Mavis Pilbeam: The British Museum Haiku Animals
LONTOON maineikas British Museum julkaisee sarjaa pieniä mutta hyvin kauniita kirjoja. Niissä lähtökohtana on aina joukko esineitä museon kuuden miljoonan esineen kokoelmasta.
Esineiden ympärille kiedotaan kiehtovia taustoituksia. Minun mukaani tarttui luonnollisesti Mavis Pilbeamin kokoama kirjanen The British Museum Haiku Animals.
Pilbeam oli pitkään museon Japanin-osaston kirjastonhoitajana. Pieneen kirjaansa hän on koonnut noin 70 eläinaiheista haikua, jotka hän on yhdistänyt samoja eläimiä esittäviin japanilaisiin taideteoksiin. Mukana on niin puupainotöitä kuin maalauksia ja veistoksiakin British Museumin kätköistä.
HAIKUJEN ja maalausten yhdistäminen on vanha ja toimiva ajatus, sillä näillä kahdella japanilaisella taidemuodolla on yhteisiä ideoita.
Molemmat enemmän vihjaavat kohteestaan kuin kuvaavat sitä pikkutarkasti. Molemmat välittävät hetkellistä kokemusta ja tunnelmaa. Samalla kuitenkin molemmat houkuttelevat lukijaa tai katsojaa käyttämään omaa mielikuvitustaan laajemman ja yleisemmän mielikuvan luomiseen.
Kokoelman kannessa oleva Shibata Zeshinin maalaus Hiiri on hyvä esimerkki. Kuva on heti tunnistettavissa hiireksi, vaikka yksikään todellinen hiiri ei näytä juuri tuollaiselta. Se on ikään kuin nopea, hieman humoristinen silmäys hiiren olemukseen: Korvat, karvapörrö ja häntä. Ei muuta.
Maalauksen kumppanina on Shiba Sonomen (1664-1726) murheellinen haiku:
Toshi yoreba / nezumi mo hikanu / samusa kana
(Vanhaa miestä / hiiretkin välttävät / – kuinka kylmää!)
MAVIS Pilbeamin valikoima näyttää mainiosti myös sen, että tarkkaavaisuudestaan huolimatta haiku ei useinkaan ole kovin vakava asia.
Haiku tarkkailee nimittäin hyvin arkisiakin asioita ja nauraa elämän koomillisuudelle. Niin myös eläinhaiku, jonka aiheiksi kelpaavat jalojen kurkien ohella myös virnuilevat apinat, lehmät ja lepakot.
Tässä esimerkiksi Matsuo Bashoun (1644-1694) apinajuttu:
Toshidoshi ya / saru ni kisetaru / saru no me
(Vuodesta vuoteen / apinan naamalla / apinanaamio.)
Keichu Yamada: Lehmä ja poika, 1912.
Tai tässä Kobayashi Issan (1763-1827) pieni havainto lehmästä:
Ushi mou mou / mou to kiri kara / detarikeri
(Lehmä ammuen / ammuen usvan takaa / ilmaantuu.)
Sitten Bashou ja kauneudesta kovin piittaamaton hevonen:
Michinobe no / mukuge wa uma ni / kuvarekeri
(Tienviereltä / kielonkukan hevoseni / lotki turpaansa.)
Raisho Nakajima: Lepakot ja kuu, 1800-luvun puolivälistä.
Yosa Buson (1716-1783) löysi lepakon sateenvarjon alta:
Koumori no / kakure sumikeri / yaburekasa
(Lepakon koti / piilossa sateenvarjon / riekaleissa.)
Bashou katseli tulikärpäsiä huterissa oloissa:
Hotarumi ya / sendou youte / obotsukana
(Tulikärpäsiä / katselen keikkuen / – juoppo soutaja.)
BRITISH Museumin kokoelmassa haikut on tietenkin käännetty englanniksi. Karkeat suomennokset ovat minun.
(Saatan lisätä tähän juttuun kuvia, kunhan taas pääsen kännykkää paksumman verkon ääreen.)
(Pari kuvaa lisätty 7.7.2011)
Futoi yatsu 