Vara-Peppi ryhtyy toimittajaksi

Toei

Sandybell

KAIKISTA maailman epätodennäköisistä paikoista Lievestuoreen S-marketissa tarttui halvalla käteen kuuden dvd-levyn mittainen boksi Sandybelliä. Orpotytön sekarotuinen kasvutarina ei ole suurta taidetta, mutta jotain sen hohdosta on sentään jäljellä.

Tästä animesta minun olisi varmaan parempi olla kirjoittamatta yhtään mitään. Suurin osa lukijoista tuntee tämän paljon paremmin kuin minä. Kirjoitan silti.

Hello! Sandybell (Haroo! Sandiberu) on yksi niistä sarjoista, jotka ovat tuttuja osalle suomalaisista animen harrastajista jo kaukaa menneisyydestä. Minulla ei kuitenkaan ole tällaista nostalgista suhdetta Sandybelliin, sillä näin sen vasta nyt ensimmäistä kertaa.

Toei

Sandybellin animaatio on niukoin ruuduin tehtyä, mutta Skotlannin maisemat ovat kauniita.

TOEI Animationin 47 jakson mittainen anime valmistui vuosina 1981-1982 Hiroshi Shitaran ohjauksessa. Käsikirjoituksen Shiro Jinbon tarinasta tekivät Hiroshisa Soda, Makoto Sakurai ja Noboru Shiroyama.

Sarjan kauniin musiikin teki Takeo Watanabe. Alkuteeman sovittajana vilahtaa Studio Ghiblistä tuttu säveltäjänimi Joe Hisaishi.

Televisiossa Sandybelliä ei Suomessa esitetty, mutta suurin osa siitä ilmestyi 1980-luvulla VHS-videokaseteilla – ruotsiksi dubattuna ja suomeksi tekstitettynä. Kesken jääneen sarjan kasetteja näkee edelleen silloin tällöin kirppareilla ja divareissa.

Nyt koko sarja on siis saatavilla myös kuuden levyn dvd-boksina, jonka julkaisi Future Film. Boksissa on japaninkielinen ääniraita ja tekstitys neljällä pohjoismaisella kielellä. Viime talvena ilmestynyt boksi on jo ehtinyt alennusmyynteihin.

Toei

Tarinan korskea nousukas on Shearerin suvun perijätär Kitty.

SANDYBELL on teinityttö, joka kaikesta elämän kovuudesta huolimatta jaksaa aina hymyillä. Hän jopa kantaa huolta toisten hyvinvoinnista.

Sandybell kasvaa Skotlannissa, yksinäisen miesopettajan hoivissa. Hänet on löydetty vauvana haaksikon jäljiltä, eikä hänen todellisista vanhemmistaan ole tietoa. Hänellä on kuitenkin paljon ystäviä, ja hän ihastuu läheisen aateliskartanon poikaan Markiin.

Markia havittelee myös Shearerin nousukassuvun korskea tytär Kitty, jonka käsitys kihloissa olemisesta on vähintäänkin erikoinen. Vaikka Mark tekee kaikkensa paetakseen tyttöä, tyttö yrittää pakottaa hänet omakseen.

Mark tahtoo taiteilijaksi eikä ole kiinnostunut köyhtyneen aatelissuvun perinteestä. Hän karkaa kiertolaiselämään kasvaakseen oikeaksi maalariksi.

Kasvatti-isänsä kuoltua myös Sandybell lähtee Lontooseen ja aloittaa kivisen tien kohti itsenäistä elämää. Häntä auttaa kasvatti-isän ystävä, joka julkaisee hädin tuskin elossa kituuttavaa Ronwood News -lehteä. Sandybellistä tulee lehden maailmaa kiertävä reportteri.

Näistä aineksista kehrätään Sandybellin kolme pääjuonta: Sandybellin äidin etsintä, Sandybellin ja Markin suhteen kehitys ja Markin kasvu taiteilijaksi. Siinä sivussa Kitty löytää vähitellen ihmismäisen puolensa ja katujen kasvatti Alec osoittautuu kunnon mieheksi.

Toei

Salakuljettajia vastaan taisteltaessa uutisauto osoittautuu melkoiseksi hyökkäysvaunuksi.

MINUA tietenkin kiehtoo Sandybellin uranvalinta, koska olen itse viettänyt lehtialalla lähes koko elämäni. Olen aloittanut uutistoimittajana. Ulkomaantoimittajan ja tiedetoimittajan tehtävien kautta kierryin lopulta ulos toimittamisesta toimitustekniikan rakentamiseen.

Kuva Sandybellin työnantajasta, Ronwood News -lehdestä, on ristiriitainen. Välillä lehden tarkoituksena on edistää kaikkia pieniä hyviä asioita pienen seurakunnan elämässä. Välillä taas lehti metsästää skuuppeja ympäri Eurooppaa hinnalla millä hyvänsä.

Aika hieno keksintö on Sandybellin uutisauto, joka pursuaa uusinta viestintätekniikkaa. Uutisauto on tosielämässäkin tunnettu jo kauan. Yksi sen uusimmista ilmentymistä esiteltiin kansainvälisillä lehtialan Ifra-messuilla vuonna 2008. Mittavan määrän monimediatoimittajan tarvitsemaa tekniikkaa sisältävän auton hinnaksi kertyi runsaat 40 000 dollaria.

Sandybellin käsitys toimittajan työstä on aika kapea: rikkaiden ja kuuluisien seurapiirin sisäistä suhinaa sekä rikosuutisia.

Jotain Sandybellillä kuitenkin on sellaista, mitä oikeassa toimittajan työssä on aivan liian vähän: Yltiöpositiivista asennetta. Sandybellin hymy loistaa, vaikka mitä tapahtuisi. Ja haastateltavien ja lukijoiden hyvinvointi on tärkeämpää kuin lehden menestys.

Jiro Kuwata / Toei

Orpopoika Ricky (oikealla) näyttää aika lailla Jiro Kuwatan Aave-etsivältä (vasemmalla).

ANIME poimii surutta aineiksia eri puolilta viihdeteollisuutta. Sandybell itsessään on jonkinlainen toisinto Peppi Pitkätossusta, laihoine säärineen, hiustupsuineen ja parittomine sukkineen. Eniten Peppiä on tietenkin Sandybellin ainainen myönteinen asenne.

Sandybell on paljon velkaa romanttisille tyttökirjoille, joissa tytöt aina kaikkien vaikeuksien jälkeen lopulta löytävät rakkautensa ja menestyvät maailmassa. Niissä aateliset ovat köyhtyessäänkin jaloja, köyhä kansa on sankarillista ja nousukasperheet ovat törppöjä.

Sandybellin Oliverin kaltaisia toimeliaita koiria on nähty vähän siellä sun täällä, alkaen Eric Knightin luomasta Lassiesta ja Enid Blytonin Viisikko-sarjasta.

Yksi Sandybellin jaksoista liittyy suoraan suosittuun mangaan Maboroshi tantei (”Aave-etsivä”). Siinä Sandybell ja hänen orpoystävänsä Ricky selvittävät lehtipainosta varastettujen kirjasinten arvoitusta. Punaisessa lätsässään Ricky näyttää aave-etsivältä, ja tässä jaksossa Ricky on jopa kietaissut kaulaansa aave-etsivän keltaisen huivin.

Aave-etsivä oli Jiro Kuwatan luoma mangahahmo, jonka seikkailuja seurattiin Shonen gahosha -lehdessä vuodesta 1957. Nuori aave-etsivä auttoi vaivihkaa poliisi-isäänsä monien rikosten selvittelyssä. Televisioon ja valkokankaalle tarina päätyi 1960-luvun taitteessa.

Yksi jakso on muunnelma elokuvasta Loma Roomassa, jossa suljettua ja tylsää elämää viettävä prinsessa karkaa kaupungille toimittajanrentun kanssa. Vuonna 1953 valmistuneessa elokuvassa prinsessana oli Audrey Hepburn ja toimittajana Gregory Peck. Sandybellissä huomattavasti Hepburnia nuorempi prinsessa livahtaa päiväksi kaupungille Rickyn kanssa.

Marseillesin satamassa salakuljettajia jahdattaessa Alec näyttäytyy hetken Corto Maltesen hahmossa. Alec muistuttaa muutenkin jonkin verran Hugo Prattin tunnettua sarjakuvaseikkailijaa.

Toei

Sandybellissä on paljon romanttista höttöä...

SANDYBELL on hyvin epätasainen tarina. Alkupuoli on orpotytön romanttista tarinaa, jossa nauru ja kyyneleet vuorottelevat sopivassa suhteessa. Sitten siirrytään episodimaisiin seikkailuihin, joista osa on pieniä ja koomisia, osa hyvinkin väkivaltaisia.

Sandybellillä on myös pitkän animesarjan tyypillinen kaari. Alkupuolen jaksot käytetään pääjuonen kehittämiseen. Sitten seikkaillaan siellä täällä muutamia kymmeniä jaksoja, kunnes lopussa taas palataan pääjuonen pariin.

Tarinan realistisuuteen on turha kiinnittää kovin paljoa huomiota. Miten esimerkiksi köyhällä pikkulehdellä on varaa huipputekniseen uutisautoon, kun sillä ei ole varaa hankkia uusia kirjasimia varastettujen tilalle?

Miten Sandybell päätyy samasta haaksirikosta Skotlantiin ja hänen äitinsä Ranskaan? (Tämän ehkä voi selittää joten kuten äitiä pelastamassa olleen salakuljettajien laivan avulla.) Ennen kaikkea, miten matkan varrelle sattuukin niin paljon pohjimmaltaan kilttejä roistoja, jotka Sandybellin hyvyys saa katumaan?

Toei

...mutta 39. jakso päättyy raakaan murhaan.

SANDYBELL-boksin laadusta ei ole paljoa hyvää sanottavaa. Tiukalle pakatun sarjan kuvanlaatu on kehnoa. Suomennos on kelvollinen, mutta siinäkin on jonkin verran virheitä. Lisäksi tekstit ovat välillä epäsynkronissa.

Animesarjan lisäksi kuuden levyn boksissa ei ole yhtään mitään ylimääräistä.

Boksia voi ehkä suositella niille, jotka haluavat hetkeksi palata lapsuutensa intohimoiseen suhteeseen Sandybelliin. Animen historiasta kiinnostuneille Sandybell voi olla virkistävä kokemus siitä, että loppujen lopuksi anime on muuttunut aika vähän.

Tosin voisin keksiä muutamia parempiakin ajanvietteitä kuin kuluttaa 19 tuntia Sandybellin parissa. Ja vielä varoituksen sana: Voi olla niinkin, että jotkut lapsuusmuistot säilyvät parempina, jos niitä ei yritä kerrata…

Toei

Yltiöpositiivisella asenteellaan Sandybell saa helposti ystäviä.

MITÄ hyvää Sandybellissä sitten on?

Hyvää on se Peppi-mäinen loputon myönteisyys, jolla Sandybell ottaa vastaan kaiken mitä maailma naamalle lyö. Toisin kuin tosielämässä, se myös johtaa tuloksiin. Sandybell voittaa lopulta puolelleen niin mafiapomot kuin rikkaat öykkäritkin.

Muuten, onkohan Sandybellin nimi poimittu maineikkaasta edinburghilaisesta pubista nimeltä Sandy Bell’s?

This entry was posted in anime, shoujo. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s