Kahdessa kylvyssä

Mari Yamazaki: Thermae Romae

Thermae Romae riemuitsee kylpyläkulttuurista niin vanhassa Roomassa kuin nyky-Japanissakin.

(This article is also available in English)

THERMAE Romaen idea on oikeastaan pähkähullu: nyky-Japanin ja muinaisen Rooman kylpylöiden välillä on madonreikiä (tai mitä lie), joiden kautta kylpijä pääsee sujahtamaan ajasta ja paikasta toiseen. Kun pähkähullun idean toteuttaa taitavasti ja raikkaasti, siitä tulee hieno mangakokemus.

Mari Yamazakin käsikirjoittama ja kuvittama pilasarja Thermae Romae sai tämän vuoden maaliskuussa japanilaisen Manga Taisho -palkinnon. Vuoden parhaalle suhteellisen tuoreelle mangasarjalle annettavan palkinnon saajan valitsevat japanilaisten kirjakauppojen sarjakuvaosastojen työntekijät. Huhtikuussa Thermae Romae voitti Osamu Tezukan kulttuuripalkinnon lyhyiden mangojen sarjassa.

Thermae Romae alkoi nuorille miehille tarkoitetussa Comic Beam -lehdessä vuonna 2008. Ensimmäinen sarjasta koottu pokkari valmistui viime vuoden lopulla, ja toinen osa on tulossa lähipäivinä. Molemmat osat ovat yltäneet aivan kärjen tuntumaan mangan myyntilistoilla Japanin Amazonissa. Se ei ole aivan tavallista uusille sarjoille, varsinkaan aikuisyleisölle suunnatuille.

Uusia seinen-sarjoja ei käännetä länsimaisille kielille kovin paljoa, mutta tämän sarjan soisi leviävän meillekin.

LUCIUS Modestus on arkkitehti vanhassa Roomassa, 100-luvulla jälkeen ajanlaskumme alun. Hänen arkkitehtoniset ideansa eivät ole kovin suosittuja, mutta herrasmiehen tavoin hän rentoutuu aidossa roomalaisessa kylpylässä, thermaessa.

Luciuksen elämä mullistuu täysin, kun hän löytää kylpyläaltaan pohjalta omituisen aukon, johon vetää voimakas vesivirta. Roomalaiset ystävät näkevät hänet pökertyneenä altaan pohjalla, mutta Lucius itse on yhtäkkiä oudossa maassa. Siellä vinosilmäiset ihmiset kylpevät hallissa, kartionmuotoisen vuoren kuvien ja luonnonkivien ympäröiminä. Kylpyriitit pesuineen ja hiustenkuivauskoneineen ovat perin merkillisiä.

Lucius pullahtaa takaisin Roomaan (roomalaisten näkökulmasta herää tainnoksista) juuri kun hänelle tarjotaan outoon pulloon suljettua mehua. Mehupullo jää kouraan muistoksi matkalta – ja varmistukseksi että se ei ollut unta tai pyörtyneen houretta.

Seuraava matka on vielä merkillisempi. Roomalaisen lähteen pohjalta Lucius joutuu jälleen nyky-Japaniin, mutta tällä kertaa apinoita täynnä olevaan kuumaan lähteeseen. Raivoava kylpylänhoitaja patistaa Luciuksen siirtymään japaninmakakien altaasta ihmisten osastolle.

Toiset kylpylävieraat tarjoavat lohdutukseksi sakea ja kuumassa vedessä kypsytettyjä munia. Mutta kun Lucius putkahtaa takaisin Roomaan, mukana on yksi tyynesti virnuileva makaki.

Kolmas matka vie kotikylpyhuoneeseen, neljäs huippumoderniin ammekauppaan.

THERMAE Romae ei ole räjähtävän tai hillittömän hauska. Sen sijaan se on hyvin inhimillisellä tavalla hykerryttävä ja riemastuttava. Mari Yamazaki kuvaa taitavasti Lucius Modestuksen hämmennystä täysin erilaisen kulttuurin keskellä, ilman sanaakaan yhteistä kieltä.

Yhtä hämmästyneitä ovat tietenkin japanilaiset, joiden keskelle latinaa puhuva komea roomalaisuros ilmaantuu. Vähitellen löytyy myös yhteisiä asioita, vaikka Lucius ei ymmärrä aina hävetä alastomuutta ja käärii yukatankin toogaksi.

Jokaiselta matkalta Lucius vie mukanaan nykyaikaisia ideoita ja soveltaa niitä Rooman oloihin. Suihkun ja kylpylakin kaltaiset mainiot ”keksinnöt” saavat roomalaiset sovelluksensa. Japanilaisen luxusammeen merivideota näyttävä televisio muuntautuu Roomassa akvaarioksi, joka sekin ilahduttaa kylpyvieraita. Saken sijasta roomalaisessa kylvyssä aletaan tarjota viiniä.

Thermae Romaen asetelma johtaa aivan väistämättä lukuisiin koomisiin tilanteisiin. Yamazaki on etevä annostelemaan ja johdattelemaan niitä. Hän ei turhaan venytä komiikkaa; kun idea on käytetty, siirrytään seuraavaan. Tarina kulkee koko ajan eteen päin, ja hyvin yksinkertaisen tuntuinen perusjuoni saa aina uudenlaisia variaatioita.

Thermae Romae ei ole riehakas visuaalisestikaan. Ilmeisen tahallisesti piirrostyyli on ”roomalaisen” näköistä. Etenkin roomalaisten kasvot tuovat tuon tuosta mieleen Jacques Martinin Alix-sarjan. Yamazaki on erityisen hyvä piirtämään maisemia ja rakennuksia.

Bonuksena mangan lukujen lopussa on sivutolkulla historiallista tietoa kylpylöistä, niin Rooman valtakunnasta kuin Japanistakin.

This entry was posted in seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s