Lajilleen uskollisena

Kairi Yura & Sai Yukino: The Story of Saiunkoku

The Story of Saiunkoku on viatonta ja tyylipuhdasta shoujoa.

THE STORY of Saiunkoku on tyylipuhdasta shoujoa, nuorten tyttöjen mangaa. Se on ihan laadukasta sellaista. Kaunista, koomista ja ajoittain nyyhkytyttävää, mutta ei yhtään enempää.

Sai Yukinon käsikirjoittaman ja Kairi Yuran kuvittaman mangan ensimmäinen osa ilmestyi viime vuoden lopulla englanniksi Viz Median Shoujo Beat -sarjassa.

Japanissa manga Saiunkoku monogatari (”Kertomus värillisten pilvien valtakunnasta”) on ilmestynyt vuodesta 2005 alkaen ensin Beans Ace -lehdessä, sitten Gekkan Asuka -lehdessä.

Manga kuuluu varsin laajaan Saiunkoku monogatari -tuoteperheeseen. Perheen emotuote on Yukinon kirjoittama ja Yuran kuvittama kevytromaanisarja, jota on vuodesta 2003 alkaen julkaistu kuusitoista osaa. Lisäksi neljä muuta kevytromaania tapahtuu sarjan maailmassa.

Televisioanimaatiota sarjan pohjalta on tehty kaksi tuotantokautta vuosina 2006-2008. Mangaa on valmistunut kuusi pokkaria. Sarjaan on tehty myös musiikki- ja draamalevyjä.

Minä olen tutustunut tuoteperheeseen vain mangan ensimmäisen pokkarin verran, joten muista perheenjäsenistä en osaa sanoa mitään.

TARINA on shoujon peruskauraa. Kuusitoistavuotias neitokainen Shurei Hong on arvokkaan mutta köyhtyneen suvun nuorimmainen. Saiunkokun keisarin pääministeri pestaa hänet keisarin jalkavaimoksi, jotta hän kasvattaisi löperöltä näyttävästä keisarista kunnon miehen ja hallitsijan.

Alusta asti on selvää, että Shurein ja yhdeksäntoistavuotiaan keisari Ryuki Shin on määrä rakastua toisiinsa. Ja rakastuvathan he.

Kerrotaan Shurein ja Ryun elämää varjostavat nyyhkytarinat. Kuten asiaan kuuluu, ne paljastavat samalla päähenkilöiden hyvät sydämet ja vahvat luonteet. On asiaankuuluvat hovijuonittelut ja kolme koomista ministeriä.

Myyttistä maailmaa kuvaillaan juuri se minimimäärä, mikä lemmenkomedian taustalle on välttämätöntä. Kiinasta kovasti mallia ottaneella Saiunkokun valtakunnalla on hirviöiden täyttämä muinaishistoria. On hirviöt kukistanut ja keisarikunnan perustanut sankari. On myös joukko salaperäisiä pyhiä miehiä, jotka eivät enää ole paikalla.

MANGAN heikoin lenkki on kuvakerronta. Kuvien järjestystä ja siirtymisiä kohtauksesta toiseen on kovin usein vaikea seurata. Kuvat ovat kyllä hyvin kauniita, mutta henkilöiden tunnistaminen tahtoo olla hankalaa. Tosin kauniiden miesten samannäköisyys kuuluu useinkin shoujon tapoihin.

Vaihtelevien ja poikkeavien kuvakerronnan keinojen käyttö sarjakuvassa on kyllä yleisesti ottaen suositeltavaa. Tässä poikkeamat kuitenkin tuntuvan virheiltä. Niin puhtaasti lajityypin standardien mukaisesta tuotteesta on kyse, ja niin selvästi ne haittaavat tarinaa.

Kuvakerronnan heikkoutta paikataan paljolla selittävällä tekstillä. Se kutistaa kuvien hengitystilan entistäkin ahtaammaksi.

Erikoinen maneeri Kairi Yuralla on (yleensä tietoisuuden menetystä kuvaavien) tyhjien silmien piirtäminen paikkoihin, joihin ne eivät sisällön puolesta sovellu.

Muutamat visuaaliset vitsit sentään toimivat mainiosti. Hauska on esimerkiksi Shurei Hongin mielessä kiihkeästi kilkuttava helmitaulu, kun Shurei kalkyloi keisarin jalkavaimoksi ryhtymisestä tarjotun palkkion suuruutta.

KOULUARVOSANOIN The Story of Saiunkoku on varmastikin yhdeksikön arvoinen shoujo-mangasuoritus. Omaperäisyydestä sitä ei voi syyttää.

This entry was posted in shoujo and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s