Häivähdys hopeaa

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli

Hopeanuoli on pieni klassikko, josta voi hyvin aloittaa tutustumisen japanilaiseen sarjakuvaan.

OIKEASTAAN en ole pätevä kirjoittamaan Hopeanuolesta yhtään mitään. Kaikki muut tuntevat sen paljon paremmin kuin minä. En ole nähnyt animesarjaa, ja mangastakin olen lukenut vain vastikään suomeksi saadun ensimmäisen pokkarin.

On kuitenkin pakko kertoa sen verran, että se oli oikeasti aivan myönteinen lukukokemus. Sarjan suomalainen kulttimaine ja kaikki etukäteen kuultu hypetys kun olivat pelotelleet minut arvelemaan, että sen täytyy olla aivan tyhjänpäiväinen lastentarina. Kaikkea muuta.

YOSHIHIRO Takahashin (1953- ) sarja Hopeanuoli (Ginga nagareboshi Gin, 1983-1987) on ollut hyvin monien suomalaisten harrastajien tie japanilaisen sarjakuvan ja animaation maailmaan. Tai ei niinkään mangasarja, vaan siihen perustunut televisioanimaatio, joka julkaistiin Suomessakin VHS-kaseteilla 1980-luvun lopussa.

Itse olin tuolloin jo liian vanha kiinnostumaan ”lasten” animaatiosta. Lapseni taas oli siihen vielä liian nuori.

Hopeanuoli on ollut suomalaisten mangan lukijoiden kaikkein eniten suomennettavaksi toivoma sarja. Itse asiassa se taitaa olla Suomessa paljon suositumpi kuin mitä se on koskaan ollut Japanissa.

Julkaisuoikeuksien ja aineiston hankkiminen oli ilmeisesti varsin vaativa tehtävä, mutta Punainen jättiläinen onnistui siinä. Ensimmäinen osa tuli myyntiin toukokuun alussa, ja loput 17 ovat tulossa kuukauden välein. Laadukkaasta suomennoksesta vastaa Juha Mylläri.

JOS nyt niin omituisesti sattuu, että sarja on tuntematon jolle kulle muullekin, kerrottakoon perusteet lyhyesti. Hopeanuoli kertoo tiikeriraitaisesta akita-koiran pennusta nimeltä Gin. Aluksi mukana on myös 12-vuotias poika nimeltä Daisuke, mutta myöhemmin sarja tiettävästi siirtyy koirien näkökulmaan.

Ginin isä on kylän paras karhukoira Riki, joka saa surmansa valtavan Akabuto-karhun kynsissä. Myös Ginin kohtalona on karhukoiran loistava mutta lyhyt ura; Akabutosta se saa elinikäisen vihollisen. Tästä lähdetään kerimään rankkaa seikkailua, jonka päähenkilöinä ovat koirat ja karhut.

Vaikka Hopeanuolen idea on peräisin Takahashin lukemasta lehtiartikkelista, luonnonkuvaus on aidon tuntuista. Mangataiteilijana Takahashi on myös erinomainen dramatisoija. Välillä vimma liikkuu hyvin lähellä naurettavan rajaa, mutta se onnistuu pysymään nautittavan puolella. Takahashi osaa myös luoda henkilöhahmoja ja kertoa tarinaa. Koirista en pahemmin välitä, mutta karhut ovat upeita.

MITÄÄN kovin uutta Hopeanuoli ei varmasti kenellekään mangaa aiemminkin lukeneelle pysty tuomaan. Onhan kyseessä pieni klassikko neljännesvuosisadan takaa, ja samat kuviot on nähty monta kertaa ennen sitä ja sen jälkeen.

Mutta jos mielikuva ylisöpöistä koiranpennuista saadaan tapettua, sarja voisi olla hyvä aloituskohta uusille japanilaiseen sarjakuvaan tutustujille. Tarina on nimittäin oikeasti sujuva, eikä se varmasti ole kenellekään liian japanilainenkaan. Aika väkivaltainen se on, joten 13 vuoden ikärajasuositus on paikallaan.

This entry was posted in eläinmanga, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s