Kundun – lyhyt oppimäärä

Emotional Content / Penguin

Sarjakuva Dalai Laman elämästä muistuttaa aika tavalla elokuvaa Kundun.

JAPANILAISEN Tetsu Saiwain sarjakuva The 14th Dalai Lama – A Manga Biography noudattaa paljolti Martin Scorsesen monumentaalista elokuvaa Kundun (1997). Tarinat Tiibetin hengellisen johtajan nuoruudesta ja Kiinan valloitussodasta Tiibetissä ovat tuon tuosta yhdenmukaisia jopa yksittäisten kuvakulmien tasolla.

Oikeastaan sarjakuva on Kundun, lyhennettynä pariinsataan sivuun ja riisuttuna kaikesta kauneudesta ja väriloistosta. Valitettavasti tiivistyksessä on menetetty myös suurin osa elokuvan henkisestä voimasta ja Dalai Laman inhimillisestä kamppailusta kansansa puolesta.

The 14th Dalai Lama ilmestyi pari vuotta sitten Emotional Contentin julkaisemassa elämäkertasarjakuvien sarjassa. Nyt Penguin on julkaissut siitä uuden ”kansanpainoksen”.

Tetsu Saiwain sarjakuva on ilmestynyt menglannin lisäksi muun muassa kiinaksi, tiibetiksi, venäjäksi, hindiksi ja japaniksi. Samassa sarjassa on julkaistu myös Äiti Teresan, Che Guevaran ja Mahatma Gandhin elämäkerrat.

TETSU Saiwai myöntää jälkisanoissaan, että Kundun oli sarjakuvan teossa merkittävä tietolähde ja innoittaja. Toisena keskeisenä lähteenä hän mainitsee Dalai Laman oman elämäkertakirjan Freedom in Exile (Harper Collins, 1990). Myös Tiibetin Japanin-edustuston apua ja monia muita tietolähteitä on käytetty.

Minun tietoni eivät riitä kovin kummoisesti asiaa arvioimaan, mutta taustatyön perusteella on syytä olettaa, että faktat ovat sarjakuvassa kohdallaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Dalai Lama on kuvattu naivimmaksi ja sinisilmäisemmäksi kuin mitä hän todellisuudessa on.

Alistetun kansan kohtaloiden kuvaukseksi Tetsu Saiwain sarjakuva on aika laimea, jos sitä vertaa vaikkapa Guy Delislen Pyongyangiin tai Joe Saccon Palestiinaan.

Osittain hillitty kuvakerronta on toki perusteltua. Väkivallattamuuden periaate on Dalai Laman keskeisintä sanomaa. Mutta ei sarjakuva minun mielestäni aivan täysin toimi, jos parilla sivulla aika lakonisesti kerrotaan, että kymmeniä tuhansia ihmisiä tapettiin.

POHJIMMALTAAN The 14th Dalai Lama onkin oppikirja, jolla on kasvatuksellinen tavoite. ”Manga on uskomattoman voimakas ja tehokas tarinankerronnan väline, ja toivon että minun työni auttaa levittämään väkivallattomuuden oppia ratkaisuna kaikkiin näihin ristiriitoihin,” Saiwa toteaa jälkisanoissaan.

Valitettavasti tämä manga ei ole järin voimakas eikä tehokas. Oppikirjamaisuuteen kai kuuluu sekin, että sarjakuvan kohdeyleisöä on vaikea hahmottaa. Välillä kuvakerronta tuntuu kymmenvuotiaille tehdyltä. Välillä sarjakuva istuisi ehkäpä lukioikäisille. Ja jos lakonisen kerronnan taustalla olevaa asiaa rupeaa pohtimaan, se on oikeasti hyvin aikuista.

Kuvaus Tiibetin tapahtumista vuodesta 1933 aina 1960-luvun alkuun on tiivis. Lyhyt epilogi pistäytyy vielä Nobelin rauhanpalkinnon luovutustilaisuudessa vuonna 1989. Toivottavasti tarina saa ainakin osan lukijoista haluamaan tietää lisää.

Oppikirjaksi sarjakuva on puolueellinen: Tiibet on viaton uhri. Kiina on paha, kiero ja valehteleva valloittaja. Olen ehkä itsekin poliittisesti värittynyt, sillä tässä tapauksessa olen valmis hyväksymään yksipuolisuuden.

This entry was posted in elämäkertamanga and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s