Siltä näky silloin rintaliivitkin

Dark Horse / Takada

Yuzo Takada: 3x3 Eyes - Blood of the Sacred Demon

JOITAKIN vuosia sitten luin yhden pokkarin verran Yuzo Takadan mangaa 3×3 Eyes. En muista pokkarin numeroa, mutta se oli jostakin tarinan loppupäästä, kolmekymmentä ja jotain. En mainittavasti innostunut. 3×3 Eyes näytti lähinnä lapselliselta rähinältä. En koskaan palannut sarjan pariin.

Nyt aivan sattumalta kuopiolaisesta divarista osui käteen sarjan neljäs pokkari, Dark Horsen vuonna 2002 englanniksi julkaisema tarina Blood of the Sacred Demon. Vaikka en tiedäkään mitä tekemistä pokkarin otsikolla on sisällön kanssa, 3×3 Eyes näyttää yhtäkkiä aivan vanhan maineensa arvoiselta.

Joko minun mangamakuni on kovasti muuttunut, tai sitten 3×3 Eyes heikkeni ratkaisevasti loppua kohti. Vaatisi enemmän todistusaineistoa sanoa varmaksi, mutta pahasti näyttää siltä, että 3×3 Eyes ”teki inuyashat”. Aion joka tapauksessa nyt lukea sarjaa lisää, sen verran mainio tuo neljäs pokkari on.

3×3 Eyes oli Japanissa suuri menestys 1990-luvulla. Sarja liikkuu tyyliltään shounenin ja seinen rajamaastossa. Fantasiajuoni taisteluineen on puhdasta poikien mangaa. Pikkupöksyjen vilauttamista rohkeammat suihkukohtaukset viittaavat kuitenkin siihen, että julkaisija Kodansha halusi mangan yleisöksi myös nuoria miehiä. Japaniksi 3×3 muuten lausutaan ”sazan”.

Dark Horse / Takada

3x3 Eyesin tyypillistä kuvastoa.

RUMIKO Takahashin maineikas ja hienosti alkanut Inuyashahan venyi ja venyi loputtoman tuntuiseksi toistoksi. Samaa maagista taistelukuviota toistettiin vain vähän toisistaan poikkeavina variaatioina ensin haukotteluun ja sitten loputtomaan turhautumiseen asti.

Takahashi viimein sai lopetettua Inuyashan kahdentoista vuoden, 56 pokkarin ja 558 luvun jälkeen. Jotta sarja olisi säilyttänyt jäntevyytensä, sen olisi pitänyt loppua viimeistään parisataa lukua aikaisemmin. Mutta kukapa lypsävää lehmää tappaisi?

Pahoin pelkään, että 3×3 Eyesille kävi aivan samoin. Siihen suuntaan viittaa myös se että Dark Horse kyllästyi sarjan kääntämiseen englanniksi kahdeksan pokkarin jälkeen.

Yuzo Takada (1961- ) teki 3×3 Eyesiä 40 pokkarillista vuosina 1987-2002. Japanissa sarja ilmestyi Kodanshan lehdissä; ensin Young Magazine: Pirate Editionissa, sitten Young Magazinessa. Sarja voitti vuonna 1993 Kodanshan vuoden parhaan poikien mangan palkinnon.

Dark Horse julkaisi mangaa englanniksi ensin Super Manga Blast -sarjassa, sitten pokkareina vuodesta 2001 alkaen. Englannin kielinen julkaisu katkesi kuitenkin vuonna 2005.

Dark Horse / Takada

Niin ysäriä, niin ysäriä.

3×3 EYES on tarina kuvankauniista Pai-neidosta, jolla on kolmas silmä keskellä otsaansa. Pai on viimeinen eloonjäänyt muinaisista Sanjiyan unkaroista, kuolemattomista olennoista, joilla on valtavia taikavoimia. Pai esiintyy kahdessa hahmossa; tavallisesti hän on herttainen neito, mutta päästäessään voimansa valloilleen hän muuttuu hirviöksi.

Pain kumppanina ja henkivartijana on nuorukainen Yakumo. Pai aikoinaan pelasti Yakumon hengen, kun Yakumo ajautui taisteluun Pain kuolemattoman kumppanin ja suojelijan kanssa. Siinä sivussa Yakumo sulautui yhteen kuolemattoman olennon kanssa, ja hänestä tuli Pain uusi suojelija. Yakumo ottaa tehtävän hyvin tosissaan.

Tarinassa Blood of the Sacred Demon Pai on menettänyt muistinsa. Hän elää tavallisena koulutyttönä ihmisten joukossa, ja haluaa jatkaakin sitä elämää.

Ilkeä nukkearmeija kuitenkin kaappaa Pain pakottaakseen hänet taikavoimillaan antamaan isännälleen kuolemattomuuden. Pai ei edes muista mitään taikavoimia omaavansakaan. Neljä vuotta Paita etsinyt Yakumo löytää hänet viime tipassa.

Dark Horse / Takada

Pantyshottien vaihteluksi näytetään myös pitsirintaliivejä.

PARHAIMMILLAAN 3×3 Eyesin meno on yhtä letkeää kuin Rumiko Takahashin tuotannon parhaimmillaan. Tarkoitan siis sellaisia tarinoita kuin Urusei yatsura ja Maison ikkoku. Komedian aineksetkin ovat hyvin samantyyppisiä, vaikka 3×3 Eyes on ripauksen säädyttömämpi kuin Takahashin mangat.

Hieman jännitystä ja aimo annos huumoria irtoaa Pain ja Yakumon välisestä suhteesta, kuten myös Pain suhteista tavallisiin ihmisiin. Mielikuvitukselliset vihollisetkin ovat enemmän huvittavia kuin pelottavia. Tällä kertaa ne ovat siis langoistaan karanneita marionetteja, jotka yrittävät elvyttää aikoja sitten kuolleen tekijänsä.

Fanipalvelua tarjotaan yllin kyllin. Pikkupöksykuvien ohella esitellään muun muassa Pai suihkussa ja Pai puseron rintamus auki. Mutta sarjalle leimallisinta kuvastoa ovat tietenkin vauhtiviivojen täyttämät taistelukohtaukset. Yhdeksänkymmenlukulaisempaa mangaa on vaikea löytää.

Tätä pitää saada lisää. Toivottavasti odotukseni mangan kehityksestä osoittautuu vääräksi.

This entry was posted in seinen, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s