Kauhu ei selittämisestä parane

Digital Manga Publishing

Hideyuki Kikuchi: Demon City Shinjuku - The Complete Edition

HIDEYUKI Kikuchi on puhki ja pilalle selittämisen mestari. Muuten hänen esikoisromaaninsa Demon City Shinjuku (Makai toshi shinjuku, 1982) on ihan luettavaa tekstiä, jossa sekoitetaan liikaa kauhua, fantasiaa ja science fictionia. Mutta ei suurta taidetta, ei todellakaan.

Digital Manga Publishing on juuri julkaissut englanniksi Kikuchin esikoisteoksen Demon City Shinjuku. Samassa paksussa The Complete Edition -pokkarissa on myös kirjan vuonna 1988 valmistunut jatko-osa Demon Palace Babylon.

Japanilainen kauhukirjailija tunnetaan ennen kaikkea Vampire Hunter D:stä. Useat hänen romaaneistaan tapahtuvat samassa universumissa kuin Demon City Shinjuku ja Demon Palace Babylon, mutta alkuperäiset sankarit esiintyvät vain näissä kahdessa.

Eugene Woodburyn käännös on tehty vuonna 2005 Japanissa julkaistusta omnibus-laitoksesta. Puristina olen tietenkin sitä mieltä, että olisi kannattanut kääntää alkuperäisteos. Koska kirjat tapahtuvat tulevaisuudessa, vuoden 2005 laitoksesta on muun muassa siivottu pois kaikki ne Tokion rakennukset, jotka ovat hävinneet vuosien 1982 ja 2005 välillä.

Kirjan on kuvittanut Jun Suemi. Digital Manga Publishingin yli 400-sivuisessa julkaisussa kuvia on kannen lisäksi vain viisi.

EI DEMON City Shinjuku ihan kokonaan tulevaisuudessa tapahdu, nykyhetkestä katsoen. Tarina nimittäin alkaa syyskuun 13. päivän vastaisena yönä, ”joskus 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä”.

Tasan kello kolme tuona yönä demoninen maanjäristys tuhoaa Tokion Shinjukun ja erottaa sen muusta maailmasta valtavalla kuilulla. Ällistyttävä järistys rajautuu tiukasti mahtavaan kaupan ja hallinnon keskukseen. Läheisimmätkään muut Tokion alueet eivät värähdäkään.

Outo järistys jää mysteeriksi, mutta myöhemmin tarinassa paljastuu, että sen takana on pahan puolelle kääntynyt joogan ja nenpo-nimisen taistelulajin mestari Rebi Ra. Vaihtokauppana mahtavista voimistaan hän on yritti tarjota ihmisten maailman demoneille. Yritys epäonnistui, mutta sen seurauksena Shinjuku muuttui mystiseksi alueeksi jossa kaikki mahdollinen paha riehuu.

Sitten vuonna 2030 Rebi Ra yrittää uudelleen. Tällä kertaa hän käy maailmanliiton presidentin kimppuun. Murhayritys miltei onnistuu. Rebi Ran opettajana ennen hänen pahan puolelle kääntymistään ollut mestari Rai onnistuu täpärästi pitämään presidentin hengissä.

Mestari Railla oli myös toinen oppilas, jo edesmennyt Genichiro Izayoi. Hän on kouluttanut poikaansa Kyoyaa nenpon salaisuuksiin.

Koska mestari Rain kaikki psyykkiset voimat ovat kiinni presidentin elossapitämisessä, Rebi Ran kukistaminen jää puumiekalla ja henkisillä voimillaan aseistautuneen nuoren Kyoya Izayoin tehtäväksi.

Izayoin riesana ja apuna Shinjukun syövereissä on presidentin kaunis tytär Sayaka Rama. Ei tarvinne sanoakaan, että kyse on myös kömpelöstä rakkaustarinasta.

Manga Entertainment

Videoanimaatio on sentään jonkin verran kirjaa ehjempi.

YOSHIAKI Kawajiri ohjasi vuonna 1988 romaanin ja siihen perustuvan mangan pohjalta videoelokuvan. Madhouselle tehty OVA tunnetaan paitsi kirjan nimellä Demon City Shinjuku, myös nimellä Monster City.

Brittiläisen Manga Entertainmentin VHS-kasetilla julkaisema Monster Cityn englanninkielinen dubbaus oli melkein kaksi vuosikymmentä sitten ensimmäinen näkemäni japanilainen animaatioelokuva. Saattaa siis olla, että katselen elokuvaa edelleenkin nostalgian ruusunpunaisten lasien läpi.

Kirjalla ja elokuvalla on monta pientä eroa, ja muutama isokin. Elokuva toimii puhtaasti demonien ja mielen voimien varassa. Kirjassa on aivan yhtä vahva osuus teknologialla – roboteilla, kyborgeilla, huipputeknisillä aseilla – jota elokuvassa ei edes vilahda.

Elokuvassa on myös tehty paljon työtä sen hyväksi, että kirjan sotkuisesta juonesta on saatu muokattua edes jonkinlainen tarina. Tosin vaikka elokuvan juoni pysyy paremmin kasassa kuin kirjan, elokuvassakaan ei saada kunnon selvyyttä esimerkiksi Rebi Ran pahuuden motiiveista.

Yhdessä kohdassa elokuva häviää rankasti kirjalle. Rebi Ran kolme suojelijademonia Doki, Kaki ja Suiki ovat kirjassa mahtavia voimia omaavia demoneita; maademoni, tulidemoni ja vesidemoni. Elokuvassa etenkin Doki on tasaisen tylsä perushirviö.

Valitettavasti demonit ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että 1980-luvun animaatiotekniikalla heidän toteuttamisensa oli käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Jos elokuva tehtäisiin nyt, kolme demonia olisivat epäilemättä digitaalisen animaation mestariteoksia.

Esimerkiksi Dokilla on taito kasvaa ylös maasta, muuttua tomupilveksi tai pettäväksi maaperäksi. Suiki voi muuttaa kokonaisen kerrostalon läpinäkyväksi hyllyväksi hyytelöksi. Kyllä elokuvassa on yritystä tähän suuntaan, mutta mahdotonta mikä mahdotonta.

Digital Manga Publishing

Jun Suemin niukkaeleistä ja niukkaa kuvitusta käytettiin elokuvan hahmosuunnittelun pohjana.

JOS elokuvan juoni on hieman reikäinen, kirjan tarina on yhtä sillisalaattia. Kikuchi on koonnut samaan pakettiin jos jonkinlaista demonikauhua, parapsykologiaa, robottiscifiä, espereitä, aseteknologiaa, itämaisia taistelulajeja…

Itse asiassa Demon City Shinjuku on juuri sellainen kuin paljon fantasiakirjallisuutta lukeneen ihmisen esikoisteoksen voi odottaa olevan. Se on enemmänkin ideoiden vyöry kuin koherentti kertomus. Säästämällä yhdeksän kymmenesosaa ideoista myöhemmäksi siitä olisi saanut paljon paremman.

Jälkisanoissa Kikuchi kertoo pohtineensa oman fantasiakirjan kirjoittamista jo lukioiässä. Hän oli intohimoinen kauhun, fantasian ja scifin ystävä: ”Dracula, Frankenstein, noidat, ihmissudet, jakomieliset sarjamurhaajat, raajat joilla on oma mieli, ajatuksesta syntyneet hirviöt, ihmissyöjämuotokuvat, tähtilaivat, lohikäärmeet, maanalaiset valtakunnat, cowboyt ja lainsuojattomat, kuuluisat poliisit ja etsivät, nopeat vetäjät, ninjat, taistelulajien mestarit, zombit…”

Mutta ei kai niitä olisi kaikkia tarvinnut heti ensimmäiseen kirjaan pakata! Ei vaikka kirja valmistui vasta Kikuchin ollessa 33-vuotias.

Kikuchin pahin vaiva on kuitenkin selittäminen. Hän selittää juurta jaksain, mikä on tanuki, mitä tarkoittaa poltergeist, mikä on doppelgänger tai miten mikäkin tarinassa vilahtava erikoinen ase toimii.

Samalla hän turmelee monia ideoitaan, jotka toimisivat paljon paremmin pelkkinä viittauksina. Tarinan maailmassahan näiden asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, joihin kukaan ei kaipaa selityksiä.

JOS haluat lisää tietoa Demon City Shinjuku -elokuvasta, etenkin ääninäyttelyn kannalta, kannattaa lukea Afureko-blogia. Siellä elokuva on katsottu ilman minun ruusunpunaisia lasejani.

Samassa pokkarissa julkaistusta Demon Palace Babylonista ehkä joku toinen päivä.

This entry was posted in anime, Japanin kirjallisuus, scifi ja fantasia and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s