Petoja ja pyllyjä

Yoshinobu Yamada

Yoshinobu Yamada: Cage of Eden

MANGA Cage of Eden sisältää runsain mitoin kahta takuuvarmaa shounen-täkyä: raivoavia esihistoriallisia petoja ja lähikuvia teinityttöjen pikkupöksyistä. Juuri muuta hyvää minulla ei sitten olekaan sanottavana Yoshinobu Yamadan teoksesta.

Joskus kai on pakko lukea huonoakin mangaa. Eihän hyvä muuten enää pian tuntuisi miltään. Tähän piikkiin mennee Cage of Edenin ensimmäisen pokkarin parissa vietetty aika. Ja onhan siinä paljon fanserviceä; herkkää kuin puskutraktori ja kaunista kuin fasaanin laulu.

Japanissa Cage of Eden (Eden no ori) alkoi vuonna 2008 Kodanshan Shuukan shounen magajin (Weekly Shounen Magazine) -lehdessä. Kolmastoista kokoelmapokkari ilmestyi heinäkuussa.

Koska sarjalla on skanlaatioiden myötä valmiina laaja joukko lukijoita englanninkielisessä maailmassa, Kodansha pitää sitä varmaan aika varmana nakkina länsimarkkinoille. Kodansha USA:n ensimmäinen englanninkielinen pokkari sarjasta ilmestyi elokuun lopulla, ja seuraavia osia on luvassa kahden kuukauden välein.

Skanlaatiot jo lukeneita houkutellaan lupaamalla kannessa extra-aineistoa. Extrat osoittautuvat muutamaksi sivuksi esihistoriallisten eläinten esittelyä ja kulttuurisidonnaisten ilmausten selityksiä.

Yoshinobu Yamada

Lentoemo, ihannetyttö, nörtti ja luuseri muodostavat ensimmäisen joukkueen hirviöiden saarella.

CAGE of Eden yhdistelee Sir Arthur Conan Doylen Kadonneen maailman (The Lost World, 1912) aineksia japanilaiseen koulukomediaan ja tirkistelymangaan.

Valitettavasti kaikki ainesosat ovat kovin moneen kertaan kulutettuja. Erityisesti kadonneen maailman muinaishirviöt ovat kiertäneet kirjallisuudessa, elokuvassa ja sarjakuvassa monen monta kierrosta. Jos niistä aikoisi saada jotain mielenkiintoista aikaan, pitäisi keksiä jokin aivan uusi näkökulma.

Cage of Edenissä on tavallaan olemassa kaikki toimivan tieteistarinan palaset. Siinä on esihistoriallisten petojen asuttama saari, jota ei ole merkitty karttoihin. Siinä on lentokone, joka tekee pakkolaskun saarelle. Siinä on tarvittavat perushenkilöt: luuseri josta tulee sankari, ihannetyttö, nörtti, tyhjäpäinen urheilijanuorukainen, pahis… Siinä törmätään kaikkiin inhimillisiin tunteisiin ihastuksesta sankaruuteen ja paniikista silkkaan pahuuteen.

Jotenkin aineksista ei vaan näytä syntyvän mitään, ainakaan ensimmäisen pokkarin perusteella. Cage of Eden saa varsin korkeita pistemääriä verkossa leviävien skanlaatioiden lukijoilta, mutta minua se ei yhtään sytytä.

Visuaalisesti Cage of Eden on parhaimmillaankin tavanomaista. Heikoimmillaan se on toimintakohtauksissa, jotka Yamada piirtää suttuisesti ja liian täyteen. Jos muutamat luonnoksen asteelle jääneet sivut ovat harkittuja tehokeinoja, ne ovat huonoja sellaisia. Todennäköisesti ne ovat silkan kiireen tuottamia.

Yoshinobu Yamada

Yoshinobu Yamadan toimintakohtaukset ovat kovin tukkoisia.

VOISI tähän tietenkin ottaa ihan myönteisenkin näkökulman. Cage of Eden on siitä erinomaista luettavaa, että se ei vaadi lainkaan aivotoimintaa. Sitä voi lukea hytkyvässä bussissa tai sängyssä juuri ennen nukahtamista, eikä siitä menetä mitään oleellista.

Se on tuttu seikkailu, jonka kaavan jokainen vähänkään scifiä tai fantasiaa lukenut osaa ulkoa. Lentokone haaksirikkoutuu tuntemattomalle saarelle. Saarella ihmiset kohtaavat uskomattomia vaaroja. He panikoivat, liittoutuvat, rakastavat, riitelevät, hajaantuvat, yhtyvät ja keksivät sankarillisia eloonjäämiskeinoja.

Jos vähänkään pysähtyisi miettimään, Cage of Eden on täynnä toinen toistaan epäuskottavampia sattumia. Mutta miksi tuhlata aivoenergiaa sellaisille seikoille kuin:

Miten on mahdollista, että nörtti Shiro Mariyan tietokoneessa ja tirkistelijä Makoto Moritan videokamerassa riittävät akut päivästä ja viikosta toiseen viidakko-oloissa? Kuinka sattuikaan, että saarta asuttavat vain sukupuuttoon kuolleet eläimet; mutta sellaiset joiden elinaikojen välillä tosimaailmassa on ollut kymmenien miljoonien vuosien erot? Miten puukotetun lentäjän ruumis ei ole kelvannut millekään villieläimelle? Ja niin edelleen.

Jos siis tissit, pyllyt ja pantsut sytyttävät, antaa palaa. Muussa tapauksessa, jääköön omaan rauhaansa.

This entry was posted in shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s