Unissakävelijöitä ja vampyyreja

TEIN pari pientä ja iloista löytöä Kuopion Suomalaisen kirjakaupan loppuunmyynnistä. Kenellekään eivät olleet vielä kelvanneet kolme Mauri Kunnaksen kirjojen japaninkielistä käännöstä.


Kaappasin oitis mukaani kirjat Gussuri-Meeme-san yoru no osanpo? (Hyvää yötä, herra Hakkarainen) ja Genkidane!! Dorakyura-ojiichan (Vampyyrivaarin tarinoita). Jos joku on kiinnostunut ja nopea, kauppaan jäi vielä yksi kappale kirjaa Oodokei no obaketachi (Majatalon väki ja kaappikellon kummitukset). Se minulla oli jo ennestään.

Molemmat ostamani kirjat on kääntänyt japaniksi Miharu Inagaki. Vampyyrivaarin tarinat julkaisi Kasei-sha vuonna 1992, Hakkaraisen julkaisi Neko no kotoba vuonna 2009.

Mauri Kunnas: Gussuri-Meeme-san yoru no osanpo?

MAURI Kunnaksen kirjat ovat sopivan helppoa harjoitusta minun vielä aika heppoisella japanintaidollani. Japaninnoksissa käytetään kohtuudella kanjimerkkejä, ja kaikissa niissä on furiganat vieressä.

Sitä paitsi Kunnaksen tuotanto kuuluu siihen lastenkirjojen parhaimmistoon, jonka lukemisesta aikuinenkin voi täysin siemauksin nauttia.

Mauri Kunnas: Genkidane!! Dorakyura-ojiichan

HERRA Hakkarainen eli Gussuri-Meeme-san on se ujo ja arka vuohi, joka muuttuu sankariksi öisillä kävelyillään (yoru no sanpo tai hienommin yoru no osanpo). Gussuri tarkoittaa sikeää, kuten ilmaisussa gussuri nemuru, ”nukkua sikeästi”.

Aivan huomaamattaan Hakkarainen kukistaa kauhean moottoripyöräjengin (bousouzoku), pelastaa makkaratehtaan (soseejigaisha) konkurssilta ja palauttaa kaikki kaupungissa varastetut lusikat. Vaikka ei käsitäkään miksi, Hakkarainen saa kaupunkilaisilta palkaksi juoksumaton (zenjidou osanpo mashin).

Hakkarainen tekee urotöitä unissakävellessään; Vampyyrivaari puolestaan nukkuu arkussa. Ei kuitenkaan ruumisarkussa (kanoke) vaan aarrearkussa (takarabako).

Vaarilla on hurjia tarinoita, mutta ei niin kauheita kuin vanhoissa vampyyrikirjoissa, eikä niin siirappisia kuin nykyisissä vampyyrisarjoissa. Kammottavimmasta päästä on hieman nolo vanha lohikäärme Fireman (ryuu no Faiyaaman), joka lukee opasta maailman tulivuorista (kazan) hiilikellarissa.

HERRA Hakkaraisen käännöksen kansiliepeessä siteerataan muuten kolmea suomalaista lehtikritiikkiä kirjasta. Kehuja saivat ladella Kareba (Kaleva), Ranshi-Uushimaa (Länsi-Uusimaa) ja Irukka (Ilkka).
Vampyyrivaarin tarinoita pääsivät vastaavasti ylistämään Kesukisuomarainen (Keskisuomalainen) ja Ranshi-Suomi (Länsi-Suomi).

This entry was posted in japanin kieli, suomalaiset Japanissa and tagged . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Unissakävelijöitä ja vampyyreja

  1. arua sanoo:

    Haa, Mauri Kunnas… Tekisi mieli jo pelkästään kuvituksen takia ostaa omaan hyllyyn vanhat Koiramäki-kirjat, myös se yksi jota lapsena ei lukenut.

    Onkos noista tietoa ovatko ne menestyneet Japanissa? Vai onko niitä myynnissä vain täällä?

  2. Futoi yatsu sanoo:

    Kyllä noita on näkynyt myynnissä ainakin Japanin Amazonissa. Niiden mahdollisesta suosiosta Japanissa en valitettavasti tiedä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s