Mies on Japanista, nainen on Kiinasta

Junichi Inoue

Sieniä ja mustekalaa joulupöydässä.

MIES on 40, japanilainen ja otaku. Nainen on 26, kiinalainen ja näyttää hädin tuskin 20-vuotiaalta. Nainen on niin nuoren näköinen, että hänelle yritetään kaupassa myydä vaatteita jotka ”saisivat hänet näyttämään aikuiselta”.

Ei välttämättä se kaikkein todennäköisin aviopari, mutta erinomaista ainesta sarjakuvalle. Suosittu japanilainen bloginpitäjä Junichi Inoue piirtää neliruutuista strippisarjakuvaa Chuugoku yome nikki (”Kiinalaisen vaimon päiväkirja”), englanninkieliseltä alaotsikoltaan A Chinese Wife and an Otaku Husband.

Sarjakuva perustuu suurelta osin piirtäjän omaan elämään yhdessä nuoren kiinalaisen vaimonsa kanssa. Runsaan vuoden ajan Chuugoku yome nikki on edennyt Inouen blogissa. Manga on niin luettu, rakastettu ja vihattu, että siitä on jopa tehty mangan kiinalaiskäsitystä vastustava pilkkaversio.

Elokuun alussa Enterbrain julkaisi mangasta ensimmäisen paperisen painoksen. Sarjakuvaa julkaistaan myös kiinaksi. Verkossa nähtyjen  strippien lisäksi paperiversio sisältää muutamia hieman pidempiä tarinoita, joista ensimmäisessä kerrotaan avioparin ensitapaamisesta.

Paperijulkaisulla ei tule mainittavasti rahaa, Inoue arvelee Japan Timesin haastattelussa. Manga kun leviää niin nopeasti monenlaisina piraattikopioina.

Junichi Inoue

Yue oppii televisiosta puhumaan nopeaa japania ja uskaltautuu ulos.

JAPAN Timesin haastattelussa Inoue toteaa, että sarjan suosio perustuu paljolti japanilaisten haluun perehtyä suureen naapurimaahansa. Todentuntuisia kiinalaisia hahmoja on japanilaisessa sarjakuvassakin hyvin vähän. Kiinalais-japanilaiset suhteet ovat yleisimpiä kansainvälisiä avioliittoja Japanissa, mutta vasta Inoue keksi tehdä aiheesta mangan.

Aivan suora elämäkerta manga ei suinkaan ole, vaikka ainekset on poimittu piirtäjän ja hänen vaimonsa todellisesta elämästä. Mangassa vaimo kutsuu miestään nimellä Jin-san, tai kiinalaisittain Jing Shang. Se on kiinalainen ääntämysasu sukunimelle Inoue, mutta onneksi mies ei välitä tästä pikku epäkorrektiudesta.

Mies puolestaan kutsuu vaimoaan nimellä Yue. Vaimo kun ei pidä siitä, että mies käyttäisi hänestä japanilaisille aviopareille tyypillistä puhuttelua anata (”sinä”).

Tosielämässä Yue ei ole vaimon nimi, eikä oikeaa nimeä kerrota. Lehtihaastattelun kuvassakin näytetään vain Junichi Inouen kasvot. Vaimon julkisuudelta suojelemiseksi hänen kasvonsa on peitetty sarjakuvahahmolla.

Junichi Inoue

Ei voisi millään vaatia suositun sarjan lopettamista.

JUNICHI Inoue ja hänen vaimonsa tapasivat Kiinassa, kun Inoue työskenteli projektissa jossa valmistettiin figuureja mangahahmoista. Yue on kotoisin maatilalta Shenyangista, läheltä Kiinan pohjoisrajaa.

”Yuen” sisar oli aiemmin mennyt naimisiin japanilaisen miehen kanssa. Sisar järjesti omiain, tapaamisen jossa potentiaalinen nuoripari saa mahdollisuuden tutustua toisiinsa.

”Yuen” heikko japanintaito auttoi yhteen päätymisessä, pariskunta kertoo Japan Timesin haastattelussa. Junichi oli vaivautunut. Hän puhui vähän ja hitaasti, jotta keskustelukumppani ymmärtäisi häntä. ”Yue” puolestaan piti hiljaisuutta miehessä mainiona ominaisuutena.

Pariskunta on asunut muutaman vuoden Japanissa. He aikovat kuitenkin muuttaa Kiinaan jos saavat lapsia. Muutto tulee eteen kun mahdolliset lapset kasvavat kouluikään. Pariskunnan mielestä nimittäin lastentarhat ovat Japanissa parempia kuin Kiinassa, mutta japanilaiset koulut ovat aivan liian lepsuja! Ala-asteella lapsille ei opeteta juuri mitään, heidän annetaan vain leikkiä, ”Yue” toteaa.

Sarjakuvassa pariskunnan ohella esiintyvät muun muassa Yuen vanhemmat jasisar perheineen. Mukana on myös kaunis kiinanopettaja Wang, jonka myrskyisä rakkaussuhde muodostaa sarjakuvan yhtenäisimmän tarinajakson.

Junichi Inoue

Vessapaperin mysteeri.

SARJAKUVAN Jin-san on piintynyt otaku, mangaan ja animeen hurahtanut sottainen keski-ikää lähestyvä mies. Mutta kiinalaisen nuorikon käsissä otakukin joutuu hellittämään tavoistaan, sillä Yue ei siedä likaista kotia. Joutuupa Jin-parka jopa harjaamaan hampaansa kaksi kertaa päivässä.

Kiinalaiselle morsiamelle kaikista suurin yllätys uudessa kotimaassa oli, että Japanissa kaikissa vessoissa on paperia. Näin sarjakuva ainakin antaa ymmärtää. Miksi kukaan ei ole varastanut rullia? Salaisuuden avain selviää tuota pikaa: Japanissa jaetaan ilmaiseksi paperinenäliinoja kaduilla. Siksi ihmisten ei tarvitse varastaa vessapaperia!

Ihmeellisen hauskaa on myös japanilaisen ruuan tekeminen. Japanissa vihannekset ovat puhtaita, ja lihaa saa kaupasta käyttövalmiina. Eivätkä japanilaiset leikkuulaudat ja kokkiveitset väänny käytössä!

Yue on oppinut japanilaisen kulttuurin perusteet työskennellessään japanilaisessa pubissa, joten hänen japainilainen ruokamakunsa on hieman erikoinen. Kielitaitokin tekee tepposensa, mutta friteerattu lihamuhennos on silti hyvää.

Kulttuurienvälisessä avioliitossa on paljon hyviäkin puolia. Kun yhteinen kieli ei ole kovin vahva, vihapäissäänkään ei voi sanoa kaikkea mitä omalla äidinkielellään ehkä tulisi sanoneeksi. Ja vaikka Yue saattaakin suuttua herkästi, hän ei ole pitkävihainen.

Junichi Inoue

Ja salaisuus selviää, tosin ei ihan oikein...

MANGASSA Yue on oikeastaan koko ajan chibi-hahmo. Jin-san puolestaan muistuttaa jonkin verran Yoshito Usuin räävitöntä mangahahmoa Crayon Shin-chania.

Junichi Inouen piirrosjälki on verkkovetoiselle sarjakuvalle tyypillisesti hyvin selkeää, karrikoitua ja ilmaisuvoimaista. Yue on välillä hieman lapsellinen, välillä terävä ja tuittupäinen kaunotar. Jin-san on ruma kuin rupikonna. Silloin tällöin Inoue käyttää myös realistista piirrostyyliä, jolloin myös Yuen kauneus pääsee kunnolla esiin.

Chuugoku yome nikki kertoo kiinalais-japanilaisen pariskunnan arjesta riemastuttavina ja hyväntahtoisina välähdyksinä. Monet tiettävästi tulkitsevat sarjan pilkkaavan kiinalaisia, mutta minusta se ei sitä tee.

Avioparin suhde on ehkä ajoittain kuoppainen, mutta se on hyvin lämmin. Jos mangalla voi sanoa olevan yhteiskunnallista sanomaa, terä kohdistuu kielten ja kulttuurien välisen avioliiton aiheuttamiin kiemuroihin.

Valitettavasti tietämykseni ja kielitaitoni ei riittänyt läheskään kaikkien vitsien ymmärtämiseen. Ne vaatisivat paljon enemmän japanilaisen arjen ja kielen hienouksen ymmärrystä kuin mitä minulla on.

This entry was posted in Japanin kulttuuri, komediamanga, yonkoma and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s