Umpinaiseen tuppaan

DEB Aokilla on ilmiömäinen taito löytää mielenkiintoisia näkökulmia nykymangaan. Aokin Twitter-seuraajiensa kanssa käymä keskustelu tuotti hyvä pointteja mangaa tylsistyttävästä sisäänlämpiävyydestä.

Keskustelu alkoi Aokin ”hatusta vetämistä” viidestä syystä, miksi manga voi olla banaalia ja tylsää:

1. Häpeämätön fanien palveleminen juonen ja hahmojen kehittämisen kustannuksella.

2. Tarinat jotka jatkuvat ja jatkuvat, vaikka niiden olisi pitänyt loppua kauan sitten.

3. Kirotut ”näin piirrät mangaa” -oppaat.

4. ”Nykyajan lasten kiinnostuksiin” keskittyminen.

5. Sarjakuvat sarjakuvista ja sarjakuvia lukevista ihmisistä.

Keskustelussa erityisesti kolmas ja viides kohta saivat paljon vastakaikua, ja niin piirtyi kuva mangan sisäänlämpiävyydestä. Sarjakuva nousee sarjakuvasta ja kertoo sarjakuvasta.

UUSIA mangataiteilijoita pestataan suoraan yliopistoista. Heihin vaikuttavat enemmän heidän lukemansa sarjakuvat kuin todellisuudessa eletty elämä. Vaikka olisi kuinka hyvä piirtäjä, se ei riitä jos ei ole mitään sanottavaa.

Ei tietenkään kaikki toisten mangataiteilijoiden seuraaminen ole pahasta. Naoki Urasawan Pluto perustuu Osamu Tezukan mangaan, mutta kantaa taatusti omilla siivillään. Mutta harvassa ovat Shigeru Mizukin kaltaiset jääräpäät, jotka eivät muihin mangakoihin vilkaisekaan.

Mangan tekemisestä kertova Tsugumi Ohban ja Takeshi Obatan Bakuman on nyt yksi suosituimmista sarjoista, mutta ainakin minä kyllästyin siihen yhden pokkarin jälkeen. Toisaalta sarjakuvataiteilijan elämästäkin voi tehdä huippumangaa; sellaista kuin Jiro Taniguchin A Zoo in Winter ja Yoshihiro Tatsumin A Drifting Life.

KESKEINEN syy sisäänlämpiävyyteen on suurten mangakustantajien konservatiivisuus, tai oikeastaan niiden vankka luottamus lukevan yleisön konservatiivisuuteen. Jos Eiichiro Odan One Piece (joka on oikeasti hyvä) myy miljoonia kappaleita vielä yli kuudenkymmenen pokkarin jälkeenkin, samanlaisia sarjoja kannattaa tehdä lisää…

Kuten keskusteluun osallistunut brittiläisen manga- ja animeskenen grand lady Helen McCarthy toteaa, ”kukaan ei ole koskaan hävinnyt rahaa aliarvioimalla yleisön älykkyyttä”.

Kustantamot ja niiden mangaeditorit painostavat taiteilijoita tekemään standardimangaa, jonka tiedetään kelpaavan yleisölle. He eivät ota eivätkä salli riskejä.

Onneksi sentään joskus valtavirtaankin putkahtelee vakioidusta piirrosjäljestä poikkeavia tuotteita, kuten Hajime Isayaman Shingeki no kyoujin (Attack on Titan).

Yleisölläkin on valtaa. Jos yleisö ostaa toisenlaista mangaa, kyllä kustantamot sitä kustantavat.

KANNATTAA huomata, että tämän keskustelun kävijät eivät ole keskimääräisiä mangan lukijoita. Suurin mangan kohdeyleisö ovat sentään kouluikäiset, eikä voi odottaa että sama sisältö kiinnostaisi heitä ja yliopistojen nuoria intellektuelleja.

Ei ulkomaalainen intellektuelliyleisö mainittavasti kiinnosta japanilaisia kustantajia. Siltä yleisöltä kun tippuu aika vähän rahaa…

Toisenlaistakin japanilaista sarjakuvaa on, mutta se jää pienilevikkiseksi – ja vaatii lukijalta japanin taitoa. Englanniksi ei ole viime aikoina tainnut ilmestyä muuta kuin Sean Michael Wilsonin kokoama valikoima Ax – alternative manga.

Järkeä on myös yhden keskustelijan toteamuksessa, että jos haluaa jotain mangaa älyllisempää, voi tehdä jotain hedelmällisempääkin kuin valittaa mangasta. Voi vaikka ryhtyä lukemaan kaunokirjallisuutta tai New York Timesia.

This entry was posted in mangan tutkimus. Bookmark the permalink.

11 vastausta artikkeliin: Umpinaiseen tuppaan

  1. arua sanoo:

    Tuossa on niin monta hyvää pointtia. Viime vuosina olen huomannut, etten oikein jaksa enää lukea mainstream mangaa. Minulla ei kuitenkaan ole mitään mainstreamia eikä mangaa vastaa, päin vastoin! Piirränhän itsekin mangavaikutteisesti, vaikkei se länsimaiselta tekijältä ehkä fiksuin veto olekaan.

    Ja olen nähnyt liikaa ihmisiä, jotka lukevat vain sarjakuvaa. Yleissivistys ei koskaa ole pahasta, eikä tekstin lukeminen. VARSINKAAN kun kyseessä on niin monipuolinen ja vaativa ala kuin sarjakuva – ei riitä että osaa piirtää fanserviceä, vaan pitäisi olla piirtäjän lisäksi käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja, lavastaja, valaisija sekä joskus myös arkkitehti, vaatesuunnittelija ym, hallita paljon erilaisia asioita sekä tehdä runsaasti taustatyötä.

    Mutta toisaalta se tasapaksu kökkö myös myy, toisinaan myös aikuisyleisölle. Vasta suurkuluttaja alkaa toivoa, että juonessa olisi joskus jotain yllätyksiä, ja että joskus näkisi jotain mielenkiintoista. Länsimaissa on tavallaan enemmän vapauksia, mutta ne eivät ylety isomman rahan juttuihin. Aika rankkaa että jopa Pixarilla, joka nyt kuitenkin on huippusuosittu lafka, oli vaikeuksia vakuuttaa rahoittajat siitä että UP! kannattaa tehdä. Se onnistui vasta kun he lupasivat tehdä Autoille jatko-osan.

  2. Vahvin sanoo:

    Nämä ovat sinänsä täysin turhia kommentteja. Kyllähän Suomenkin kirjallisuus näyttäisi todella huonolta jos tarkastelemme vain Ilkka Remeksen tuotantoa, mutta onhan meillä sitten sellaisiakin nimiä kuin Sofi Oksanen. Ja huom, molemmat ovat suosittuja ja myyvät hyvin. Avaudun varmaan jossain vaiheessa tästäkin aiheesta syvällisemmin.

  3. Siltä kyllä tosiaan näyttää että kommentoijat eivät olleet keskimääräisiä manganlukijoita, jos he kuvittelivat että länsimaisille markkinoille tehdyillä Christopher Hartin ”mangaoppailla” on jotain tekemistä mangan kanssa.

    Nykyään ilmestyvää mangan tekemisestä kertovaa mangaakaan ei tule kauhean montaa mieleen Bakumanin lisäksi. Ja ei kyllä taida olla ihan pelkästään MANGAN perisynti, että tehdään sarjakuvaa sarjakuvan tekemisestä tai lukemisesta, eihän…?

  4. Futoi yatsu sanoo:

    Minullekin tuli semmoinen olo, että osa keskustelijoista kirjoitti enemmän länsimaisesta mangatyylisestä sarjakuvasta kuin japanilaisesta mangasta.
    Mutta toisaalta, myös Kioton Seika-yliopiston lopputöiden joukossa olevat mangat ovat kyllä aika tasapaksun ja varman päälle pelatun oloista jälkeä: http://www.seika-mangaworks.jp/2010/

  5. arua sanoo:

    Toisaalta länsimaihin myös tuodaan lähinnä sitä pahinta teineille suunnattua mainstream-mössöä, sillä moni ei edes tiedä että manga voi olla muutakin. Kyllä Japanissakin mainstream tuntuu liian varman päälle pelatulta, varsinkin Shonen Jumpin kaltaisissa lehdissä. Ja liekö sitten kyse kulttuurieroista vai siitä että on itse liian vanha vai mistä, mutta aika harvoin mainstreammanga onnistuu tavoittamaan mitään tunnelmaa tai kiinnostavuutta. Siitä tulee mieleen lähinnä liian äärimmilleen hiottu tuote, jossa samoja kikkoja käytetään uudestaan ja uudestaan, kun itse on lukenut mangaa jo niin paljon, ettei se ole enää eksoottista ja ihmeellistä. Kun itse haluaisi lukea jotain, jossa maailma tuntuu oikealta paikalta ja hahmot todellisilta ihmisiltä. (Tosin joku voisi nyt sanoa että en ole paras henkilö kitisemään siitä asiasta…) Silti, mangassa moni asia tehdään paremmin kuin länsimaisessa sarjakuvassa, ja koska vaikutteet kulkevat taas tännekin, ei näitä kahta voi enää täysin erottaa, sillä piirtäjät ottavat vaikutteita esim mangan kuvakerronnasta (ja hyvä niin, sillä esmes perinteinen ranskalainen albumiformaatti ei aina anna ruuduille täyttä potentiaalia)

    • Riippunee siitä miten ”mainstreamin” määrittelee. Jos se on vain ”Shonen Jumpin tappelusarjat”, niin voihan se toki tuntua vähän kapealta… mutta vähänkään sitä leveämmältä löytyy kyllä sitten jo Drops of Godia, Shingeki no kyojinia, Otoyomegataria, Saint Young Meniä ja kaikkea mahdollista. Ei niitäkään varsinaisesti epämainstreameiksi voine haukkua, kun kuitenkin keikkuvat aika säännöllisesti myydyimpien mangojen listoilla.

      Ja jos ei salonkikelpoisuutta vaadita niin vastaan tuleekin sitten jo Franken Fran, Nana to Kaoru, Highschool of the Dead ja kaikkea muuta jännää, eroottista ja/tai ällöä. Valinnanvaikeutta tuskin tulee missään vaiheessa.

      • arua sanoo:

        Toki mainstream on laaja käsite, mutta jonkun Otoyomegatarin julkaisu englanniksi on heti Tapaus ja Tavallista Laadukkaampaa, eikä noita Saint Young Menin yms kaltaisia sarjoja hevillä nähdä suomennettuna. Jos jotain ns. mainstreamiksi luokiteltavaa ei-Shonen Jump yms akselilla liikkuvaa sarjakuvaa käännetään Euroopassa, se usein tulee ulos jonkun ei-mangakustantajan kautta.

      • Eurooppalaisista mangajulkaisuista ei täällä pohjan perukoilla kyllä kauheasti kostuta, kun brittiläiset kustantamot ovat melko onnettomassa jamassa ja niin kauhean harva osaa ranskaa, italiaa tai saksaa. Mutta kyllä minä silti vaikkapa Clair de lunen ”mangakustantamoksi” laskisin, vaikka sieltä muuta kuin shounentavaraa tuleekin… Sasamekikoto esimerkiksi.

        Mutta kukapa aikuisten sarjoja julkaisisi näin pienellä kielialueella. Hyvä kun on kannattavaa edes englanniksi… ei ole mitään kuulunut vielä esimerkiksi Thermae Romaen mahdollisen jenkkijulkaisun suhteen.

      • arua sanoo:

        No ei nyt voi sanoa että Jenkeissäkään julkaistaisiin mielettömiä määriä laatumangaa, vaikka tilanne onkin parempi kuin Euroopassa. Onhan siellä VIZ Signaturen kaltaisia yrityksiä, onneksi, mutta en ole kuullut että ne myisivät yhtä hyvin kuin teinimättömainstream. Ja yleisin syy miksi ihmiset joko vihaavat mangaa tai kasvavat siitä ulos on juuri se, että hardcore harrastajien ulkopuolella ”manga” tarkoittaa juuri sitä mättöä.

      • Mjuu, näkeehän näitä. Joku vuosi tuli nähtyä kuinka Kvaakissa joku sanoi että hänen mielestään Akira ei ole mangaa, koska hänelle manga tarkoittaa vain sellaista japanilaista sarjakuvaa josta hän ei pidä…

  6. Paluuviite: Anime on kuolemassa | Vahvin blogi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s