Uskollinen kuin koira

Takashi Murakami: Hoshi mamoru inu

Takashi Murakami: Hoshi mamoru inu

HAPPY on valkoinen akitanpentu, joka aloittaa elämän uudessa perheessään puremalla perheen isää poskeen. Siitä huolimatta miehestä ja koirasta tulee pari, jota kuolemakaan ei pysty erottamaan.

Takashi Murakamin parin-kolmen vuoden takainen manga Hoshi mamoru inu (”Tähtiä katseleva koira”) nousi uudelleen pinnalle kesäkuun alkupuolella, kun sen pohjalta tehty näytelmäelokuva tuli Japanissa ensi-iltaan.

Murakamin koirasarjakuvat ilmestyivät Manga Action -lehdessä vuosina 2008-2009. Ne on julkaistu myös kahtena pokkarina, Hoshi mamoru inu (”Tähtiä katseleva koira”) ja Zoku hoshi mamoru inu (”Jatkoa tähtiä katselevalle koiralle”). Elokuvan ajankohtaistamasta mangasta otettiin uusi painos keväällä 2011.

Hoshi mamoru inussa on aika lailla samaa kuin Hachikon tarinassa lähes vuosisadan takaa. Akita Hachiko nousi uskollisuudellaan Japanin ”kansalliskoiran” asemaan. Se odotti isäntänsä töistäpaluuta Shibuyan rautatieasemalla vielä yhdeksän vuotta isännän kuoleman jälkeen. Vuonna 1935 kuolleelle koiralle omistettu patsas on pystytetty samaiselle asemalle.

Takashi Murakami: Hoshi mamoru inu

Koiran kanssa kävellessään Yoshio Maeda on kuin toinen mies.

YOSHIO Maeda on ”tyypillinen”, oikeastaan aika yksinäinen mies. Hänellä on kyllä vaimo ja tytär, mutta kotona hän on tunteitaan ilmaisematon, lyhyitä lauseita murahteleva mölli. Kävelyretkillä Happyn kanssa kuoriutuu esiin toinen Yoshio Maeda: koiralle mies purkaa kaikki sydämensä tunnot.

Sitten Yoshio Maedan elämä lähtee alamäkeen. Hän joutuu työttömäksi, ja vaimo vaatii avioeron. Tytär kasvaa keskisormea vanhemmilleen osoittelevaksi teiniksi. Vain uskollinen Happy pysyy aina ”otousanin” rinnalla, vaikka se vähän ihmetteleekin kävelyretkien siirtymistä illasta päiväksi.

Eron jälkeen Yoshio pakkaa tavaransa autoon ja lähtee yhdessä koiran kanssa päämäärättömälle vaellukselle. Tavoitteena on ”etelä”, joten ajetaan aina meri vasemmalla puolella.

Matkalla poimitaan kyytiin irtolaispoika, joka kiittää varastamalla Yoshion lompakin. Sitten Happy sairastuu, ja Yoshio joutuu myymään kaiken omaisuutensa maksaakseen koiran virtsakivileikkauksen. Jää vain auto ja viimeinen tankillinen bensaa. Niiden kanssa matka päättyy leiriytymiseen metsäisen tien varteen.

Mies ja koira elävät tyhjässä autossa hetken onnellisina, edes haluamatta paluuta arkeen.

Takashi Murakami: Zoku hoshi mamoru inu

Eläinkaupan ruma mopsi kelpaa vain varastelevalle pikkupojalle.

HOSHI mamoru inun päätarina on lyhyt, vain vajaan kahdeksankymmenen sivun mittainen. Neljä muuta tarinaa taustoittavat ensimmäistä. Samalla kukin tarina kertoo yhden murheellisen ja iloisen, onnettoman ja onnellisen tarinan ihmisen ja koiran välisestä liitosta.

Ensimmäinen sivutarina kertoo kaupungin virkailijasta Okutsusta, joka joutuu selvittämään auringonkukkapellon keskeltä autostaan löytyneen kuolleen miehen henkilöllisyyttä. Omituista on se, että autossa on myös koira, joka on kuollut noin puoli vuotta myöhemmin kuin mies. Paljastuu, että mies on Yoshio Maeda. Koira on Happy, joka on vartioinut isäntäänsä kunnes on itsekin nääntynyt.

Myös Okutsu-sanilla oli lapsena koira, ja sen kohtalo jäytää hänen mieltään. Okutsu hylkäsi koiransa, ja palasi sen luokse vasta isäntäänsä edelleen palvoneen koiran tehdessä kuolemaa.

Toinen tarina kertoo Happyn sairaalloisesta kaksosesta. Köyhä ja raihnainen Nakano-san ottaa sen hoiviinsa kolmen tatamin vuokrahuoneeseensa, vaikka eläinten pito talossa on kiellettyä. Koira hellyttää jopa kärttyisän vuokraisännän.

Kolmannessa tarinassa ruma mopsi ei kelpaa kenellekään eläinkaupassa. Lopulta sen varastaa holtittoman äitinsä hylkäämä poika, joka pyrkii setänsä luokse Hokkaidoon. Poika on sama, joka tyrkkäsi Yoshio Maedan kohti lopullista kohtaloaan varastamalla hänen lompaikkonsa.

Viimeisessä tarinassa ruma mopsi ja Happyn kaksossisko sekä joukko Hoshi mamoru inun sivuhenkilöitä kohtaavat ohimennen omilla matkoillaan.

Takashi Murakami: Hoshi mamoru inu

Mies ja koira pysyvät yhdessä loppuun asti ja sen yli.

VAIKKA Hoshi mamoru inu päättyy kuolemaan, ei voi sanoa että se olisi onneton. Mangan ytimenä on miehen syvä kiintymys koiraan ja koiran ehdoton uskollisuus; ainainen ajatus koiran päässä on ”hai, otousan”, ”kyllä, isä”. Suhde on ennen kaikkea ja nimenomaan onnellinen.

Mangan nimi Hoshi mamoru inu on ilman partikkeleita, joten se on monitulkintainen. Minä päädyin tulkintaan ”Tähtiä katseleva koira”. Muita mahdollisia käännöksiä ovat esimerkiksi ”Tähtien suojeluskoira”, ”Tähtiä palvova koira” ja ”Tähtien suojelema koira”.

Takashi Murakami onnistuu lataamaan aika vähäeleiseen käsikirjoitukseensa valtavasti voimaa. Ehkä joku voi lukea tällaisen tarinan itkemättä. Minä en voinut.

Murakamin piirrostyyli on yksinkertainen, mikä istuu tarinaan. Niin koirat kuin ihmisetkin ovat hyvin ilmeikkäitä, eikä koirahahmojen nappisilmistä voi olla pitämättä. Mangan kantta auringonkukkapellon keskeltä kurkistelevine koirineen voi varmaan pitää kliseisenä, mutta minä tykkäsin.

Hoshi mamoru inun päätarina olisi toiminut yksinäänkin. Toki lisätarinat taustoittavat henkilöitä ihan mielenkiintoisella tavalla, mutta oikeastaan niissä on vähän lypsämisen makua.

Huipputarinaa ei ole päästetty käsistä tekemättä niillä vielä muutamaa jeniä lisää. Tai sitten minusta vain tuntui siltä; päätarina on niin loistava, että ”vain” hyvät tuntuvat sen rinnallaa vaatimattomilta.

PS. (lisätty 7.7.2011)

HOSHI mamoru inu on tulossa englanniksi syksyllä NBM:ltä, nimellä Stargazing Dog.

This entry was posted in eläinmanga, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s