Munakata museossa

Yukinobu Hoshino: Professor Munakata's British Museum Adventure

Yukinobu Hoshino: Professor Munakata's British Museum Adventure

BRITISH Museum ei ole ensimmäinen mieleen tuleva taho, kun miettii brittiläisiä mangan julkaisijoita. Maailmankuulu museo on kuitenkin tehnyt muutamia vuosia yhteistyötä mangataiteilija Yukinobu Hoshinon kanssa. Yhteistyön hedelmä on komea mutta hieman hutera mangaseikkailu Professor Munakata’s British Museum Adventure.

Suomalaisen korvaan hieman hassunkuuloisen nimen saanut professori Tadakusu Munakata on Japanin oma Hercule Poirot. Hän on viiksekäs ja hulmuavaviittainen tiedemies-dekkari, jonka seikkailuja Yukinobu Hoshino on piirtänyt vuodesta 1994 alkaen.

Professor Munakata’s British Museum Adventure (Munakata kyouju ikouroku – daiei hakubutsukan no daibouken) on tähän mennessä pisin yhtenäinen Munakata-tarina. Se ilmestyi Japanissa Shogakukanin Big Comic -lehdessä huhtikuusta elokuuhun 2010. Nyt siis British Museum on julkaissut sen englanniksi tuhtina kirjana.

Yukinobu Hoshino: Professor Munakata's British Museum Adventure

Lontoon maisemat ovat upeita, varsinkin ilmasta.

HOKKAIDOSSA vuonna 1954 syntynyt Hoshino opiskeli perinteistä japanilaista maalaustaidetta. Opinnot katkesivat kuitenkin kesken, sillä mangataiteilijan ura houkutteli. Hoshinon esikoisteos oli Kotetsu no kuiin (”Rautakuningatar”) vuonna 1975.

Professori Munakatan seikkailujen lisäksi Hoshino on tehnyt tieteis- ja fantasiamangaa. Vuonna 1975 hän sai Osamu Tezukan kulttuuripalkinnon teoksellaan Harukana asa (”Kaukainen aamu”) ja vuonna 2008 Japanin kulttuuriministeriön Japan Media Arts -palkinnon Munakata-tarinoillaan.

Viz julkaisi 1990-luvulla englanniksi Hoshinon tieteismangasarjaa 2001 Nights (Nissenichi ya monogatari, 1984-1986). Dark Horse julkaisi niinikään 1990-luvulla James P. Hoganin ja Hoshinon yhteistyön The Two Faces of Tomorrow.

British Museumin tietoisuuten Hoshino tuli sitä kautta, että Munakatan seikkailut käsittelevät pääasiassa Japanin varhaiseen historiaan liittyviä esineitä ja tapahtumia. Onhan Munakata sentään kuvitteellisen Tooa bunka -yliopiston kansatieteen professori.

Brittejä kiinnosti alkuun se, että Hoshino piirsi upeita kuvia muinaisista japanilaisista savipatsaista, doguista. Vuoden 2009 lopulla British Museumissa järjestettiin laaja Japani-aiheinen näyttely, johon Hoshino loi suuria kuvia professori Munakatasta ja museon esineistöstä. Näyttely veti parissa kuukaudessa lähes sata tuhatta katsojaa.

Hoshino vieraili kahteen otteeseen Lontoossa. Luonnollisesti hän pistäytyi myös katsomassa Stonehengen kivipaasia Salisburyn tasangolla. Näillä matkoilla Hoshino kokosi aineiston, josta lopulta syntyi Professor Munakata’s British Museum Adventure.

Yukinobu Hoshino: Professor Munakata's British Museum Adventure

Stonehengen kivipaadet on varastettu.

PROFESSORI Tadakusu Munakata on iso ja komea japanilainen herrasmies. Hän pukeutuu vanhakantaisen tyylikkäästi. Kepin, hatun ja viitan kanssa liikkuva hillitty hahmo on selvästi saanut aineksia herrasta nimeltä Hercule Poirot.

Munakata on tiedemies, mutta hänen tielleen osuu arvoituksia, joita hän selvittää tarkan huomiokykynsä ja harmaiden aivosolujensa voimilla. Valitettavasti tarinan käsikirjoitus ei Agatha Christien tasoa, sillä gekiga-tyylinen, Katsuhiro Otomon kynänjälkeä muistuttava kuvitus on upeaa.

Munakata saapuu British Museumiin pitämään vierailuluennon doguista ja Japanin jomon-kauden historiasta. Hänen emäntänään vierailulla on tietenkin viehättävä neitonen museon Japanin-osastolta, Chris Caryatid. Munakatalle yritetään myös järjestää tutustumisretkeä Stonehengeen, mutta poliisit ovat sulkeneet muinaisen kivikehän alueen yleisöltä.

Pian paljastuu, että valtavat kivipaadet ovat kadonneet tasangolta. Ne on varastettu, tai oikeastaan otettu panttivangeiksi.

Salaperäinen kiristäjä uhkaa tuhota kivet, ellei muutamia British Museumissa olevia arvokkaita esineitä palauteta alkuperäisiin kotimaihinsa. Briteillähän oli tapana haalata etenkin siirtomaistaan muinaisesineitä Lontooseen paikallisesta kulttuuriperinnöstä pahemmin piittaamatta, joten moneenkin museon esineeseen liittyy omistuskiistoja.

Kiristäjä ripottelee vihjeiksi valaan- ja mursunluusta kaiverrettuja keskiaikaisia Lewisin shakkinappuloita. Niiden asennoista ja sijainneista Munakata sujuvasti päättelee, mitä kiristäjä ajaa takaa: Tavoitteena on saada Napoleonin sodissa briteille menetetty Rosettan kivi takaisin Ranskaan. Kivi tarjosi aikoinaan tutkijoille avaimet egyptiläisten hieroglyfien tulkintaan.

Munakata päättelee myös, että hankkeen taustalla on vuosisatainen salaliitto, jossa Napoleonin museoon aikoinaan sijoittama vakoojien suku tekee myyräntyötään. Pitkän vaivannäön huipentumana ovat kaksi valtavaa ilmalaivaa, jotka kykenevät Stonehengen kivien siirtelyyn.

Tarina päätyy ilmataisteluun. Toisella puolella ovat salaliittolaiset ja heidän vielä salaperäisemmät rahoittajansa. Toisella puolella ovat Britannian viranomaiset ja professori Munakatan terävä järki.

Yukinobu Hoshino: Professor Munakata's British Museum Adventure

Ranskalaiset kantavat tarinassa pitkää kaunaa Rosettan kiven menettämisestä.

EIHÄN tämä olisi British Museumin julkaisi, ellei se olisi (mangaksi) melkoisen muhkea, suorastaan hieman pompöösi. Teos on jonkin verran tyypillistä mangakokoa suurempi, ja 260-sivua on painettu huolella hyvälaatuiselle paperille. Mangaan sisältyy peräti kaksi värillistä osuutta.

Varsinaisen sarjakuvan lisäksi kirja sisältää katsauksen mangan historiaan, Yukinobu Hoshinon haastattelun ja bibliografian sekä British Museumin johtajan Neil MacGregorin tervehdyksen. Lopussa on romanisoitu ja selitetty japanilaiset äänitehosteet, jotka sarjakuvassa on säilytetty.

Yukinobu Hoshinon kuvitus on hienoa. Ihmiset ovat eläviä ja ilmeikkäitä. Paikat ja ennen kaikkea historialliset esineet on piirretty hyvin todenmukaisiksi. Sarjakuva etenee rytmikkäästi ja sujuvasti. Dramatiikkaa ei ole unohdettu – suurimmassa rysähdyksessä murskataan British Museumin sisäpihan lasikatto.

Mangan parasta antia ovat pikkutarkat kuvakulmat British Museumin esineistöön ja Lontoon maisemiin. Vaikka Hoshino vakuuttaa haastattelussa, että mangasta ei ollut tarkoitus tehdä British Museumia ylistävää markkinointimateriaalia, sellaiselta se vähän haiskahtaa. Ainakin sitä voi sellaisena käyttää. Mutta Neil MacGregor muistaa todeta tervehdyksessään, että museo ei tykkää lasikaton rikkomisesta.

Professori Munakatan seikkailun heikko lenkki on käsikirjoitus. Tarina on vauhdikas, mutta älyllinen taisto jää kauas jälkeen Hercule Poirotista. Munakatan päättelyt ovat minusta aika huteria ja kaukaa haettuja.

Munakatan kolmannessa kerroksessa sijaitsevan hotellihuoneen ikkunalle asetettu shakkikuningas viittaa ”tietenkin” kuningas Yrjö III:een. Kahden museoleijonan väliin sijoitettu shakkinappula kertoo ”totta kai”, että kyseessä ovat Napoleon ja hieroglyfit selvittänyt Jean Francois Champollion. Onhan kummankin nimessä ”lion”, leijona.

Salaliittokuvio vaikuttaa epäilyttävästi siltä, että Hoshino on joskus lukenut Dan Brownin Da Vinci -koodia. Tosin Hoshino kertoo itse siepanneensa ajatuksen hiljaista myyräntyötä tekevästä salaliitosta Kazuo Koiken ja Goseki Kojiman klassikkomangasta Lone Wolf and Cub (Kozure ookami).

Ehkä kaikkein epäuskottavinta on se, että museoesineiden palauttamista vaativat salaliittolaiset kolhivat surutta Rosettan kiveä puskutraktorilla. Ei kukaan hiukankaan järjissään oleva museoihminen sellaista tekisi.

This entry was posted in gekiga, Japanin historia and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s