Jos kohtaat ulkomaalaisen

ÄLÄ koskaan huutele ulkomaalaisten perään kadulla, japanilaisille lapsille opetettiin jo 1800-luvun lopussa. Ulkomaalaisen kysymyksiin pitää vastata kohteliaasti. Jos kommunikaatio ulkomaalaisen kanssa ei onnistu, kannattaa kääntyä poliisin puoleen.

Japan Mail -lehdessä raportoitiin syyskuussa 1899 eri puolilta Japania koottuja ohjeita siitä, miten kunnon japanilaisen pitäisi käyttäytyä kohdatessaan ulkomaalaisen. samat ohjeet on myös julkaistu yhdysvaltalaisen lähetyssaarnaajan ja sosiologin Sidney L. Gulickin kirjassa Evolution of the Japanese – Social and Psychic. 1900-luvun alussa julkaistu kirja on saatavilla Project Gutenbergin kokoelmassa.

Ulkomaalaiselta ei saa ottaa lahjaa, jos lahjaan ei ole selvää syytä. Ulkomaalaisilta ei saa periä normaalia kalliimpaa hintaa. Eikä ulkomaalaisia saa nolostuttaa kerääntymällä heidän ympärilleen kaupassa – ”tämä tapa on häpeäksi kansakunnallemme”.

Koska kaikki ihmiset ovat veljiä ja siskoja, ulkomaalaisia ei tarvitse pelätä. Ketään ei pidä vihata vain siksi että hän on kristitty. Ihmisiä pitää arvioida tekojensa, ei kansallisuutensa perusteella. Ulkomaalaisia pitää kohdella tasavertaisina: ”Älä ole sen enempää alistuvainen kuin ylimielinenkään.”

Pitää kuitenkin varoa joutumasta liikaa ulkomaalaisten lumoihin. ”Monet japanilaiset ihastuvat heidän tapoihinsa ja hylkäävät esi-isiensä hyvät vanhat tavat. Tätä vaaraa vastaan pitää olla varppeillaan.”

Ulkomaalaista tervehditään ottamalla hattu päästä. Syvä kumartelu ei ole sopivaa. Maailmalla liikkuessa vieraan kielen osaaminen on usein välttämätöntä.

”Älä myy sieluasi ulkomaalaisille, äläkä ryhdy heidän orjakseen. Älä myy heille taloja tai maata.”

”Pyri siihen että et häviä kilpailussa ulkomaalaisten kanssa. Muista että uskollisuus ja kuuliaisuus vanhempia kohtaan kuuluvat kansamme arvokkaimpiin aarteisiin – älä tee mitään mikä rikkoo näitä vastaan.”

JAPANILAISET ovat hyvin herkkiä aistimaan ympäristöään, Sidney L. Gulick kirjoitti. Japanilaiset näyttävät muita rotuja nopeammin reagoivan ympäristöönsä, havaitsevan olosuhteiden muutokset ja sopeutuvan niihin.

Japanilaisten herkkyys ympäristölleen näkyy Gulickin mukaan esimerkiksi siinä, että japanilaiset pelkäävät kaikkein eniten naurunalaiseksi joutumista. Herkkyys on myös japanilaista yhteiskuntaa koossa pitävää liimaa. ”En voi välttyä vakaumukselta, että tämä piirre aiheuttaa Japanin hämmystyttävän yhtenäisyyden.”

Gulickin kirjan tavoitteena oli näyttää, että idän ja lännen vastakkainasettelussa ei ole kyse rotujen vaan kulttuurien välisestä taistelusta. Siksi vastakkainasettelu ei ole pysyvä ja peruuttamaton, vaan se on voitettavissa – tosin ilmeisesti vain siten että ”itämaiset rodut” omaksuvat länsimaisen uskonnon ja sivistyksen.

”Pohjimmaltaan on kyse ajatusten konfliktista, ei rotujen.” Tätä osoittaa Japanin nopea länsimaalaistuminen 1800-luvun lopulla – Japanin ”liittyminen osaksi kristikuntaa”. Gulick vakuutti, että ”japanilaisen rodun” muutos on aitoa, ei pelkkää pintasilausta. Hänen mielestään sama murros on ehkä joskus mahdollinen myös Kiinassa ja Intiassa – kaikkialla missä ”itämaisia rotuja” asuu.

”Universaali taloudellinen, poliittinen, älyllinen, moraalinen ja uskonnollinen vuorovaikutus kuuluu uuten aikakauteen, johon olemme astumassa.” ”Eristäytymisen ja erisuuntaisen kehityksen aika on päättymässä, ja kansainvälisen yteenliittymisen ja samansuuntaisen sosiaalisen kehityksen aika on alkanut.”

HERKKYYDEN lisäksi japanilaiset hyvin joustavia ja sopeutuvaisia, sekä henkisesti että fyysisesti notkeita. He havainnoivat yksityiskohtia ja kykenevät tarkkaan jäljittelyyn, Gulick kirjoitti.

Kiinalaiset ovat Gulickin mukaan ihan toista maata. Gulick otti esimerkiksi vuoden Yhdysvalloissa asuneen kuvitteellisen kiinalaisen ja japanilaisen.

Japanilainen on vuoden päästä hattuaan, vaatteitaan ja tapojaan myöten täysin amerikkalaistunut. ”Ilman pientä kokoaan, mongolityyppisiä kasvojaan ja puutteellista englantiaan häntä voisi helposti erehtyä luulemaan amerikkalaiseksi.”

”Kuinka erilainen onkaan kiinalainen!” Hän säilyttää oudot tapansa ja vaatetuksensa. ”Hän ei yritäkään sopeutua ympäristöönsä. Hän näyttää ylvästelevän erillisyydellään.”

Gulick muistutti kuitenkin, että sopeutuvaisuus ei ole pysyvä rotuominaisuus. Se on sosiaalista perua, sillä se oli arvostettua ja tärkeätä myös perinteisessä japanilaisessa yhteiskuntajärjestyksessä.

”Japanin sosiaalinen ja psyykkinen kehitys ei ole millään tavoin rikkonut evoluution universaaleja lakeja. Japanilainen persoonallisuus ja muut psyykkiset piirteet eivät ole kiinteitä, vaan sosiaalisen perimän ja sosiaalisen kehityksen tulosta.”

”Yhteiskuntarakenteessa tapahtuu syvällisiä ja uskoakseni pysyviä muutoksia, ja yhtä syvällisiä ja pysyviä muutoksia tapahtuu myös Japanin luonteessa ja kohtalossa.”

This entry was posted in Japanin historia. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s