huolella taltioitu kummitusjuttukin, jos lukija jaksaa sinne asti kahlata. Onnistunein on Rossin uudelleen kertoma Edo-kautinen monipolvinen tarina pionilyhdystä.

Mutta jos haluaa kunnollisen kuvan japanilaisista uskomuksista, kannattaa tarttua vaikkapa Michael Azhkenazin teokseen Handbook of Japanese Mythology (ABC-Clio, 2003). Kummitusjuttuja kaipaavalla Lafcadio Hearnin kokoelmat ovat varma turva.

This entry was posted in Japanin kirjallisuus, Japanin kulttuuri, Japanin uskonnot and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s