Mitä mies ei kykene lukemaan

Moto Hagio: A Drunken Dream and Other Stories

A Drunken Dream on mangassa suhteellisen harvoin nähty kokonaan värillinen tarina.

JOS kuvittelit, että shoujo on yksinomaan vaaleanpunaista höttöä taikatytöistä ja unelmiensa prinssiä etsivistä tarmonpesistä, lue Moto Hagion tarinoiden kokoelma A Drunken Dream and Other Stories. Lakkaat turhaan kuvittelemasta.

Tyttöjen manga on ollut paljon muutakin jo neljä vuosikymmentä. Deb Aokin vuoden 2010 parhaaksi uudeksi julkaisuksi nimeämä kokoelma avaa komeasti Fantagraphicsin mangajulkaisujen sarjan. Tässä on shoujoa joka kolisee.

A Drunken Dream sisältää kymmenen Moto Hagion lyhyttä mangatarinaa vuosilta 1970-2007. Se siis kattaa käytännöllisesti katsoen koko hänen tähänastisen uransa. Hagion ensimmäinen julkaistu sarjakuva oli Ruru to Mimi vuonna 1969.

Kokoelman on toimittanut Matt Thorn, joka on aiemminkin kääntänyt englanniksi Hagion teoksia. Thorn on myös kirjoittanut Hagion taiteilijasukupolvea kuvaavan johdannon. Kokoelmassa on myös Hagion perusteellinen haastattelu vuodelta 2005.

Vaikka Moto Hagio sanoo Thornin haastattelussa, että miehet eivät yksinkertaisesti kykene lukemaan tyttöjen sarjakuvaa, minä yritin. Vaiva kannatti. Sikäli kuin minä tiedän, tämä on parasta shoujoa mitä länsimaisilla kielillä on tähän mennessä julkaistu.

MOTO Hagio kuuluu mangakanaisten joukkoon, joka tunnetaan nimellä ”vuoden 24 kukkaryhmä” (hana no 24nen gumi). Hagio on itse asiassa yksi harvoista ryhmään luettavista taiteilijoista, jotka ovat syntyneet täsmälleen vuonna showa 24 (eli 1949). Hagion lisäksi joukkoon luetaan vähintään Keiko Takemiya ja Yumiko Oshima, mutta usein myös puolenkymmentä muuta.

Tämä naisjoukko mullisti japanilaisen tyttöjen sarjakuvan 1970-luvun alussa. Siihen asti shoujoa olivat piirtäneet pääasiassa miehet, Osamu Tezukasta alkaen. Tuolloin naiset ottivat vallan. Muotoutui naisten tekemä, tytöille ja naisille suunnattu manga.

Mukaan tulivat oikean elämän tytöt ja naiset aitoine vihoineen, rakkauksineen, suruineen ja iloineen. Silloin shoujoon tulivat myös siihen asti piilotellut seksi ja sukupuolikysymykset.

”Vuoden 24 sukupolvi” loi myös shounen-ai-tyylilajin – naislukijoille tarkoitetun mangan kauniiden nuorten miesten välisestä rakkaudesta. Moto Hagiolla miesten välinen rakkaus oli lähinnä henkistä laatua, Keiko Takemiyalla fyysisempää.

Monia ryhmän taiteilijoista yhdisti Shogakukanin mangaeditori Junya Yamamoto, vaikka hän olikin mies. Yamamoto julkaisi lukuisia ryhmän sarjakuvia yhtiön mangalehdissä.

Moto Hagio on edelleen aktiivinen mangataiteilija. Hänen uusimpia töitään ovat 2008 Flowers-lehdessä alkanut sarja Leo-kun sekä viime vuonna alkanut Guevara-sarja (Hishikawa-san to neko) Afternoon-kuukausilehdessä.

MOTO Hagio onnistuu puristamaan lyhyisiin sarjakuviinsa hyvin monimuotoisia ja monimutkaisia ihmisten välisiä suhteita. Vihan ja rakkauden monimutkaista liittoa kuvaa A Drunken Dream -kokoelmassa oivaltavasti esimerkiksi kaksostarina Hanshin: Half-God.

Kaksi kokoelman tarinaa näyttävät avioeron lapsen näkökulmasta. Biancassa aikuiset sinnikkäästi väittävät, että ero on asia joka ei kuulu lapsille. Lapsiin se kuitenkin eniten vaikuttaa. Autumn Journeyssa isän entisen ja nykyisen perheen lapset kohtaavat, ja lapset ovat joutuneet aikuistumaan liian varhain.

Julmin tarinoista on Girl on Porch With Puppy, vaikka se alkuun näyttää herttaisimmalta. Pieni tyttö istuu portailla koiranpennun kanssa. Hän ei ymmärrä, miksi aikuiset pitävät kummallisena sitä että hän nauttii sateesta. Aikuisten näkökulma on toinen: ei kertakaikkiaan käy, että joku ajattelisi eri tavalla kuin kaikki muut.

Kokoelman nimitarina A Drunken Dream on hieno esimerkki niistä kahdesta mangan lajista, joissa Moto Hagio shoujon ohella on taitava. Tarina on sekä shounen-aita että science fictionia. Kaksi kaunista miestä kohtaavat tutkimusasemalla Jupiterin kuussa, ja he ovat kohdanneet traagisesti monta kertaa ennenkin. Science fictioniakin tehdessään Hagio käsittelee ennen kaikkea ihmisten sydämiä.

Loistavin sarjakuva on kuitenkin Iguana Girl. Se on kertomus eräänlaisesta vaihdokkaasta, viehättävästä tyttölapsesta jonka oma äiti näkee iljettävänä liskona. Hyljeksityn lapsen selviytymistarina on sydäntäraastava mutta myös hyvin lämmin.

Viimeisenä tulee lyhyt sarjakuva The Willow Tree vuodelta 2007. Jo ennen kuin oivallat mistä tarinassa on kysymys, varaa riittävästi paperinenäliinoja ulottuville.

KOKOELMASSA A Drunken Dream and Other Stories julkaistut tarinat:

Bianca (Bianka, 1970)
Girl on Porch with Puppy (Poochi de shoujo ga koinuto, 1971)
Autumn Journey (Aki no tabi, 1971)
Marié, Ten Years Later (Junenme no Marie, 1977)
A Drunken Dream (Suimu, 1980)
Hanshin: Half-God (Hanshin, 1984)
Angel Mimic (Tenshi no gitai, 1984)
Iguana Girl (Iguana no musume, 1991)
The Child Who Comes Home (Kaettekuru ko, 1998)
The Willow Tree (Yanagi no ki, 2007)

MOTO Hagion tunnetuimpia mangasarjoja:

Poo no ichizoku (”Poen perhe”, 1972-1976)
Tooma no shinzou (”Thomasin sydän”, 1973-1975)
Juuichinin iru! (”Heitä oli yksitoista!”, 1975-1976, englanniksi They Were 11, 1995)
A-A’ (1981, englanniksi A, A’, 1997)
Zankokuna kami ga shihai suru (”Julma jumala hallitsee”, 1993-2001)

This entry was posted in shoujo and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s