Satoshi Konin lyhyet erikoiset

Satoshi Kon: Yume no kaseki

Kivettyneet unet sisältää viisitoista Satoshi Konin lyhyttä tarinaa.

LYHYIDEN mangatarinoiden kokoelma Yume no kaseki (”Kivettyneet unet”, Kodansha 2011) saattaa loppuun Satoshi Konin sarjakuvien uusintajulkaisun Japanissa. Nyt olisi sopiva aika länsimaisten kustantajienkin tarttua teoksiin ja ryhtyä kääntämään niitä.

Kaikki viime syksynä edesmenneen japanilaisen animaation mestarin sarjakuvateokset ovat nyt saatavilla uusina painoksina. Minunkin mangahyllyssäni on viimein Satoshi Konin koko tuotanto, ja se kuuluu kokoelmani ehdottomaan parhaimmistoon. Animehyllyssä Konin tuotanto on ollut jo pitkään.

Yume no kaseki sisältää viisitoista lyhyttä mangatarinaa, jotka Satoshi Kon (1963-2010) on tehnyt vuosina 1984-1989. Se on siis väistämättä epätasaisempi kuin Konin ainoa valmistunut yhden pokkarin mittainen tarina Kaikisen (”Paluu mereen”) tai keskeneräisiksi jääneet pitkät tarinat Opus ja Serafim 2 oku 6661 man 3336 no tsubasa (”Serafim – 266 613 336 siipeä”).

Kokoelman tarinat eivät ole aikajärjestyksessä, vaan ne paremminkin muodostavat jonkinlaisen loogisen kokonaisuuden. Viimeiseksi on säästetty Satoshi Konin kaikkein ensimmäinen julkaistu sarjakuva Toriko (”Vanki”). Se syntyi vuonna 1984.

Satoshi Kon: Yume no kaseki

Muori surffaa sairaalasängyllä.

KONIN LYHYIDEN tarinoiden aihevalikoima on laaja. On baseball-mangaa, samuraitarinaa, arkikomediaa ja science fictionia. On poikia rohkaisevaa shounenia, verenvuodatusta, kummitusjuttua, aavikkosotaa ja rakkaustarinaa.

Enimmäkseen Kon kuitenkin pysytteli maaperällä, jonka on täytynyt olla hänelle henkilökohtaisestikin tuttua. Useimmat tarinat nimittäin kertovat nuorista miehistä, jotka säheltävät viina- tai testosteronihumalassa. Vuonna 1984 Kon oli itse vasta 21-vuotias.

Kahdessa sarjakuvassa nuori mies saa vaivoikseen lapsen. Tarinassa Kidnappers mies varastaa hetken mielijohteesta pakettiauton. Pian paljastuu, että takapenkillä on lapsi, jonka auton omistaja on kidnapannut. Nuorukainen joutuu paniikkiin, mutta hilpeä tarina päättyy onnellisesti. Nuorukainen pääsee pälkähästä, vaikka lapsi ystävällisesti käyttääkin hänestä nimeä ”autovaras-herra”.

Hieman mystinen on Joyful Bell, sarjakuva joulupukkina työskentelevästä nuorukaisesta. Kun mies saa pitkän työpäivän tehtyä, punaisen nutun helmaan takertuu vielä pikkuinen tyttö. Tytöllä on vain yksi toive: ”Maiko tahtoo isän.” Hyvin jouluinen ja lämminhenkinen rakkaustarinahan niistä aineksista tulee.

Yksi sarjakuvahistorian hurjimmista takaa-ajoista sisältyy tarinaan Taiyou no kanata (”Kohti aurinkoa”) vuodelta 1988. Tarina on kokoelman hauskin, vaikka vähän murheellinenkin.

Iäkäs rouva Murakami elää elämänsä viimeistä vaihetta sairaalassa. Valoisana pysyttelevä rouva muistelee, kuinka hän lapseni tapasi käydä äitinsä kanssa rannalla.

Ja niin käy, että kun hoitaja ulkoiluttaa rouva Murakamia sairaalasängyllä, sängyn jarrut pettävät. Sänky lähtee syöksymään kaupungin halki kohti merta. Sänky ja muori ehtivät aiheuttaa lukuisia kolareita ja kaapata mukaansa lapsenkin, kunnes lopulta lähes koko kaupunki juoksee ja pyöräilee sängyn perässä. Kohtalon vääjäämättömyydellä muori päätyy merelle ja on vielä hetken onnellinen.

Satoshi Kon: Yume no kaseki

Satoshi Konin esikoisteos oli tieteistarina Toriko.

KONIN ESIKOINEN Toriko on tieteistarina raa’asta ja tiukasti valvotusta tulevaisuuden yhteiskunnasta. Kaksiosaisella sarjakuvalla on yhtäläisyyksiä Philip K. Dickin novellin Minority Report (1956) kanssa. Tuon novellin pohjaltahan Steven Spielberg ohjasi saman nimisen elokuvan vuonna 2002.

Nuori mies tekee pikku rikoksia, ja ajautuu törmäyskurssille poliisien kanssa. Lähes sattumalta hän päätyy varastamaan poliisin aseen. Väkivaltaisen seikkailun päätteeksi hän löytää ”äititietokoneen”, joka koostuu nesteessä kelluvista ihmisistä. Mutta mikä on totta, mikä unta?

Toriko on esikoisteokseksi harvinaisen kypsää sarjakuvaa, vaikka tarina eteneekin hieman poukkoillen, ja piirrosjälki on epätasaista.

Hyvin samantapaisessa maailmassa tapahtuu myös Kaabu. Siinä maailma on jakaantunut ”normaaleihin” ja ”erikoisiin” ihmisiin, jotka ovat sodassa keskenään. ”Erikoiset” yrittävät elää omaa elämäänsä omassa kaupunginosassaan, mutta ”normaalit” pyydystävät heitä. Kiinni saatuja ”erikoisia” käytetään aivoina sotaroboteissa.

Vain paria poikkeusta lukuun ottamatta Konin tarinoiden päähenkilöt ovat poikia ja nuoria miehiä. He urheilevat, ryyppäävät ja jahtaavat tyttöjä. He ovat ujoja ja rehvakkaita, usein humalassa tappelunhaluisia. Siis aivan tavallisia nuoria miehiä.

Vaikka kokoelma sisältää tiettävästi kaikki Satoshi Konin lyhyet sarjakuvat, yhtään huonoa työtä ei ole joukossa. Painojälki on paikoitellen suttuista. Ilmeisesti originaalisivuja ei ole tallessa, ja sarjakuvia on jouduttu skannaamaan vanhoista julkaisuista.

Satoshi Kon: Yume no kaseki

Viimeinen ilta yhdessä.

KOKOELMAN Yume no kaseki tarinat:

Kaabu (”Carve”, Young Magazine 3/1985)
Baka sawagi (”Kauhea mekkala”, Young Magazine 3/1986)
Yakyuu kozou (”Baseball-poika”, Young Magazine 12/1986)
Kinchou no natsu (”Jännittävä kesä”, Young Magazine kaizokuhan 14.7.1986)
Fookasu (”Fokus”, Young Magazine kaizokuhan 18.10.1986)
Akete zo kesa ha … (”Aamu aukeaa…”, Young Magazine kaizokuhan 13.4.1987)
Kidnappers (Young Magazine kaizokuhan 8.6.1987)
Okyakusama (”Vieras”, Young Magazine kaizokuhan 14.12.1987)
Waira (Young Magazine kaizokuhan 14.3.1988)
Picnic (Akira World 24.7.1988)
Taiyou no kanata (”Kohti aurinkoa”, Young Magazine kaizokuhan 14.11.1988)
Joyful Bell (Young Magazine 1/1989)
Sabaku no iruka (”Autiomaan delfiini”, Komikku banban 1/1987)
Bashouou no bouken (”Banaaniukon seikkailu”, Fashonneishon 44/1989)
Toriko (Tetsuya Chiba -palkinto parhaalle uudelle mangataiteilijalle 1984)

PS.
Otsikko Akete zo kesa ha on säe laulun Auld Lang Syne japaninkielisestä tekstistä. Japanissa nimellä Hotaru no hikari (”Tulikärpästen valo”) tunnettu laulu on suosittu päättäjäisjuhlissa. Sarjakuva kertoo kolmen nuorukaisen yhteisestä illasta kaupungilla ennen lukion päättäjäisiä.

(Kuvitusta lisätty 30.7.2012)

This entry was posted in gekiga, scifi ja fantasia, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Satoshi Konin lyhyet erikoiset

  1. Paluuviite: arahij.net » El lado mangaka de Satoshi Kon regresa a España

  2. Paluuviite: Romics: gli annunci perdibili (con rare eccezioni) | C'era una volta il blog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s