Mangakin on suhteellista

The Manga Guide to Relativity

The Manga Guide to Relativity

TÄTÄ mangaa ei voi lukea niin kuin mangaa. Suhteellisuusteoriaa esittelevä The Manga Guide to Relativity vaatii tarkkaa ja rauhallista paneutumista. Palkintona voi olla kohtalaisen hyvä perusymmärrys nykyaikaisen fysiikan keskeisimmistä perusteista.

The Manga Guide to Relativity

Mangan henkilöhahmot ovat aika tylsää peruskauraa.

Yleisin tapa lukea mangaa on hyvin nopea. Sivuja voi kahlata jopa sekunneissa, ja kokonaisen pokkarin voi lukaista puolen tunnin metromatkalla. Manga on usein suorastaan suunniteltu tällaista lukutapaa varten.

Suhteellisuusteorian kanssa tämä tapa sopii huonosti yhteen. Vaikka teorian käsitteitä selvitettäisiin kuinka hitaasti ja hauskojen kuvien kanssa, käsitteet ovat oikeasti vaikeita. Eivät mahdottomia, mutta tiukkaa keskittymistä vaativia.

The Manga Guide to Relativity (Manga de wakaru soutaiseiriron) on osa Manga Guide -sarjaa, joka paneutuu mangan keinoin myös muun muassa biokemiaan, tilastotieteeseen, differentiaalilaskentaan ja tietokantoihin. Englanniksi sarjaa julkaisevat yhteistyössä japanilainen Omsha ja yhdysvaltalainen No Starch Press. Jälkimmäisen tunnuslause on ”The finest in geek enertainment”.

Japanissa sarjaa tuottaa mainosmangaan erikoistunut yritys nimeltä Trend Pro/Books Plus. Sarjan kirjat ovat huolella tehtyjä. Kirjoittajina on aina alojenssa eteviä asiantuntijoita, ja kirjat muokataan suhteellisen helposti luettaviksi. Myös englanninkieliset käännökset ovat alojensa asiantuntijoiden tarkistamia.

The Manga Guide to Relativityn on käsikirjoittanut fysiikan tohtori Masafumi Yamamoto ja kuvittanut mangataiteilija Keita Takatsu. Teoksen valmistumista ohjaavana editorina on ollut Tokion Gakugei-yliopiston teoreettisen fysiikan professori Hideo Nitta. Teos ilmestyi Japanissa vuonna 2009, englanninkielinen käännös valmistui vastikään.

The Manga Guide to Relativity

Suhteellisuusteoriaa ei tietenkään voi esitellä ilman Albert Einsteinia, vaikka japanilaisessa versiossa hänen osuutensa onkin suhteellisen pieni.

MANGANA The Manga Guide to Relativity ei ole kummoisenkaan maininnan arvoinen. Johdatuksena suhteellisuusteoriaan se on huomattavan hyvä.

Opasta voi lukea kahdella osaamisen tasolla. Voi lukea pelkät sarjakuvat, joista saa maallikolle aivan riittävän peruskäsityksen suhteellisuusteoriasta ja siihen liittyvistä arjen ilmiöistä. Jos haluaa hieman tieteellisemmän näkökulman, kannattaa lukea myös tekstisivut. Niiden ymmärtäminen tosin vaatii, että ainakin peruskoulun matematiikka on aika hyvin muistissa.

Manganakin opas on paikoitellen jopa hauska, vaikka huumori on sitä kaikkein kaavamaisinta ”mangahuumoria”: nolojen piikkitukkaisten koulupoikien ja heidän omituisten opettajiensa toilauksia, kevein seksuaalisin vihjauksin höystettynä.

Henkilöhahmot ovat suoraan sanoen tylsiä. Suhteellisuusteoriaa pakon edessä opiskelemaan joutuva Ruka Minagi on perus-mangapoika. Häntä opettamassa on uhkea mutta aika sadistinen fysiikan opettaja Alisa Uraga. Koulun rehtori on korostetun naisellinen mies ja perusnilkki. Ainoa valopilkku henkilögalleriassa on koiraksi naamioitunut vararehtori.

Opettaja-oppilas-asetelma on tavanomainen, mutta kaipa suhteellisuusteoriaa on vaikea opettaa muulla tavalla. Sarjakuvan kuvitus on enemmän mainosmaailman kuvakieltä kuin millään tavoin kiinnostavaa mangaa. Ehkä tämä johtuu opassarjaa tuottavan yhtiön taustoista.

Opas on pääsääntöisesti tarkka yksityiskohdista, mutta yhden kuvituksellisen virheen huomasin. Painovoiman ja kiihtyvyyden aiheuttaman inertian yhtäläisyyttä selitetään perinteisellä esimerkillä, jossa koehenkilö on ikkunattomassa, kiihtyvässä liikkeessä olevassa raketissa. Hänellä ei tällöin ole mitään keinoa erottaa, onko kyse inertiasta vai painovoimasta. Kuvituksena on kuitenkin ikkunallinen raketti!

The Manga Guide to Relativity

Kyllä, osa sivuista näyttää tältä. Peruskoulun matematiikan on parasta olla hyvässä muistissa.

SUHTEELLISUUSTEORIA ei sitten ole mitään pelkkää tieteellistä höpötystä. Sen ennustukset ovat osoittautuneet tosiksi lukuisissa käytännön kokeissa. Nykyaikaisessa arjessakin on suhteellisuusteoriaan perustuvia ilmiöitä.

Liikkuvassa työssä joudun itsekin tekemisiin suhteellisuusteorian kanssa lähes päivittäin. Nimittäin autonavigaattori ei toimisi, ellei suhteellisuusteorian mukaisia ajan muutoksia otettaisi huomioon sijaintia laskettaessa.

Navigaattorin toiminta perustuu hyvin pienten aikaerojen mittaamiseen navigaattorin ja Maata kiertävien satelliittien välillä liikkuvista radiosignaaleista. Erityisen suhteellisuusteorian mukaan satelliitin aika hidastuu satelliitin liikkeen vuoksi. Yleinen suhteellisuusteoria puolestaan kertoo, että satelliitin aika nopeutuu koska painovoima satelliitissa on heikompi kuin maan pinnalla.

Yhdessä nämä aiheuttaisivat ajan mittaukseen 39,2 mikrosekunnin virheen päivässä, ellei niitä otettaisi huomioon laskennassa. Navigaatiojärjestelmän mittaamaan paikkaan tämä aiheuttaisi yli kymmenen kilometrin virheen. Autonavigaattori joka luulisi minun olevan Kempeleessä kun olen Oulussa olisi aika hyödytön.

Japanilaiset muuten nimittävät aikadilaatiota Urashima-ilmiöksi. Nimitys tulee japanilaisesta sadusta, jossa kalastaja Urashima Taro matkustaa merenalaiseen valtakuntaan. Kun hän viettää siellä muutamia päiviä, samaan aikaan maan päällä vierähtää kolme vuosisataa.

This entry was posted in komediamanga, opetusmanga and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s