Kuin lapsuuden kesä

Watase & Shimada: Minami no shima

Seizo Watase & Shinsuke Shimada: Minami no shima

HEHKUVAN kaunis sarjakuva Minami no shima (”Saari etelässä”) on kuin lapsuuden kesä. Se on pökerryttävää auringonpaistetta, pulleita pilvilaivoja, auringonlaskuja ja tuhattähtisiä taivaita. Se on ihmeellisen kauniita kukkia, pyöräretkiä rannalle, kahvitaukoja ja loputtoman tuntuisia päiviä.

Seizo Watasen kuvittamaa ja Shinsuke Shimadan käsikirjoittamaa mangaa voisi luulla ranskalaiseksi, jos lukusuunta ei olisi oikealta vasemmalle. Minami no shima (Kodansha, 2010) poikkeaa ”tavallisesta” japanilaisesta sarjakuvasta lähes joka suhteessa; jos nyt tavallista japanilaista sarjakuvaa on olemassa.

Minami no shima on kokonaan värillinen. Se on suurikokoinen, peräti 18 kertaa 26 senttimetriä. Mangan tavanomaisia tehokeinoja (esimerkiksi vauhtiviivoja ja vahvoja ääniefektejä) on käytetty hyvin hillitysti. Sivuja on vain 79. Hintakin on 1200 jeniä plus verot, eli lähes kolmen tavallisen mangapokkarin verran.

NUORI mies saapuu lomalle eteläiselle saarelle. Vain viiden tunnin lentomatkaa aikaisemmin hän on lähtenyt suurkaupungin kiihkeästä elämästä, jonka rytmiä mitataan kuudestoistaosissa.

Saaren rytmi on toinen. Sen mies saa tuntea jo lentokentällä, kun hän kuljetusta majataloon odotellessaan vilkuilee kerran toisensa jälkeen kelloaan. Kantajan tyyni toteamus on aina: ”Pikku hetki vielä.” Aika pian nuorukainenkin saa käännettyä sisäisen kellonsa saaren tahtiin ja alkaa nauttia siitä.

Rauhallisella rannalla on vain majatalo, pieni kahvila ja pieni kapakka. Pienessä oluthiprakassa äärettömän tähtitaivaan alla mies päättää toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa: hän ryhtyy maalaamaan. Aiheina ovat saaren bougainvilleat, hibiskukset, kannat ja tuhannet muut kukat.

Kahvilaa pitää mies, joka valmistaa tavattoman hyvää kahvia. Hän myös hoitaa vanhaa labradorinnoutajaa nimeltä Tom. Kahvilassa istuu tyttö joka lukee aikaisempien kävijöiden muistiinpanoja päiväkirjoista. Paikallinen 84-vuotias äijä soittaa shamisenia, laulaa ja ryyppää.

Shinsuke Shimadan haikea ja verkkainen tarina kuvaa ihmisten rauhallisesti soljuvaa elämää. Pieniä kohokohtia tuovat perhosten koteloin koristettu joulupuu, snorklausretki tai oluttölkki rantakalliolla trooppisen auringon laskiessa.

Watase & Shimada: Minami no shima

Loma trooppisella saarella on unenomaisen leppeä.

SEIZO Watase piirtää erittäin hallittua mustaa ääriviivaa. Ruudutkin saavat vahvan mustan kehyksen. Väritys on niin huolellista kuin vain tietokoneella on mahdollista tehdä. Kurinalaisen kuvan vastakohtana on käsinkirjoitettu teksti, josta ajoittain on suorastaan hankala saada selkoa.

Watasen tekniikka tuntuu erikoisimmalta silloin kun hän kuvaa muhkeita pilviä, höyryävää kahvia tai rantaan hiljaa lipuvia maininkeja. Ehkä hieman yllättäen musta ääriviiva toimii niissä hyvin. Jopa lamppujen säteilevällä valolla on välillä ääriviivat.

Monia yksittäisiä kuvia voi jäädä tuijottamaan pitkäksi aikaa. Kokonaisuuskin on hyvin kaunis.

Minami no shima on oikeanlaista lukemista hyvin rauhalliseen kesälomapäivään, mielellään jossain leppeästi liplattavan veden äärellä. Se sopii myös kääntämään masentavan syysillan valon puolelle.

This entry was posted in seinen and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s