Se lyhyt on tosi söötti

Clamp: Gate 7

Clamp: Gate 7

SILLOIN tällöin on pakko lukea Clampia. Ei haittaa edes se, että mangakanelikon tarinat ovat täysin toivotonta höttöä. Heidän teoksiaan on pakko lukea siksi, että kuvat ovat aivan uskomattoman kauniita.

Clampin uutuus Gate 7 (Geeto sebun) ei ehkä yllä aivan xxxHolicin visuaalisen ilotulituksen tasolle, mutta aika lähelle. Gate 7 on täynnä sitä mitä Clampin lukijat ovat tottuneet vaatimaan: hyvin kauniita henkilöhahmoja ja hyvin kauniita pukuja. Niin, ja tietenkin sekavia taikoja ja puolivillaisia historiallisia mysteerejä.

Gate 7 alkoi japanilaisen Shueishan Jump Square -mangalehdessä viime maaliskuussa. Siitä on koottu Japanissakin vasta yksi pokkari, jonka Dark Horse on juuri julkaissut myös englanniksi. Harvinaisen nopeaa käännöstoimintaa siis.

Kun Gate 7:n tekemisestä alettiin aikoinaan puhua julkisesti, odotettiin vielä nopeampaa käännöstahtia. Sarjan piti ilmestyä luku kerrallaan ”mangetteina”, yhtä aikaa japaniksi ja englanniksi. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Taiteilijanimen Clamp takana on nykyisellään neljä naista: Nanase Ohkawa, Mokona, Tsubaki Nekoi ja Satsuki Igarashi. Ryhmän tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat muun muassa Magic Knight Rayearth (Mahou kishi Reiaasu, 1993-1995), Cardcaptor Sakura (Kaadokyaputaa Sakura, 1996-2000), Chobits (Chobittsu, 2001-2002) ja xxxHolic (xxxHorikku, 2003-2011).

Clamp: Gate 7

Hana houkuttelee taikavoimin Chikahiton Kiotoon.

CHIKAHITO Takamoto on historiasta innostunut tokiolainen lukiolaispoika, joka lukion toisella luokalla vihdoin pääsee kauan toivomalleen matkalle Kiotoon. Kioton rakennukset pursuavat Japanin historiaa, jota poika ahmii innoissaan.

Enemmän kuin Kiotosta, mangassa on kyse taikavoimista. Chikahito Takamotolla on merkillinen epätaikavoima: muiden taiat eivät vaikuta häneen. Siksi hän myös kohtaa Kiotossa kolme erikoista soturia, jotka ovat muille ihmisille näkymättömiä.

Kolmikkoa johtaa ilmeisesti pieni, kaunis ja usein kigurumiin sonnustautunut Hana, joka monien muiden mysteereiden lisäksi on hulluna nuudeleihin. Edes kaksi tai kolme kulhollista ei riitä tyydyttämään sukupuoleltaan epäselväksi jätetyn olennon nälkää. Hänen kumppaneinaan ovat ylimielinen ja vaalea Sakura sekä aamuäreä ja tumma Tachibana.

Hana käyttää taikavoimiaan liittääkseen Chikahiton joukkoonsa. Vain kolme kuukautta ensitapaamisen jälkeen Chikahiton äiti joutuu yllättäen lähtemään ulkomaille. Vastoin kaikkia odotuksia Chikahito siirretään Tokiosta opiskelemaan Kiotoon, ja asunnonhakureissu johtaa Hanan paikkaan.

Ensimmäisessä pokkarissa mystinen joukko taistelee ihmisten itsekkäistä toiveista noussutta hirviötä vastaan. Tavataan myös ”uudelleensyntynyt” Hidetsugu Toyotomi, 1500-luvulla eläneen shoguni Hideyoshi Toyotomin veljenpoika. Hänen mukanaan on verivalalla yhteen liitetty oni Mikoto.

Hidetsugun tavoitteena on löytää toinen oni, oneista kaikkein vahvin: Japania yhdistäneen historiallisen sankarin Nobunaga Odan kanssa verivalalla yhteen liitetty olento. Jotta sana ei aiheuttaisi vääriä mielikuvia, todettakoon, että ainakin Mikoto on äksy ja isokorvainen tyttömäinen olento, vaikka häntä oniksi sanotaankin.

Clamp: Gate 7

Pokkarista skannatusta mustavalkoisesta kuvasta voi vain yrittää arvailla, miltä se näyttäisi täysissä väreissä.

HISTORIALLISISTA japanilaisista hahmoista siis tarinaan haetaan pontta ja merkitystä. Hideyoshi Toyotomi ja Nobunaga Oda ovat nimiä, jotka Japanissa jokainen lapsikin tuntee. Länsimaisessa yleisössä heidän nimensä eivät synnytä minkäänlaista värinää, mutta eihän mangaa länsimaiselle yleisölle tehdäkään.

Dark Horse yrittää helpottaa länsimaisten lukijoiden tietämättömyyden tuskaa kuudella tiheään painetulla sivullisella selityksiä ja huomautuksia. Ilman niitä esimerkiksi muutamien vanhahtavien sanojen käyttö jäisikin täysin käsittämättömäksi.

Mutta mutta. Muutamat ”kaikille” lukijoille tutut historialliset hahmot eivät riitä, jos heitä ei haluta/osata/viitsitä käyttää tarinan luomiseen. Juoni, jos sellaista on, on sekava ja kökkö. Ei auta, että jostain Dragonballin maailmasta on haalattu mukaan pöljiä hyökkäysten nimiä. Ei auta edes se, että muutamasta muusta mangasta on lainattu kigurumeja.

Saattaa tietenkin olla, että Gate 7:n käsikirjoitukseen saadaan jokin juoni ja logiikka jossakin myöhemmässä jaksossa. Pahoin kuitenkin pelkään, että se on juuri niin heikko kuin ensimmäinen pokkari antaa ymmärtää.

Kuvat ovat kauniita. Gate 7 on niitä mangoja, joita lukiessa todella harmittaa se, että mangapokkarit on tapana julkaista mustavalkoisina ja halvalle paperille painettuina. Tässä(kin) Clampin mangassa on monta sivua ja aukeamaa, jotka haluaisi nähdä täydessä väriloistossaan.

Gate 7 on manga, johon ei kannata tarttuaa suurin odotuksin. Silmäkarkkia siitä saa ylenmäärin. Eikähän koskaan voi tietää, vaikka siihen jokus ilmestyisi oikea tarinakin…

This entry was posted in scifi ja fantasia and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s