Kisu nimeltä Pisu

Konami Kanata: Chi's Sweet Home

Pikku Chi on nerokkaan tyhmä.

CHI’S Sweet Home on herttaisen hilpeä sarjakuva Yamadan perheestä ja siihen asettuvasta löytökissasta. Jännitystä elämään tuo se, että Yamadojen asuintalossa ei saa pitää lemmikkejä.

Vaikka ei tosielämän kissoista pitäisikään, Chin asenteelle ja kommelluksille ei voi olla nauramatta. Ei kuitenkaan pahalla, ihan lempeästi ja hyväntahtoisesti vain.

Manga on yksi tämän vuoden iloisimmista englanniksi käännetyistä tapauksista. Se sopii hyvinkin pienille lapsille. Riittää kun englanti sujuu tai joku isompi vaivautuu kääntämään tekstit.

KONAMI Kanata (1958- ) on mangatuotannossaan keskittynyt kissoihin. Hänen ensimmäinen mangansa oli Puchi neko jamu jamu, joka ilmestyi Nakayoshi-lehdessä vuonna 1982. Chi’s Sweet Homen ohella uusinta tuotantoa on Be Love -lehdessä vuodesta 2005 jatkunut sarja Fuku fuku funyaan New.

Chi’s Sweet Home on ilmestynyt Kodanshan Morning-lehdessä vuodesta 2004. Japanissa siitä on tähän mennessä koottu seitsemän pokkaria. Niistä kolme ensimmäistä on ilmestynyt tänä vuonna englanniksi Verticalin kustantamina, ja neljäs on tulossa vielä jouluksi. Vaikka lehdessä Chi’s Sweet Home on mustavalkoinen, pokkariversio on kokonaan värillinen.

Madhouse on tehnyt mangan pohjalta kaksi animesarjaa vuosina 2008-2009. Kanata itse on puolestaan tehnyt aiheesta mangan lisäksi lasten kuvakirjoja.

CHI eksyy emostaan kaupunkiretkellä. Lyhyen mutta kauhistuttavan yksinäisen vaelluksen lopuksi se kompastuu naamakkain pikkuisen Yohei Yamadan kanssa.

Eksynyt, väsynyt ja ylen herttainen kissanpentu päätyy Yamadoille. Aluksi tarkoituksena on vain äkkiä löytää sille koti. Se saa kuitenkin jäädä, vaikka Yamadat joutuvatkin varjelemaan sitä naapureiden silmiltä – välillä epätoivoisinkin keinoin.

Kahdeksansivuisten tarinoiden huumori syntyy pääasiassa pienen kissanpennun päättäväisestä elämänasenteesta, sekä suloisesta tavasta ymmärtää ihmisten pyrkimyksiä omalla kissamaisella tavallaan.

Chin ensimmäinen tavoite on löytää takaisin emon luo, mutta uudessa perheessä muistikuva emosta vähitellen haalistuu. Monet Chin jämerät hankkeet päättyvät pienelle pennulle ylivoimaisiin esteisiin – kuten ulko-oveen, liian kiinnostaviin kengännauhoihin tai maitokupin houkutuksiin.

Nimensä pentu saa opetellessaan sisäsiistiksi yhtä aikaa Yohein kanssa. Pojan pissaamisesta käyttämä sana ”chi” toistuu niin usein, että kissa lopulta päättelee sen omaksi nimekseen.

Niin kuin monet oikeatkin kissat, Chi rakastaa muun muassa superpalloja, hapsulahkeisia farkkuja ja roikkuvia pöytäliinan kulmia.

Erityisen nautittavaa on seurata Konami Kanatan taitavasti piirtämiä Chin ilmeitä, kun kissa pelästyy, innostuu, nauttii tai hullaantuu. Kaikista paras on Chin ”scarewy”-ilme, jossa sen silmät alkavat näyttää kahdelta paistetulta kananmunalta…

This entry was posted in eläinmanga, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s