Jatkot Baabelissa

Digital Manga Publishing

Hideyuki Kikuchi: Demon City Shinjuku - The Complete Edition

HIDEYUKI Kikukchin nuorten kauhufantasiaromaani Demon Palace Babylon (Makyuu Babiron, 1988) ei ole suoraa jatkoa kirjailijan esikoisteokselle Demon City Shinjuku (Makai toshi shinjuku, 1982). Hyvän puolen päähenkilöt ovat samat ja tapahtumapaikka on sama, mutta tarinat ovat toisistaan täysin erillisiä. Ja kyllä, kirjoittamista selvästikin oppii kirjoittamalla.

Demon City Shinjukussa inha nenpo-mestari Rebi Ra yritti saattaa ihmisten maailman demonien valtaan. Kuten tuli jo sanottua, tarinan juoni ei ollut selkein mahdollinen. Kyllä Demon Palace Babyloninkin juoni on reikäjuustoa, mutta tällä kertaa juustoa on sentään enemmän kuin reikää.

Digital Manga Publishing on juuri julkaissut englanniksi Hideyuki Kikuchin kaksi teosta nimellä Demon City Shinjuku – The Complete Edition. Kyseessä on käännös Japanissa 2005 julkaistusta editoidusta omnibus-laitoksesta.

Kuudessa vuodessa Demon City Shinjukun ja Demon Palace Babylonin välillä Hideyuki Kikuchi on oppinut tekemään ihan sujuvaa kauhutarinaa. Ehkäpä hän suorastaan oikeasti ansaitsee lempinimen Japanin Stephen King.

Kuten useimmat Kingin työt, myös Kikuchin teksti on jälkimmäisessä teoksessa tasalaatuista mutta teollisen tuntuista. Kirjan jälkisanoissa Kikuchi kertoo tekevänsä tekstiä melko tasaista kymmenen sivun päivävauhtia.

Päivän liuskat faksattiin kustantajalle saman tien kun ne oli kirjoitettu. (Niin, 1980-luvulla käytettiin fakseja. Jos joku ei tiedä mitä ne ovat, katsokoon vaikka Wikipediasta.)

Jun Suemi

Baabelin tornikin tulee mieleen Shinjukun ylle ilmestyvästä oudosta rakennelmasta.

ERÄÄNÄ yönä pian Demon City Shinjukun tapahtumien jälkeen Tokion Shinjukun kaupunginosaan ilmestyy kuin tyhjästä merkillinen rakennelma. Hyvin heiveröisten jalkojen varassa seisoo valtava kukkamainen rakennelma, jonka viralliset rakennusluvatkin ovat taianomaisesti ilmaantuneet kaupungin tietokantoihin.

Pian kultaisen naamion taakse kätkeytynyt rakennelman isäntä kutsuu suuren joukon maailman silmäätekeviä pröystäilevään juhlaan. Palatsi osoittautuu sisältä vielä ihmeellisemmäksi kuin ulkopuolelta. Se on ulottuvuuksienvälinen rakennelma, jonka sisään mahtuvat muun muassa Nooan arkin eläimet, Babylonin riippuvat puutarhat ja valtava taisteluareena.

Oikeasti kultanaamio on kiinnostunut vain kahdesta ihmisestä. Yllättäen he ovat Demon City Shinjukun sankari Kyoya Izayoi ja hänen kaunis tyttöystävänsä Sayaka Rama.

Isäntä paljastuu muinaisen Babylonian ihmeen hyvin säilyneeksi hallitsijaksi Nebukadnessar II:ksi. Nuoren Kyoya Izayoin hän haluaa pois tieltä. Kyoyaa vastaan hän heittää kolme mahtavinta ritariaan: kuusikätisen jousiampujan Mathiaksen, ydinkärjellistä peitseä käyttelevän Valenin ja kolmimetristä miekkaa pitkillä käsillään heiluttavan Vianin.

Sayaka Ramalta isäntä haluaa sielun. Ei hänen omaansa, vaan jollakin selittämättömällä tavalla hänen sisällään vuosituhansia asuneen vaimonsa Semiramisin sielun. Semiramisin ruumis on puolestaan säilöttynä ihmeellisen puhtaaseen veteen, jota on enää vain vähän jäljellä.

Tässä tarinassa salaperäisellä tohtori Mephistolla on merkittävästi suurempi rooli kuin Demon City Shinjukussa. Tavataan myös Mephiston aiempi ilmentymä, tohtori Faustus.

Jun Suemi

Kaunis mutta hyvin ilkeä Semiramis joutuu tohtori Faustuksen vangitsemaksi.

DEMON Palace Babylon on tehty paljon niukemmista aineksista kuin Demon City Shinjuku. Se on hyvä asia. Shinjuku oli sekalainen kokoelma kaikkea mahdollista, Babylon keskittyy muutamaan ainekseen, joista Kikuchi on saanut suhteellisen kokonaisen tarina. Liika ”tieteellinen” selittely on jäänyt taakse.

Toki monta asiaa jää kepoisesti lukijan uskon varaan: Miten esimerkiksi Semiramisin sielu on voinut asua tuhansia vuosia alta parikymppisen tytön sisällä? Miten Nebukadnessarilla sattuu olemaan kolme keskiaikaisen ritarin oloista käskyläistä? Ja miksi Nebukadnessar haluaa hemmotella (todella raskaasti) pilalle niin pahatapaisen vaimon?

Kolme eri väristä ja epäaikaista ritaria ovat tarinan hauskimmat henkilöt. Heissä sekoittuu sopivassa suhteessa roistomaisuutta ja ritarin kunniaa. Itse Nebukadnessar ja varsinkin Semiramis ovat huomattavasti kömpelömpiä ja yksiulotteisempia henkilöitä.

Demon Palace Babylon on aivan viihdyttävää luettavaa synkiksi syksyilloiksi. Ei taidetta tämäkään, mutta hupaisaa (epä)historiallisine viittauksineen. Jos kioskikirjallisuustasoinen kevyt kauhufantasia kiinnostaa, Kikuchiin kannattaa tarttua.

DMP:n julkaiseman pumaskan lisäksi on englanniksi olemassa kolme Wicked City -romaania, jotka Seven Seas on julkaisi vuosina 2009-2010. Dark Horse on puolestaan julkaissut yksissä kansissa romaanit A Wind Named Amnesia ja Invader Summer.

Niin, ja tietenkin Yoshitaka Amanon kuvittama Vampire Hunter D! Sen julkaisemisessa Dark Horse on ehtinyt osaan 17. Sitä minäkin taidan vielä joku päivä ryhtyä lukemaan.

This entry was posted in Japanin kirjallisuus, scifi ja fantasia and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s