Pieniä hieman ilkeitäkin listoja

ABOUT.COMin manga-asiantuntija Deb Aoki löysi kolme ilmeistä mangakustantamisen trendiä San Diego Comic-Conissa viime viikonloppuna:

1. Verkko- ja mobiilimanga tulevat tosissaan.
2. Amerikkalaiset kustantajat lisensoivat yhä vähemmän mangaa.
3. Amerikkalaiset kustantajat siirtyvät julkaisemaan länsimaista mangatyylistä sarjakuvaa.

Kaikki kolme trendiä ovat osa samaa isoa kuviota, jossa (myös) länsimaissa julkaistava manga on digitalisoitumassa ja siirtymässä japanilaisten yhtiöiden haltuun. Japanilaisia kiinnostavat ennen kaikkea Yhdysvaltojen markkinat – eurooppalaiset julkaisijat näyttävät vielä olevan suhteellisen turvassa.

San Diego Comic-Conin merkittävin julkistus oli 39 japanilaisen kustantajan yhteinen verkkopalvelu Jmanga.com. Sen on määrä avautua yhdysvaltalaisille elokuussa, muulle maailmalle vähän kerrassaan sen jälkeen. Yrityspohja on vakuuttava, sillä yhteiseen Digital Comics Associationiin kuuluu mm. sellaisia yhtiöitä kuin Shueisha, Kodansha, Shogakukan ja Kadokawa Shoten.

Jmanga.com aikoo tarjota verkossa laajan valikoiman mangaa sekä muuta manga-aiheista aineistoa. Hinnoittelupolitiikasta ei ole vielä varmaa tietoa, ei liioin tarjottavista sarjoista. On kuitenkin vilauteltu sellaisia nimiä kuin Naruto, Kekkaishi, Crayon Shin-chan ja Soredemo machi ha mawatteiru.

BRITTILÄINEN Neo-lehti listaa parhaat mangat ja animet, joihin kannattaa tutustua jos haluaa nähdä tyttöjä ja isoja pyssyjä:

Anime: Manga:
Black Lagoon Gunsmith Cats
Gunslinger Girls Bubblegum Crisis
Burst Angel Dirty Pair
Shikibane Hime Trinity Blood
Witchblade Chrono Crusade

Henkilökohtainen suosikkini on näiden kahden listan välimaastossa: Rei Hiroen manga Black Lagoon. Rehvakka, tarina tarinalta järjettömämmäksi muuttuva palkkasoturisarja ilmestyy japanilaisessa Gekkan sandee GENE-X -lehdessä.

Pokkareita on tähän mennessä koottu yhdeksän, ja viimeisin on juuri ilmestynyt myös suomeksi. Antti Kokkonen on kääntänyt mainiosti muun muassa Revy-neitosen kapteeni Haddockiakin värikkäämmän kielenkäytön.

HELEN MCCARTHY, britti hänkin, luettelee blogikirjoituksessaan yleisiä tekosyitä varastaa japanilaisen viihdeteollisuuden tuotteita:

– Japanilaiset tuotteet ovat niin kalliita, että minulla ei ole varaa kaikkiin jotka haluan.
– Japanilaiset tuotteet on tehty japaniksi, enkä millään viitsi opetella kieltä.
– Juuri sitä haluamaani animesarjaa ei ole laillisilla verkkosaiteilla.
– Lailliset käännökset ovat huonoja.
– Ja niin edelleen, mikä nyt sitten kunkin kuukauden muodikas tekosyy sattuu olemaan.

Kaikkein eniten Helen McCarthy hämmästelee teoksiaan myyviä fanitaiteilijoita, jotka valittavat kun heidän fanitaidettaan aletaan levittää luvattomasti toisen sukupolven piraatteina. ”Niiden jotka purjehtivat merirosvolipun alla ei pitäisi valittaa kun toiset merirosvot kusettavat heitä.”

Erityisen harmissaan McCarthy on myös siitä, että tsunamin ja ydinvoimalatuhon jäljiltä toipuvia japanilaisia halutaan riistää vielä piratismillakin. Maan tuotteiden ostaminen olisi paljon tehokkaampi tapa auttaa kuin niiden vieminen ilmaiseksi.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

3 vastausta artikkeliin: Pieniä hieman ilkeitäkin listoja

  1. Pete sanoo:

    ”toisen sukupolven piraatteina” onko siis kaikki fanitaide piraattia? Varsinkin Japanissa tunnutaan olevan kaikkein innokkaimpia (laillisesti?) tekemään tuota fanitaidetta, miksi sitä pitäisi tuomita sitten Japanin ulkopuolella? Ja mihin vedetään raja siitä että onko joku alkuperäistä vaiko fanitaidetta? Jos tuota oiken tarkasti katsotaan, niin eikö Helen itse jo ole piraatti jos tienaa elantonsa muiden tekemistä tuotteista kirjoittamalla? Lisäksi minä kyllä arvostan enemmän tekijöiden mielipiteitä piratismista kuin englantilaisen tantan kommentteja…

    • Futoi yatsu sanoo:

      Olen ihan samaa mieltä McCarthyn liiallisesti jyrkkyydestä. Ihan periaatteessa kuitenkin, fanitaide kai muuttuu piraatiksi sillä hetkellä kun sitä aletaan myydä.

      • arua sanoo:

        Länsimaisesta näkökulmasta, kyllä. Täällä tosin monet ovat sitä mieltä että fanart ja fanfiction ovat lähtökohtaisesti epäilyttäviä ja laittomia. Syynä on osittain tapaus, jossa fani haastoi tekijän oikeuteen koska epäili tämän pöllineen idean hänen fanfictionistaan.

        Japanissahan on kai hyvin tarkkaa ettei muiden tekemiä kuvia saa levittää luvatta, sen takia mangaa ei saa levittää laittomasti eikä siitä saa julkaista kuvia omilla sivuillaan, mutta siitä tehtyä omaa fanartia saa kyllä tehdä ja julkaista omilla sivuillaan. Ja tähän asti ilmeisesti myös myydä?

        Aika jännä kyllä tuo pseudomangan osuus, tekijöitä kyllä riittää mutta haluaako sitä lukea kukaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s