Haikutusta – saa nauraa

OLEN joskus yrittänyt kirjoittaa haiku-runoja, mutta en voi kehua siinä liiemmin onnistuneeni.

Haikuhan on Japanissa keksitty runomitta, joka sai nykymuotonsa 1600-luvulla. Haiku on keino välittää havainto tai hetken tunnelma, sitä filosofoimatta ja selittämättä.

Alkuaan haiku oli usean runoilijan yhteisen ketjurunon eli rengan ensimmäinen säkeistö. Vuorotellen jatkettava renga oli suosittu seuraleikki hoveissa ja runoilijoiden tapaamisissa. Kunniapaikalla oli avaussäkeistö, joka asetti runon ajan, paikan ja tunnelman.

Täysin perinteisellä haikulla on kolme tärkeää vaatimusta, joita ei kuitenkaan aina kaikkia toteuteta:

1. Se koostuu kolmesta säkeestä, joissa on järjestyksessä 5, 7 ja 5 äänneyksikköä eli onjia. Onji on hieman lyhyempi kuin suomen kielen tavu. Esimerkiksi diftongi kai muodostuu kahdesta onjista, ka ja i. Sanan lopussa oleva n on oma onjinsa. Lännessä haikuja kuitenkin usein kirjoitetaan 17-tavuisina.

2. Haiku sisältää vuodenaikasanan, joka tarkalle lukijalle paljastaa haikun tapahtuma-ajan. Vuodenaikasanat poimitaan yleensä erityisestä tätä tarkoitusta varten laaditusta sanastosta, saijikista.

3. Haikussa on pysähdyskohta, joka katkaisee ajatuksenjuoksun ensimmäisen ja toisen tai toisen ja kolmannen säkeen välistä. Se luo haikuun rytmiä ja syvyyttä.

Hieman laajemmin haikusta on kerrottu tässä vanhassa blogitekstissä.

TÄSSÄ muutamia omia yritelmiäni. Saa vapaasti nauraa.

Veli Holopainen

lempeä tuuli
kun on hiirenkorvilla
koivut ja kirjat

Veli Holopainen

ennen kahdeksaa
usva hiipii mereltä
valuu kaupunkiin

Veli Holopainen

tammen varjossa
aasikin on helteellä
miksei jääkarhu?

Veli Holopainen

vedestä ei näe
maata jossakin alla
sentään taivaan

Veli Holopainen

sammal rusahtaa
jo kumisaappaan alla
viime puolukat

Veli Holopainen

tyrnipensaassa
punahehkuinen marja
odottaa lunta

This entry was posted in Japanin kirjallisuus, omat tuotokset. Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Haikutusta – saa nauraa

  1. Jari Kumpulainen sanoo:

    Tästä on pari haikujani, sillä harvoin tulee samanlaista tilaisuutta näyttää osaamista, vaikka se ei ole riittävä.🙂 Jos haikujeni taso on liian hyvä, niin se johtuu vain siitä, että olen pitänyt runoblogia vähän aikaa( kun kirjoittaa paljon runoja, niin väkisin kehittyy). Yllätyin siitä, että haikun pitäis ilmaista jokaisella rivillä oma ajatuksen, joka tuntuu minusta todella haastavalta jos se pitäisi kirjoittaa noin lyhyeeksi. Jotenkin se on mielestäni todella kehittävää, että uskaltaa näyttää mitä osaa. Lisäksi sanon, että tyrnihaiku oli paras😉

    Huoli satuttaa
    Murheet pestävä heti
    eikä paljastaa

    sakura kukkii
    punainen aamunkoitos
    hempeä hetki

    Humisee taivas
    revontulet tanssivat
    sydän lumoutuu

  2. niidel sanoo:

    Olut tuopissa
    Mekko ja pitkät sääret
    Terassin kutsu

  3. arua sanoo:

    Itse kirjoitin ensimmäisen ja ainoan haikuni ala-asteella, kun piti kirjoittaa niitä Kevätpörriäistä varten. Se vielä julkaistiin, mikä taisi olla ainoa kerta kun Kevätpörriäinen julkaisi mitään meikäläisen tekemää. : D Meitä oli vain vaikea saada tajuamaan että ei sen tarvitse rimmata, vaikka se onkin runo… Siksi olin sitä mieltä että oma haikuni oli huono, koska se ei rimmannut. No, varmaan se olikin huono, mutta en muista sitä enää, enkä ymmärrä runoudesta muutenkaan mitään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s