Shinkai, Miyazaki, Murakami, Iwai

Makoto Shinkai

Makoto Shinkai: Hoshi wo ou kodomo.

YMMÄRRÄN nyt hieman paremmin, miksi Makoto Shinkain animaatiot viehättävät minua poikkeuksellisen paljon. Shinkailla on useita kiinnostuksen kohteita ja esikuvia, jotka ovat lähellä minunkin sydäntäni.

Makoto Shinkai kertoi näkemyksiään animaatioelokuvasta ja monesta muustakin asiasta Baltimoren Otakonissa heinäkuun lopussa. Anime News Networkin toimittaja Gia Manry haastatteli häntä siellä. Verkkosivulla on julkaistu myös Shinkain kysymys-vastaus-sessio Otakonin lehdistötilaisuudessa.

Shinkai pomppasi suosioon niin idässä kuin lännessäkin vajaa vuosikymmen sitten puolen tunnin mittaisella ”yhden miehen” animaatioelokuvallaan Hoshi no koe (Voices of a Distant Star, 2002). Shinkai jopa ääninäytteli elokuvan yhdessä morsiamensa kanssa. Tosin elokuvasta tehtiin myöhemmin toinen versio ammattimaisia ääninäyttelijöitä käyttäen.

Vuonna 2004 Shinkailta valmistui vaihtoehtohistoriallinen elokuva Kumo no mukou, yakusoku no bashou (The Place Promised in Our Early Days), ja vuonna 2007 kolmen rakkaustarinan kokoelma Byousoku 5 senchimeetoru (5 Centimeters Per Second).

Sitten Shinkai katosi lähes kokonaan näköpiiristä, kunnes tämän vuoden toukokuussa tuli ensi-iltaan hänen ensimmäinen täysimittainen animaatiotuotantonsa Hoshi wo ou kodomo (Children who Chase Lost Voices from Deep Below). Elokuva esitettiin Otakonissa, mutta muuten sen saamisesta länsimaisille markkinoille ei vielä ole tietoa. Marraskuuksi luvatussa japanilaisessa dvd-julkaisussa on tiettävästi myös englanninkieliset tekstit.

Makoto Shinkai

Makoto Shinkain maalauksellinen jälki on velkaa Hayao Miyazakille.

MAKOTO Shinkai on huikaisevan taitava valon käsittelijä. Tietääkseni hän on ainoa, jonka elokuvissa voi nähdä vielä hienompia pilviä ja kirsikkapuiden varjoja kuin Studio Ghiblin tai Mamoru Hosodan tuotannossa. Käsikirjoituspuolella tähänastisessa tuotannossa on ollut toivomisen varaa, mutta tässä suhteessa odotan paljon Hoshi wo ou kodomolta.

Haastattelussa Shinkai tunnustautuu ”vanhanaikaisen” kaksiulotteisen animaation ystäväksi. Hän jopa aikoo jatkaa perinteisen animaation tekemistä, vaikka kolmiulotteinen tietokoneanimaatio valtaisi markkinat muuten kokonaan.

Hieman ironista on, että Shinkai ura alkoi nimenomaan kotitietokoneella tehdyn animaatioelokuvan ansiosta. Siitäkin Shinkai paljastaa, että kuvat piirrettiin ensin lyijykynällä paperille ja skannattiin vasta sitten tietokoneelle.

Kenellekään ei liene suuri yllätys, että Makoto Shinkai on katsonut tarkkaan Hayao Miyazakin animaatioelokuvat ja ottanut niistä oppia. Shinkain henkilökohtainen suosikki on Laputa: linna taivaalla (Tenkuu no shiro Rapyuta, 1986). Minun ykkössuosikkini on Porco Rosso (Kurenai no buta, 1992), mutta Laputakin kuuluu listani kärkipähän.

Kun Shinkailta kysyttiin haastattelussa, onko totta että hänen elokuvansa ovat saaneet paljon vaikutteita Miyazakilta, Shinkai saattoi vastata vain: ”Yes, that is true.” Toisaalta, kehenpä nykyiseen animaation tekijään Ghibli ja Miyazaki eivät olisi vaikuttaneet?

Geneon

Haruki Murakamin novelli Tony Takitani on sovitettu elokuvaksi vuonna 2004.

KIRJAILIJOISTA Makoto Shinkain suosikki on Haruki Murakami (1949- ). Myös minä (kuten moni muukin) olen lukenut Murakamin tarinoita suuren innostuksen ja hämmennyksen vallassa. Jos pitäisi mainita tasan yksi lukemisen arvoinen japanilainen kirjailija, se olisi epäilyksettä Murakami.

Murakamin romaanit ja novellit ovat surrealistisia ja fantastisia; joskus koomisia, joskus murheellisia, joskus julmiakin. Niissä liikutaan normaalin arjen reunoilla, ja yhtäkkiä askeleet lipeävät tuntemattoman puolelle.

Murakami lukeutuu kansainvälisesti suosituimpiin ja tunnustetuimpiin japanilaisiin nykykirjailijoihin. Jos pitää Kurt Vonnegutista, Italo Calvinosta, J.D. Salingerista tai Franz Kafkasta, on hyvin vaikea olla pitämättä Murakamista.

Murakamilta on suomennettu neljä teosta: Suuri lammasseikkailu (Hitsuji wo meguru bouken, Tammi 1993), Sputnik – rakastettuni (Suputoniku no koibito, Tammi 2003), Kafka rannalla (Umibe no Kafuka, Tammi 2009) ja Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Hashiru koto ni tsuite kataru toki ni boku no kataru koto, Tammi 2011). Englanniksi on saatavilla käytännöllisesti katsoen koko hänen tuotantonsa.

Shunji Iwai

Shigatsu Monogatarin pääosassa maalaistyttönä on Takako Matsu.

NÄYTELMÄELOKUVIEN ohjaajista Makoto Shinkai mainitsee ykkössuosikikseen Shunji Iwain (1963- ). ”Hänen tapansa käyttää valoa ja varjoa on hyvin inspiroiva.”

Shunji Iwai oli myös minun astinlautani japanilaiseen elokuvaan, eikä hänen töitään ylittäneitä ole monia. Erityisesti minua viehättävät Iwain lämpimät ihmissuhdekuvaukset Shigatsu monogatari (April Story, 1998) ja Love Letter (1995).

Huhtikuun tarinassa kaukaa Hokkaidosta tuleva maalaistyttö yrittää sopeutua kaupunkilaiselämään ja yliopistoon Tokiossa. Vastauksia elämän suuriin kysymyksiin alkaa löytyä läheisestä kirjakaupasta. Aivan pieni syy viehtymykseeni ei ole elokuvan pääroolissa esiintyvä ihastuttava Takako Matsu.

Love Letterissä Hiroko Watanaben poikaystävä on kuollut vuorikiipeilyonnettomuudessa. Kaksi vuotta kuoleman jälkeen Hiroko päättää kirjoittaa kirjeen edesmenneelle Itsukille. Yllättäen hän saa kirjeeseensä vastauksen. Keriytyy tarina kahdesta saman nimisestä ihmisestä, ja vähitellen Hiroki oppii elämään poikaystävänsä kuoleman kanssa. Miho Nakayama tekee elokuvassa hienon kaksoisroolin.

Minun sydäntäni lähinnä Love Letterissä ovat lumi ja hokkaidolaisen vuoristomaiseman valtava avaruus.

This entry was posted in anime, Japanin kirjallisuus, Japanin taide and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s