Keisarillinen sorsajahti

EN TIEDÄ monelleko on tuttu Repe Helismaan hilpeä ralli Sorsanmetsästys 1950-luvulta. Siinä muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttinut viisipäinen miesporukka hiipii merenrantoja sorsanmetsästyksen ensimmäisenä yönä. Tuohon aikaan metsästys alkoi aina keskiyöllä.

Rallissa Heikki saa ensimmäisen paukun kinttuunsa, Eemelin nyrkissä laukeaa käsikranaatti ja Kalle lipsahtaa rantatörmältä varttitunniksi aaltojen alle. Lopuksi Julle ja laulaja-minä ampuvat vielä toisiaan. Kun koko joukkio on saatu lasarettiin paikattavaksi, tohtori toteaa: ”Mutta vaatiihan miehiä taistelukin, saati sorsanmetsästys.”

Jos kappale ei ole tuttu, kannattaa etsiä se käsiinsä. Repe oli sanoittajanero.

Hieman toisenlaisesta sorsanmetsästyksestä kertoo Suomen ensimmäinen Japanin-lähettiläs G.J. Ramstedt muistelmateoksessaan Lähettiläänä Nipponissa – Muistelmia vuosilta 1919-1929 (WSOY, 1950). Ramstedtin muistelmien hykerryttävin kertomus paljastaa, että huolellinen valmistelu on kaiken a ja o myös sorsajahdissa.

JOKA kevät maaliskuun puolivälissä Tokion kansainvälinen diplomaattikunta sai kutsun keisarilliseen sorsajahtiin. Japanin keisari Taisho oli tietenkin liian korkea-arvoinen seurustelemaan diplomaattirahvaan kanssa, joten metsästysretkeä johti aina joku keisarillisista prinsseistä. Ramstedtin kertomalla kerralla isäntänä oli prinssi Kitashirakawa.

Keisarillinen sorsanmetsästysalue oli Tokion pohjoispuolella sijaitseva järvi, jolle kymmenet tuhannet sorsat pysähtyvät keväisin muuttomatkallaan. Peninkulmien säteellä alue oli täysin rauhoitettu keisarilliseen käyttöön. Kaikki muu metsästys siellä oli ankarasti kiellettyä.

Hyvästä valmistelusta kertoi jo menomatka, joka tapahtui krysanteemivaakunoin varustetulla keisarillisella erikoisjunalla. Matkan aikana vieraat esittäytyivät prinssille.

Ramstedt onnistui menomatkalla hankkimaan Suomelle merkittävän diplomaattisen voiton: prinssi Kitashirakawa tahtoi parin laadukkaita suomalaisia suksia, ja Ramstedt lupasi ne toimittaa. Ramstedt ja prinssi keskustelivat myös pitkään japanin ja suomen kielten väitetystä sukulaisuudesta. Ansioitunut kielimies Ramstedt ampui surutta alas englantilaisen diplomaatin hellimän sukulaisuusteorian.

KEISARILLINEN sorsajahti ei tapahtunut tussareilla, vaan harvoilla haaveilla. Diplomaatit jaettiin kymmenen hengen ryhmiin, joita kutakin johti japanilainen isäntä. Jokainen sai aseekseen haavin. Kaikkia kehotettiin ehdottomaan hiljaisuuteen jahdin aikana.

Avustajakunta oli tehnyt pieniä valmisteluja: Järven rantaan oli kaivettu suuri määrä reilun metrin levyisiä ja kymmenen metrin pituisia ojia, joiden toinen pää oli järvessä. Ojien rannoilla oli suojavallit. Ojissa uiskentelemaan oli koulutettu kesyjä sorsia, jotka houkuttelivat muuttomatkalla olevia villejä kumppaneitaan levähtämään suojaisassa vedessä.

Isäntien johdolla diplomaatit hiipivät selkä köyryssä ojien suojavallien taakse. Merkistä he sitten yhtäaikaa rynnistivät vallin yli ja yrittivät huitoa pakoon pyrkiviä sorsia haaveihinsa. Saalis oli kohtalaisen varma. Ramstedt sai päivän aikana seitsemän sorsaa, samoin hänen tyttärensä Elma.

Diplomaatit säästyivät saaliin iljettävältä käsittelyltä. Kun sorsa oli jäänyt haaviin, kuin tyhjästä ilmestyi aina virkapukuinen avustaja, joka väänsi linnulta niskan nurin ja vei linnun pois.

Päivän päätteeksi diplomaateille tarjottiin stroganovin tapaan valmistettua sorsapaistia. Junamatkalla takaisin Tokioon saalis jaettiin retkeläisille arvojärjestyksessä: suurlähettiläät saivat kukin seitsemän sorsaa, ministerit viisi, asiainhoitajat kolme ja lähetystösihteerit kaksi.

SORSAJAHDIN ohella retken viihteeksi oli järjestetty kalastusta sievällä pienellä lammella. Kalaonni oli hyvä, eikä vieraiden tarvinnut huolehtia muusta kuin bambuvavan pitelemisestä. Avustajat pujottivat madot koukkuun ja näppärästi irrottivat kalat.

Vaivihkainen kysely paljasti Ramstedtille, että vieraiden lähdettyä hopeakylkiset kalat palautettaisiin lampeen. Samat kalat joutuivat olemaan ties kuinka monen diplomaattiseurueen viihteenä.

This entry was posted in Japanin historia, suomalaiset Japanissa and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s