Neljä nelikulmiota

Shoko Iwami

Shoko Iwami: Suzunari

YONKOMA eli japanilainen neliruutuinen strippisarjakuva alkaa sekin toivottavasti pikkuhiljaa kotiutua Suomeen. Pystymallisena se istuisi amerikkalaista strippiä paremmin sanomalehdenkin palstalle. Milloinkahan ensimmäinen suomalainen sanomalehti uskaltautuu?

Tuorein tulokas suomenkielisen yonkoman rintamalla on Shoko Iwamin ylisöpö Suzunari! Punainen jättiläinen on julkaissut mangan ensimmäisen pokkarin Suvi Mäkelän suomennoksena. Toinen ja samalla viimeinen pokkari on tulossa lähiaikoina.

Muistaakseni ensimmäinen suomeksi saatu strippimanga oli Kiyohiko Azuman supersuosittu koulukomedia Azumanga Daioh vuonna 2007. Uran aukaisi silloin Punainen jättiläinen. Sitten seurasi pitkä paussi, sillä seuraavana osittain neliruutuisena tulee mieleen vasta Medetain Hamsteripäiväkirjat, jonka kuusi osaa Sangatsu Manga julkaisi viime ja tänä vuonna.

Sitten tänä vuonna herkkua on saatu peräti kaksin kappalein. Suzunarin lisäksi on suomennettu Kakiflyn lukiolaistyttöjen musiikkikerhon kohelluksesta kertova K-On! Sekin supersöötti, mutta myös varsin hauska. Molemmat Punaiselta jättiläiseltä.

Eglanniksi yonkomaa on julkaistu hieman enemmän kuin suomeksi. Suomennetut sarjat ovat kaikki ilmestyneet myös englanniksi. Lisäksi hyviä esimerkkejä ovat Kagami Yoshimizun Lucky Star ja Kenji Sonishin Neko Ramen.

Shoko Iwami / Punainen jättiläinen

Suzunarin suomenkielinen laitos on laadukasta jälkeä.

SUZUNARI kertoo jostain tuntemattomasta paikasta tulevasta Suzusta, joka anoo jumalilta lupaa päästä koulutyttönä ihmisten maailmaan. Hän muuntuu tytöksi, joka on kuin Takamuran perheen tyttären Kaeden identtinen kaksonen, parilla pikku erotuksella. Suzulla on kissankorvat ja huomattavasti Kaedea muhkeammat muodot.

Kaeden ilmeisen huithapelit vanhemmat ottavat muitta mutkitta Suzun perheeseen. Kaede joutuu kantamaan kaikki seuraukset vanhempien ja Suzun tyhmyyksistä, mutta hän huomaa myös pian kaipaavansa Suzun läheisyyttä.

Japanissa 2006 ilmestyneen Suzunarin pokkariversion muutamat värilliset alkusivut lupailevat runsasta silmäkarkkia pojille. Lupaukselle ei kuitenkaan juuri tule katetta jatkossa. Tai no, on siellä yksi kylpykohtaus.

Tarinan voi mieltää myös tyttöjenvälisestä rakkaudesta kertovaksi shoujo aiksi, mutta hyvin miedoksi sellaiseksi. Suzu on nimittäin ylettömän ihastunut Kaedeen, ja hän tuppautuu huomattavasti lähemmäksi kuin mitä Kaede tahtoisi: ”Suzu tahtoo tehdä sitä sun tätä siskin kanssa.”

Suzunarin hauskuus on hyvin rakennettu muutaman erikoisen henkilön varaan: Kaikista ihmismaailman asioista täysin tietämätön Suzu, peliriippuvainen opettaja Etou, moe-hullu koululuokan puheenjohtaja Iinchou, lapselliset vanhemmat ja perheen ”aikuinen” Kaede.

Suzunarilla on myös tyypilliset käännetyn yonkoman ongelmat. Osa stripeistä on hersyvän hauskoja tai muuten ilahduttavia. Toinen osa ideoista on kuitenkin niin hienovaraisia tai niin japanilaisia, että ne eivät länsimaiselle lukijalle (ainakaan minulle) aukea. Juuri tämä on varmaan syy siihen, että yonkomaa käännetään aika vähän.

Kakifly: K-ON!

K-Onissa tytöillä on noloa mutta kivaa.

YONKOMAN perusmuoto on huumoripätkä, joka kerrotaan neljässä samankokoisessa ruudussa. Japanissa ruudut ovat useimmiten päällekkäin.

Usein yonkomaan sisältyy myös jatkuvaa juonta, oheiskuvia ja muutaman sivun mittaisia tarinoita. Neliruutuisia strippimangoja julkaistaan Japanissa mangalehtien lisäksi sanoma- ja aikakauslehdissä, ja yhä yleisemmin myös verkossa. Idea on siis kuta kuinkin sama kuin länsimaisessa vaakasuorassa strippisarjakuvassa.

Pokkari ei ole paras mahdollinen tapa nauttia yonkomaa. Se on vähän niin kuin söisi ison paketillisen keksejä kerralla ja saisi ähkyn. Yksinäinen keksi maistuu paljon paremmalta kuin kahdeskymmenes tai kolmaskymmenes.

Suuri osa yonkoman riemusta on nimittäin viiveessä: tänään nauretaan tälle, mutta osittain jatkuva juoni ja hyvä henkilöhahmot koukuttavat odottamaan seuraavaa kommellusta huomenna tai ensi viikolla. Lehdessä yonkoma-annos voi olla se herkkupala, joka lukijan luonteesta riippuen luetaan joko ensimmäisenä tai viimeisenä.

Koska yonkoma on useimmiten pysty, se istuu mainiosti lehtien kapeaan palstarakenteeseen. Se olisi jopa huomattavasti helpompi sovittaa tyylikkäästi lehden sivuille kuin länsimaiden strippisarjakuva.

Odotan siis innolla sitä päivää, kun jokin suomalainen sanoma- tai aikakauslehti rohkenee ryhtyä tarjoilemaan päivittäisen tai viikottaisen palasen mangaa.

This entry was posted in yonkoma and tagged . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Neljä nelikulmiota

  1. Miksa sanoo:

    Onkos mielipiteitä mitkä yonkomat sopisivat parhaiten suomalaisiin lehtiin? Lucky Staria en ehkä ensimmäisenä yrittäisi.

    • Futoi yatsu sanoo:

      Ensimmäisenä tulee mieleen Junichi Inouen Chuugoku yome nikki (“Kiinalaisen vaimon päiväkirja”). Mutta miksei K-Onkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s