Suuret silmät kuuluivat jo Osamu Tezukan shoujoon.
RIBON no kishi eli Princess Knight (1953-1966) on Osamu Tezukan (1928-1989) ylivoimaisesti tunnetuin shoujo-manga. Piirsi nykymangan isä kuitenkin muutakin tytöille.
Harvinaisen ehjä tarina on Enzeru no oka (”Enkelin kukkula”), joka ilmestyi tyttöjen Nakayoshi-lehdessä tammikuusta 1960 joulukuuhun 1961. Tarina sisältää paljon Tezukalle rakkaita merenneitoja.
Enzeru no oka on juuri ilmestynyt Japanissa uusintapainoksena Tezuka Productionin ja Kodanshan sarjassa Tezuka Osamu – The Complete works (Tezuka Osamu bunko zenshuu). Lokakuussa 2009 alkaneen sarjan kunnianhimoisena tavoitteena on julkaista uudelleen lähes kaikki Osamu Tezukan mangat – yhteensä noin 200 teosta.
Enzeru no oka oli Tezukan ensimmäinen pitkä tyttöjen manga Ribon no kishin kahden ensimmäisen sarjan jälkeen.
Vuoden 1978 pokkaripainosta varten kirjoittamissaan jälkisanoissa Tezuka toteaa, että lintuihmiset ja merenneidot ovat hänen lempihahmojaan. Siksi Engeru no okaa oli poikkeuksellisen hauska piirtää. Tezuka palasi merenneitoaiheeseen muun muassa mangasarjassa Umi no Toriton (”Meren Triton”) vuonna 1969.
Tezuka rakasti merenneitojen piirtämistä.
ENZERU no oka syntyi aikana, jona tyttöjen ja poikien mangat eivät vielä olleet kovin selkeästi eriytyneitä. Enzeru no oka olisi shounen-mangaa, jos päähenkilöt olisivat poikia, robotteja (kuten Astro Boyssa) tai leijonia (kuten Janguru taiteissa). Mutta koska päähenkilöt ovat tyttö ja merenneito, tämä on tyttöjen shoujoa.
Pohjimmaltaan Enzeru no oka on vaihdokastarina. Sattumien ketjun kautta rikkaan japanilaisperheen pahatapainen tytär Akemi ja eteläisen Enkelisaaren prinsessa Luuna vaihtavat paikkoja. He joutuvat jonkin aikaa elämään toistensa elämiä.
Toisen tarinakerroksen muodostavat kahden neidon elämät. Akemin kertomus on kasvutarina ilkeästä ja itsekkäästä tytönheitukasta vastuuntuntoiseksi nuoreksi neidoksi. Luunan kertomus on tarina kaltoin kohdellun mutta kaikin puolin hyvän prinsessan taistelusta pahantekijöitä vastaan.
Kolmas tarinakerros syntyy sitten Tezukalle ominaisesta poukkoilevasta juonenkuljetuksesta. Siinä sekoitetaan romantiikkaa ja seikkailua, rikosta ja rakkautta, orjan kyyneliä ja slapstick-komediaa.
Juoni pysyy kuitenkin tällä kertaa erittäin hyvin kasassa. Tarina etenee johdonmukaisesti alusta loppuun. Ilkeä meren kuningatar Pyooma saa palkkansa. Rikkaan perheen kylmä äiti oppii nöyräksi ja ahkeraksi. Akemista tulee kunnon neitokainen. Merenneitojen salainen saari häipyy ihmisten tietoisuudesta.
Akemi ja prinsessa Luuna ovat kuin kaksoset. Huomaa elokuvamainen asetelma: saman "näyttelijän" esittämistä hahmoista ei näytetä yhtä aikaa kasvoja...
JOSSAIN eteläisellä merellä on siis Enkelisaari, jonka tulivuorenpurkaus nosti tuhansia vuosia sitten merestä. Saaren asukkaat ovat merenneitoja, vaikka osa heistä käveleekin kahdella jalalla. Kuten arvata saattaa, joitakin tarinan aineksia on poimittu H.C. Andersenin sadusta.
Kauan sitten yksi merenneidoista keksi, että kun hän lämmittää kohtuaan tulivuoren lämmössä, hänen lapsensa syntyy jalallisena. Niin sai alkunsa Enkelisaarta asuttava jalallisten merenneitojen kanssa. Jalattomia merenneitoja elää saarta ympäröivässä meressä.
Tezukan merenneidot poikkeavat eurooppalaisesta tarustosta sikäli, että vain tyttömerenneidoilla on ihmisen yläosa ja kalan pyrstö. Poikapuolisilla merenneidoilla on ihmisen jalat ja kalan pää.
Ennen niin onnellista Enkelisaarta hallitsee nyt ilkeä Pyooma, joka haluaa oman poikansa saaren hallitsijaksi. Koppakuoriaispanssareihin pukeutuneine sotilaineen hän on vanginnut saaren prinsessat Soleiun ja Luunan.
Soleiu elää linnassa sokaistuna vankina, Luuna lähetetään simpukankuoressa merelle kuolemaan. Mutta Luuna selviytyy hengissä Japanin rannikolle ja saa ystäväkseen Akemin isoveljen Eijin. Siitä alkaa pitkä ja monipolvinen seikkailu.
Enzeru no okan parasta slapstickiä esittävät murhaajakaksoset Chaa ja Betaa.
VAKAVASTA pohjavireestä huolimatta Enzeru no oka sisältää suuren joukon koomisia hahmoja, joista kaikki eivät kuulu Tezukan vakionäyttelijöiden kaartiin.
Ensimmäinen koomikkopari ovat papukaija Koko ja apina Chiichii, jotka seuraavat ja avustavat prinsessa Luunaa hänen pitkällä matkallaan. Osaltaan hauskuutta tarjoaa hilpeä mutta yksinkertainen merimies Fuguhei, kuten myös vanha merenjumala Poseidon.
Parhaasta komediasta huolehtivat kuitenkin murhaajakaksoset Chaa ja Betaa. He ovat ensin ilkeän Pyooman palveluksessa, mutta sitten he tekevät parannuksen ja ryhtyvät auttamaan Luunaa ja Akemia. Myös heidän simpukkasukellusveneensä on mainio vehje.
Tässä tarinassa Tezuka rikkoo pari kertaa neljättä seinää – kuten silloin kun murhaajakaksoset toteavat, että ”tämä ei ole unta vaan mangaa”.
Tezukan maskottihahmolla Hyoutan tsugilla on myös harvinaisen iso rooli. Heiveröisin taiteilijanlahjoin varustettu Akemin äiti luulee olevansa suurikin taiteilija maalatessaan yhä uusia kuvia tuosta paikattua possua muistuttavasta hahmosta. Yksi Hyoutan tsugi löytyy myös Akemin veljen matkatavaroista Pyooman tutkiessa niitä.
Sisäpiirin vitsiksi on varmaan luokiteltava Enkelisaaren linnan seinälle ilmestyvä teksti, kun Pyooma kumauttaa gongia. ”Arther Lank Production” viitaa englantilaiseen elokuvatuottajaan Arthur Rankiin, jonka elokuvien alkukuvana esiintyi gongi.
Futoi yatsu 